Reetta Niemelä ja Karoliina Pertamo “Kimalaisen postitoimisto”
Reetta Niemelä (teksti) & Karoliina Pertamo (kuvitus):
Kimalaisen postitoimisto
Karisto 2019
ISBN 978-951-23-6400-8
Pölyttäjäkato. Se oli ensimmäinen ajatukseni keväällä 2019 julkaistusta Reetta Niemelän kirjoittamasta ja Karoliina Pertamon kuvittamasta Kimalaisen postitoimistosta. Juuri ennen kuvakirjan julkaisua lehdistössä alettiin kirjoittaa runsaasti hyönteisten sukupuuttoaallosta ja etenkin pölyttäjähyönteisten määrän huolestuttavasta vähenemisestä. Kevään korvalla ja mediakeskustelua ajatellen Kimalaisen postitoimisto oli ja on edelleen mitä ajankohtaisin lastenkirja, joka sai osakseen kummastuttavan vähän huomiota.
Vaikka pölyttäjäkato saattaa hyvinkin olla yksi Kimalaisen postitoimiston alateksteistä, itse teos ei ole alleviivaava tietokirja tai pamfletti pölyttäjien puolesta, vaan lapsentasoisesti ja sadun keinoilla kuvattu runollinen tarina kimalaisesta, joka postia jakamalla ylläpitää ja mahdollistaa puutarhan asukkaiden välisen yhteydenpidon ja kukoistuksen.
Ja toimiihan se, pölyttämisen vertaaminen postinkantamiseen, jos tahtoo lukea kirjan siinä valossa. Kirjan voi lukea myös oodina kirjeiden kirjoittamiselle, kuvauksena etäystävyyden ylläpitämisestä tai tarinana kimalaisen ja kukkien kesästä. Kimalainen kuljettaa kirjeitä ystävyydestä, ilosta, ruokaresepteistä, kaipauksesta, laulutunneista, suuttumuksesta ja surusta. Kesän hedelmällisyyttä symboloi kurjenmiekan eli Iiriksen järjestämät runoiltamat, joita odotetaan, valmistellaan ja joista nautitaan hartaudella sanattomasti, tekstittömän aukeaman voimin.
Kimalaisen postitoimisto maan alla avautuu kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä ja pian kirjeitä suorastaan sataa sisään. Rankkasade nuijii postinkantajaa ja puutarhaa, mutta puutarhan muut asukkaat, siili, punarinta ja peltohiiri auttavat kuivaamaan kirjeet. Ihmisellä ja monella muullakin eläimellä on tärkeä roolinsa, jotta kasvit kasvavat ja kukat kukoistavat. Siili esimerkiksi tonkii lehtiä ja vapauttaa narsissin varret kasvamaan.
Myöhemmin uupunut kimalainen putoaa tynnyriin kesken lennon. Nyt puutarhuri saapuu apuun. Keppiä pitkin kiipeämällä pikkuötökät pelastuvat vesiastioista ja hunajavesi virvoittaa pienen pörisijän.
Suurinta loistoa seuraa suuri suru, kun vanha omenapuu menehtyy kesäyön unessa ja siirtyy Muistojen Puutarhaan. Nuoremmat omenapuut ja muut puutarhan asukkaat kirjoittavat muistokirjoituksia Omenapuumummolle. Kesä jatkuu vielä, ennen kuin kimalainen paneutuu talveksi pesäänsä keräämään voimiaan seuraavan kesän postinjakoa varten.
Reetta Niemelä yhdistelee tekstissä useita eri tekstilajeja: kertovaa proosaa, ilmoituksia, kirjeitä ja runoja, aivan kuten kirjan puutarha rakentuu valtavasta määrästä erilaisia kasveja, joista toiset ovat kotoperäisiä ja huomaamattomia, toiset istutettuja, eksoottisia puutarhakukkia. Tekstissä ja tarinassa on monta tasoa, eivätkä omat hortonomin taitoni riittäneet ymmärtämään lähimainkaan kaikkia kasveihin liittyviä kiehtovia viittauksia. Tämä onkin Niemelän leipälaji: yhdistää tietoa ja tarina toisiinsa harkitusti ja saumattomasti.
Myös Karoliina Pertamon kuvitus edustaa hänelle leimallista yhdistelmätekniikkaa ja digitaalista maalausta. Pertamon kimalainen on sympaattisen pörheä ja pyöreä ja puhuvat kukat hillitysti inhimillistettyjä, eivät koreilevia kiukkupäitä kuten Lewis Carrollin kuvaamat ja John Tenniellin kuvittamat laulavat kukat. Pertamon kuvitusjäljessä on materiaalisuutta ja tekstuuria: heleitä kukan terälehtiä, rouheaa ruohoa ja pehmeitä hahtuvia. Näin saavutetaan taidokas tasapaino sadunomaisuuden ja tosielämän puutarhan välillä. Kuvitus onkin kirjalle keskeisessä asemassa; se antaa värit, luo tunnelmaa ja vahvistaa tekstin runollisuutta.
Kimalaisen postitoimisto on ylistyslaulu kesän ihmeelle ja elinvoimalle. Tai kuten Iiris kirjoittaa rakkaalle ystävälleen Villipajulle: ”Kesä on runo. Runo on kesä. Säkeiden välissä peiponpesä.” Toivottavasti kirja kaivetaan esiin monissa kouluissa ja kodeissa tänä keväänä. Siinä on aineksia vaikkapa ilmiöpohjaiseen oppimiseen.
Reetta Niemelä on lukenut teoksen videolle, jonka voi katsoa täällä.
Marianna Koljonen