Salaisella asemalla
Silja Sillanpää (teksti) & Pasi Pitkänen (kuvitus):
Ouroboros: Sateenkaarikäärme
WSOY 2024
ISBN 9789510504710
”En ehtinyt toipua ällistyksestä, kun valot jo syttyivät. Silmäni olivat tottuneet pimeään, joten jouduin räpyttelemään pitkään ennen kuin erotin raiteet.
Minä olin maanalaisella, salaisella juna-asemalla. Kaukana oikealla näin kapean tunneliaukon.”
Kivin elämä menee uusiksi, kun hänen kaverinsa Sofi näyttää vanhemmilleen Kivin 12-vuotissyntymäpäiväkakun. Kakun keskellä ammottaa jauhomatoja. Kivi elää isovanhempiensa Maurin ja Malviinan kanssa mutta nyt Malviina alkaa eksyä tutussa ostoskeskuksessa ja Mauri muuttaa kodin sademetsäksi huonekasveilla. Äiti on kadonnut jo aiemmin kuin maan nielemänä. Pian jauhomatokakun jälkeen isovanhemmatkin katoavat – he viranomaisten huostaan. Kiville jää yksi vuorokausi aikaa karata ja lähteä etsimään äitiä.
Ouroboros: Sateenkaarikäärmeen (WSOY 2024) kirjoittaja Silja Sillanpää on kirjailija sekä dramaturgi. Aiempiin julkaisuihin lukeutuvat esimerkiksi Katti Matikaisesta kertovat lasten kuvakirjat. Sillanpää on dramatisoinut muun muassa Mauri Kunnaksen ja Sakari Topeliuksen kertomuksia televisioon. Ouroboros: Sateenkaarikäärme on yhteistyöteos kuvittaja Pasi Pitkäsen kanssa. Teos aloittaa tiheätempoisen fantasiasarjan yli 9-vuotiaille. Pääkaupunkiseudun kirjastossa kaikki ensimmäisen osan kirjat ovat lainassa, ja kirjaa saa jonottaa pitkään. Kirjassa seikkaillaan mummolasta Ruotsiin. Ruotsissa tiputaan melkein Liisa Ihmemaan lailla maan sisään toiseen todellisuuteen, jossa odottaa salaperäinen juna-asema.
Kirjassa on käännösaineksia niin vauhdikkaasti se kuljettaa lukijaa seikkailuissa samalla luoden hyvin omintakeisen fantasiamaailman. Tämä maailma osoittaa molempien tekijöiden taituruuden. Kirjassa on nelivärikuvitus ja Pitkäsen kuvitus pitää otteessaan läpi kirjan. Kuvakulmat vaihtelevat yllättävästi ja lukijana tulee hetkittäin kirjan parissa tunne kuin näkisi unta.
Juna-asemalla Kivi tapaa tytön nimeltä Dia. On kiire. Maanalainen käärmejuna on ohittamassa aseman ja sen kyytiin on ehdittävä. Pitkäsen kannessakin oleva kuva junasta imaisee mukaansa. Kuvaa katsoessa voi jo kuulla junan äänet. Diasta tulee Kivin ystävä mutta edessä on hyvin monipolvinen seikkailu junan sisällä. Junasta löytyy omat vaununsa visionääreille, eskapisteille ja katastrofaateille. Kivi ja Dia kulkevat vaunujen välissä ja etsivät Kivin äitiä, jonka pitäisi löytyä junasta. Kirjan rytmi on kuin junan rytmi – hektinen ja hetkittäin henkeäsalpaava. Välillä lukiessa tuntuu, että tahtia voitaisiin vähän hidastaakin ja antaa lukijalle lisää aikaa omaksua tapahtumia.
Kivillä on mukanaan Nijin-niminen käärme ja junan käärmeiden avulla saadaan junan välisiä oviaukkoja avattua. Paitsi että juuri Nijin ei avaa oviaukkoja. Ystävyys käärmeiden kanssa nostaa lukijalla mieleen esimerkiksi Harry Potterin mutta Sillanpään ja Pitkäsen kirjassa keskeistä on Ouroboros eli ikuisen kiertokulun ympyrä. Käärmeet ovat fantastisia ystäviä ja idea on, että jokaisella junan matkustajalla olisi oma käärmeensä.
Kirja rakentaa maailman, jossa on paljon aineksia jatkoon. Lukija saa matkustaa Kivin ja Dian kanssa ympyrän junalla. Mikä on eri ryhmien merkitys? Mikä on junan historia? Miksei Idalla ole käärmettä? Missä Kivin äiti on? Kysymyksen ehtii ajatella ja pian edessä onkin jo uusi kysymys. Hetkittäin haluaisi painaa jarrua ja vain nauttia Sillanpään ja Pitkäsen luomasta maailmasta. Teksti antaa tilaa kuvitukselle ja keskittyy itse juonen kuljettamiseen.
Kirjassa sekä Kivi että Dia etsivät itseään fantasian tuttuna teemana. Mutta Ouroboros: Sateenkaari -teoksessa vetävä juoni saa rinnalleen rikkaan fantasiamaailman. Kirjan kieli on sujuvaa ja kirjan minäkertoja jopa selittää lukijalle mahdollisesti uusia sanontoja. Hieman ylimääräinen on kuitenkin luku, missä kerrattiin kirjan siihenastiset tapahtumat sillä ajatuksella, ettei lukija ehkä pysy mukana käänteissä. Tuntui, että luottamus lukijan ja kertojan välillä tökki siinä kohtaa.
Kokonaisuudessaan teos oli lukuelämys, jonka jatkoa jää odottamaan. Junan kyytiin haluaa takaisin ja muitakin tekee mieli kutsua mukaan.
Teksti: Noora Miettinen, IBBY Finland -aktiivi