Lukijalle nro 4/2022
Alakouluikäisenä yksi kirjallisista suosikkihahmoistani oli rempseä Lotta, jonka punaselkäisten seikkailujen sijainnin lapsuuteni kirjastossa muistan tarkalleen. Aikuisuuteen säilyneissä mielikuvissani tällä Merri Vikin (oikealta nimeltään Ester Ringnér-Lundgren) muhkean kirjasarjan päähenkilöllä oli salainen voimaherkku. Herkkuun oli yhdistetty pähkinöitä, rusinoita, suklaata ja lakritsia, kenties myös salmiakkia. Tämä mielikuva on paljolti vaikuttanut siihen, että olen vuosia pitänyt rusina-hasselpähkinäsuklaata yhtenä suosikeistani, joka on parhaimmillaan lakritsin tai salmiakin kanssa nautittuna. En ole lapsuuden jälkeen varmistanut makoisan muistoni paikkansapitävyyttä. Oliko Lotalla tällainen voimaherkku ja jos oli, mitä se sisälsi? Kenties tämän Virikkeitä 4/22 -lehden innoittamana etsin käsiini ja luen läpi koko Lotta-sarjan.
Lastenkirjallisuuden ruokamuistot ovat aikakausiensa tuotteita. Kaltaiseni 1970-luvulla syntynyt ajattelee ja tarkastelee lapsuutensa kirjallisuuden (ja kodin) ruokapöytiä hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin nykylapset ja -nuoret. Monet ystävistäni, kuten muutkin kyseisiä kirjoja lukeneet, muistavat Viisikkojen eväät. Eräs ystäväni tuumaili Viisikkojen ruokakuvausten olleen myös lapsen näkökulman laajentamista, sillä brittiläiset eväät poikkesivat jonkin verran suomalaisista patikointiappeista. Osittain nuo tuntemattomat herkkupalat kuitenkin naposteltiin täysin oman mielikuvituksen voimin, koska lapsella ei useinkaan ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä jokin tietty ruoka todellisuudessa oli. Joskus kirjojen ja sarjakuvien ruokakuvaukset saattoivat aiheuttaa lapsilukijalle epäilyksiäkin. Toinen ystäväni muistelee pohtineensa, voiko Rasmus Nallen äiti todella ruokkia lapsensa päivittäin letuilla ja hillolla.
Nykylasten- ja nuortenkirjallisuuden ruokakuvaukset ovat hyvin erilaisia kuin oman lapsuuteni kermaisia täytekakkuja tai Obelixin villisika-aterioita notkuvat fiktiiviset pitopöydät. Muistan joitakin vuosia sitten erään oppilaan pohtineen Elina Lappalaisen kirjoittaman ja Christel Rönnsin kuvittaman Nakki lautasella -kirjan lainattuaan omaa ruokasuhdettaan. Tilanteessa oli murrosvaiheen tuntu: nuori mietti ruoantuotannon ja oman perheensä ruokavalintojen eettisyyttä ja hahmotteli oman muotoutumassa olevan identiteettinsä rajoja.
Millaisia ovatkaan 2020-luvun läheisyydessä syntyneiden lasten kirjalliset ruokamuistot? Niitä muistoja tehdään parhaillaan kenties teidänkin kotonanne. Ystävät, tarkkailkaa kirjahyllyjänne.
Teksti: Niina-Annukka Paukkonen
Virikkeitä on Ibby Finlandin julkaisema kulttuurilehti, joka käsittelee lasten- ja nuorten kirjallisuutta.
Virikkeitä 4/2022
Päätoimittaja: Niina-Annukka Paukkonen
Toimittajat: Marianna Lammi ja Jaana Pesonen
Sisällys
“Poliisit ovat parasta mitä tiedän raparperikiisselin jälkeen”
Mitä Peppi-kirjat opettavat ruoasta ja ruoka Peppi Pitkätossusta
Teksti: Marianna Lammi
Maapallo lautasella
Teksti: Marianna Lammi
Haastattelussa Apua, sukissani on lohikäärmeitä! -kirjan kirjoittaja Annika Hämynen
Teksti: Marianna Lammi, Kuvitus: Johanna Lehtomaa
Typpeä sinileville
Teksti: Laura Ertimo
Ruoka ”hauduttaa, kaulitsee, käärii ja avaa” tarinaa
Eppu Nuotion haastattelu ruuan ja kirjallisuuden suhteesta
Teksti: Marianna Lammi
Viisikkojen eväsleivät ja Piilomaan unettava juoma
Lastenkirjallisuuden ruokamuistoja eri vuosikymmeniltä
Teksti: Jaana Pesonen
Ruoka on Tatu ja Patu -kirjojen keskeinen raaka-aine – eettisiä ja ekologisia näkökulmia niihin tuodaan ”sivusuunnasta”
Teksti: Marianna Lammi
“Olisipa jopa outoa, jos kirjoissa ei kuvattaisi ruokaa”
Kuvittaja Erika Kallasmaan ajatuksia lastenkirjallisuuden ruokakuvauksista ja niiden kuvittamisesta
Teksti: Marianna Lammi
“Tänä vuonna julkaistua lastenkirjallisuutta käytetään tulevaisuudessa 2020-luvun ruokahistorian tutkimiseen”
Tutkija Ritva Kyllin haastattelu
Teksti: Marianna Lammi