Hyppää sisältöön

Lukijalle nro 3/2023

Lapsuuteni lähikirjasto oli pieni ja vaatimattoman näköinen puutalo mutta sitäkin suositumpi ja rakkaampi. Sinne oli päästävä niin kesällä pyöräillen kuin talvella potkurilla suihkien. Tätä kirjastoa ei enää ole, mutta mielikuvissani se elää edelleen; tutut kirjat ovat hyllyssä paikoillaan odottamassa lainaajaa, Lukijaa.

Tuolla Pekka Töpöhäntä ja Muumit. Tässä kuvakirjat. Kauempana isompien lasten puolella Viisikot, Tarzanit, Neiti Etsivät, Annat, Tiinat ja Lotat. Teini-ikään tultuani siirryin eteisen ja lehtiosaston viereen Christien, Conan Doylen ja muun aikuisten kirjallisuuden pariin. Varsinaista nuorten ja nuortenaikuisten kirjallisuutta ei tuolloin 1980-luvulla ja 90-luvun alussa ollut kovinkaan paljon tarjolla – ja jos olikin, sitä ei tuotu ahkerasti esille kirjaston, koulun tai aikuisten toimesta. Siinä(kin) suhteessa maailma, Lukijani, on muuttunut parempaan suuntaan. 

Olen saanut niin sanotun kirjastokorttikasvatuksen kulttuuriin. Pikkukaupunkilaisena minulla ei ollut mahdollisuutta kovinkaan usein käyttää suurempien taajamien lukuisia teattereita, keikkapaikkoja tai tapahtumia hyödykseni. Mutta minulla oli kirjasto, jonka suojissa sain rauhassa muodostaa oman suhteeni lukemiseen, lukijaidentiteettiini ja ympäröivään todellisuuteen tarinoiden maailman suojista. Minulla oli koti, jossa kulttuuria ja lukemista arvostettiin ja pidettiin vahvasti esillä arjessa. Ystäväpiirissäni kirjallisuus ja musiikki, tv ja elokuvat olivat tärkeitä ajanviettotapoja.

Varhainen suhteeni kulttuuriin ja lukemiseen on reunustanut tietäni nykyiseen ammattiini. Tiesin melko varhain haluavani tehdä työtä kirjallisuuden parissa tavalla tai toisella. Mutta suhde lukemiseen ei suinkaan aina ole ollut mutkaton ja pelkkää autuutta tai edes itsestäänselvyys. Elämä vaatii, tempoo, muokkaa ja ajaa nurkkaan, mutta myös antaa, avaa uusia mahdollisuuksia ja sysää liikkeelle hyvää rakentavia voimia. Maailma ympärillä on sekin jatkuvassa myllerryksessä. Paitsi henkilökohtainen lukijuus, myös kirjallisuuden tuottaminen, levittäminen ja kuluttaminen ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet ja saaneet uusia muotoja. Nykypäivän kirjastot ovat sellaisia monitoimilaitoksia, jollaisista lapsuudessani en olisi osannut edes haaveilla!

Paitsi henkilökohtainen lukijuus, myös kirjallisuuden tuottaminen, levittäminen ja kuluttaminen ovat vuosikymmenien kuluessa muuttuneet ja saaneet uusia muotoja.

Siinä missä lapsena ja vielä nuorena aikuisena oli aikaa käpertyä tuntikausiksi lukemaan kirjaa, on nyt kulutettava suoratoistopalveluiden äänikirjoja kotitöiden ja jumppahetken ohessa saadakseen tarvitsemansa kirjallisuusannoksen ja ehtiäkseen tutustumaan mahdollisimman moneen kiinnostavaan teokseen. Lisäksi on ollut hyväksyttävä sekin tosiseikka, etteivät samankaltaiset teokset enää saa innostumaan kirjallisuudesta. Joskus jokin palkittu, kehuttu tai hulppeasti markkinoitu teos saattaa jäädä kesken, koska se ei omasta mielestäni lunasta lainkaan sille asettamiani odotuksia. Toisaalta taas yleisessä keskustelussa sivuun jäänyt tai kevyemmäksi kirjallisuudeksi luokiteltu teos koskettaakin syvältä ja saa etsimään lisätietoja siinä kerrotuista paikoista, tieteenaloista tai historiallisista tapahtumista. 

Tässä piileekin kirjallisuuden voima. Se kulkee rinnalla ja antaa sitä, mitä Lukija kulloinkin tarvitsee. Se lohduttaa ja havahduttaa, antaa tietoa ja näkökulmia läpi koko elämän, sen kaikkien vaiheiden. Se ei kysele pankkitilin saldoa tai sosiaalista asemaa, ei mittaa saavutuksia, ei arvostele valintojasi. Kirjallisuus antaa ihmisyydelle monet kasvot – ja kirjastokortin kera ilmaisen tavan pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan.

*

Tämän Virikkeitä-lehden numeron tekemiseen ovat osallistuneet lapset ja nuoret. Lehti tuo esille heidän näkökulmiaan ja suhdettaan lukemiseen. Riveiltä ja rivien väleistä huokuu lukemisen ja kirjallisuuden hyvää tekevä vaikutus. 

Lukeminen tuottaa hyvinvointia. <3 

Teksti: Niina-Annukka Paukkonen


Virikkeitä on Ibby Finlandin julkaisema kulttuurilehti, joka käsittelee lasten- ja nuortenkirjallisuutta.


Virikkeitä 3/2023
Päätoimittaja: Niina-Annukka Paukkonen


Sisällys

Mielen kielellä -seminaari
Teksti: Minna Saarela

Lukemisen merkitys nuorille
Teksti: Lorena Echkart

Nuoren lukijan muotokuva
Teksti: Milja Rauta

Att jobba med klassisk barn- och ungdomslitteratur i ordkonstundervisningen
Text: Lotta Sanhaie & Katja von Wendt 

Jani Kiiskilä: Ihan hupusta, Ajatuksia lukemisesta ja kirjoittamisesta
Arvostelu
Teksti: Ismo Loivamaa