Hyppää sisältöön

Lastenkirjoissa katsotaan hevosta uudella tavalla

ARVOSTELU: ULJAS KILPAKENTILLÄ JA YSTÄVÄNI PULLA VEHNÄNEN

Uljas kilpakentillä
Kirjoittanut Reetta Niemelä
Kuvittanut Emmi Jormalainen
Otava 2021
88 sivua
ISBN: 9789511392095

Hevonen on ihmisen toiminnan anturi; ihmiskunnan mullistukset ovat vaikuttaneet hevosiin ja toisaalta hevoset ovat ratkaisevasti vaikuttaneet ihmisten tapoihin toimia maailmassa. Ei olekaan yllättävää, että kun ihminen 2000-luvulla purkaa ja rakentaa uudelleen suhdettaan muuhun luontoon, hevonen on yksi muutoksen airueista. Ihmisen ja hevosen suhdetta uudistetaan myös lastenkirjallisuudessa kuvakirjoja myöten. Edistyksellisimmissä kirjoissa hevosista on tullut itsessään tärkeitä henkilöhahmoja, joiden elämällä ja kokemuksilla on merkitystä. Hevosten ja ponien avulla lapsilukijaa opetetaan katsomaan eläimiä tasaveroisina olentoina.

Reetta Niemelä on ihmisten ja luonnon välisten suhteiden kuvauksessa edelläkävijä. Niemelän suositut Tikkumäki- ja Uljas-hevoskirjat sijoittuvat fiktiiviselle Tikkumäen tallille, jossa poneja kuunnellaan ja rakastetaan. Hevoset ja ponit asuvat pihattotallissa ja kaikki toiminta on ponilähtöistä ja perustuu uusimpaan tutkimustietoon hevosten hyvinvoinnista ja oppimisesta.

Niemelän kirjoittama ja Emmi Jormalaisen kuvittama Uljas-sarjan viides osa Uljas kilpakentillä (Otava, 2021) on aiheeltaan suorastaan polttavan ajankohtainen. Tekijäkaksikko ei voinut arvata, kuinka suuri kohu koirien kouluttamisen ja hevosten väkivaltaisen pakottamisen ympärille syntyisi juuri kirjan julkaisuaikoihin.

Tällä kertaa Tikkumäen ponikerho tutustuu hevosten elekieleen ja kipuoireisiin. Lisäksi kerholaiset osallistuvat poninäyttelyyn läheisellä hevostallilla. Anja on huolissaan, koska hän on nähnyt järkyttäviä nettivideoita, joissa hevosia satutetaan. Tikkumäen omistajat kuitenkin vakuuttavat, että kisoihin osallistutaan vain ponien kanssa, jotka ovat rauhallisia ja rentoja. Oikeastaan kisat ovat hyvä tapa totuttaa poneja yllättäviin tilanteisiin, kuten äkillisiin eläinlääkärikäynteihin.

Ponikerhon tapaamisten ja hevostiedon rinnalla Uljas-kirjoissa kulkee tallin ulkopuolelle sijoittuva juoni, joka heijastelee hevosia ja poneja koskevia kysymyksiä. Tällä kertaa Iiris, Riina, Riku ja uusi naapuri Gerdan joutuvat kiusatuiksi keppihevosharrastuksensa vuoksi. Oikeastaan keppareilla ratsastukselle on hyvin vaikea löytää ollenkaan paikkaa. Kun tytöt sisuuntuneina tekevät kuntalaisaloitteen keppihevosradan perustamisen puolesta, he saavat vastaansa entistä vaikutusvaltaisemman kiusaajan.

Päähenkilö Iirikselle ponit ovat kaikkein tärkeintä. Poninäyttelyssä ujo ja arka Iiris pääsee kuitenkin maistamaan menestystä ja pitää siitä. Hän saattaakin ymmärtää, miksi taitava esteratsastaja Milla haluaa kilpailla, vaikka hänen huippuhevosensa Limppu pelkää matkustamista. Mutta voiko Limpun pakottaa toistuvasti kokemaan epämiellyttäviä asioita, jos Limppu todella on Millan paras ystävä?

Uljas kilpakentillä kertoo peloista, joita voi liittyä arkiselta vaikuttavaan tai mukavaan tekemiseen ja kuvaa, kuinka pahalta tuntuu, jos joku pakottaa tekemään jotakin, mihin ei ole itse valmis. Teos koostuu tuttuun tapaan monista tärkeistä sivujuonista, joissa pojatkin voivat harrastaa keppareita, silmälasipäinen tyttö voi olla porukan villikko ja poneista voi nauttia vain havainnoimalla käytöstä. Se osoittaa, että helppolukuinen kirja ei tarkoita kevyitä aiheita tai helppoja ratkaisuja.

Ja jotta Tikkumäen talli voisi joskus olla totta, kirjassa on informatiivisia kuvia hevosen eleistä ja niiden merkityksistä sekä paljon konkreettisia ehdotuksia lempeästä kouluttamisesta erilaisia tarpeita varten.

Ystäväni Pulla Vehnänen
Kirjoittanut ja kuvittanut Ninka Reittu
Otava 2021
30 sivua
ISBN: 9789511392125

Ninka Reitun Ystäväni Pulla Vehnäsen (Otava, 2021) on Uljas-kirjoja nuoremmille suunnattu kuvakirja. Reitun Tylli-tyttö ja poni Pulla Vehnänen ovat tuorein lisäys persoonallisten tyttö-ponikaksikkojen jatkumossa, johon kuuluvat ennalta esimerkiksi Lena Furbergin Hevoshullu-lehdessä julkaistujen sarjakuvien Emma ja Polle sekä Norman Thelwellin ponikerhokirjojen tytöt ja ponit.

Ystäväni Pulla Vehnäsen erottaa edellä mainituista esikuvistaan suhtautuminen poniin itseisarvoisena olentona, jolla on oikeus omaan tahtoon. Siinä missä Thelwell-kirjoissa ja Polle-sarjiksissa tyttöjen ja ponien välillä on usein räiskyviä erimielisyyksiä, Tylli ja Pulla yrittävät itsepäisyydestään huolimatta löytää yhteiseloonsa harmoniaa. Teosta voikin lukea komediallisena tutkielmana ihmisen ja ponin pyrkimyksestä symbioottiseen kanssakäymiseen tai sitten symbolisemmin kirjana ystävyydestä.

Ystävyysteema toimii. Kirjan kohderyhmään kuuluvat leikki-ikäiset lapset opettelevat samoja kaveritaitoja kuin Tylli ja Pulla. Pieni Tylli on aina haaveillut omasta ponista. Kun hän löytää Pullan, hän joutuu toteamaan, että Pulla Vehnäsellä on aivan omia haaveita ja oma tahto. Ystävällinen käytös auttaa kuitenkin pitkälle. Mutta jos ystävä ei kerta kaikkiaan suostu ottamaan satulaa selkäänsä, kannattaa kokeilla jotakin muuta, kuten kärryjen vetämistä.

Kun kirjaa lukee kahden erilajisen olennon ystävyytenä, sen sanoma muuttuu radikaaliksi. Esimerkiksi ponilla ratsastaminen ei ole kirjan maailmassa itsestään selvä ihmisen oikeus. Hevosharrastukseen kuuluu perinteisesti paljon pakotteita, mutta Pulla Vehnäsen kohdalla vanhat konstit eivät toimi, eikä Tylli oikeastaan edes halua turvautua niihin. Ystävää ei voi pakottaa eikä ystävyyttä voi ostaa, sen voi ainoastaan ansaita. Kun Tyllin keinot kerta kaikkiaan loppuvat, Mummi ja Momma rientävät apuun tuoreiden ideoiden ja porkkanoiden kanssa.

Kirjan tapahtumat on sijoitettu satumaisen värikylläiseen maatila-puutarhamiljööseen. Sen hahmot, varsinkin päähenkilöt, ovat karikatyyrimäisiä aivan kuten Emman ja Pollen tai Thelwell-kirjojen hahmot. Onkin selvää, ettei kirja pyri realismiin. Silti jään kaipaamaan kirjan sisäiseltä logiikalta, etenkin Pulla Vehnäseltä, jonkinlaista mahdollisen ja mahdottoman rajapintaa.

Tyttö ja poni esimerkiksi puhuvat yhteistä kieltä, ihmistä. Vaikka Tyllin lempeän käytöksen merkitystä korostetaan, hän ratkaisee ponin ja tytön välisiä ongelmia tekemällä kielellisiä sopimuksia Pulla Vehnäsen kanssa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, puhuvia eläimiä on aina esiintynyt kirjallisuudessa. Toisessa tilanteessa Pulla Vehnänen on kuitenkin selvästi poni, jonka elekieltä opetellaan lukemaan. Seuraavassa kohtauksessa Pulla istuu kuin koira tai kiipeää puuhun. Lopulta jääkin epäselväksi, onko Pulla Vehnänen poni vai epäponi.

Kirjan yksi upeimpia kuvia on hetki, jolloin Pulla Vehnänen sairastuu ja ystävykset lepäävät yön hämärtämillä sinisillä oljilla lähekkäin – muistuttaen toisiaan täydentäviä jiniä ja jangia. Koska kirjassa on paljon liikettä ja vauhtia eri suuntiin, pysähtymiskuva on painokas hetki, hengähdystauko ja käännekohta. ”Lupaan, ettei sinun ikinä koskaan tarvitse enää tehdä sellaisia asioita jotka pelottavat sinua” (Reittu, 23), Tylli vannoo.

Tämä kohta oli minulle lukijana vaikea. Koko ikäni minulle on opetettu, että ähkyinen hevonen täytyisi pitää liikkeessä, joten mielessäni hoputin Pullaa nousemaan oljilta ylös ja äkkiä. Tyllin Mummikin tulee sanomaan, että Pullan olo paranee kävelemällä. Kävi kuitenkin ilmi, että ainakin Pulla Vehnäsen tavoin rauhallisesti makaava ähkyinen poni saa levätä, vaikka kävelytystä edelleen suositellaan lyhyinä jaksoina ähkyn hoitoon. Käännekohdan rytmittäminen juuri tähän kohtaan tuntuu silti kummalliselta ratkaisulta, kun Pulla Vehnänen on kipeä ja Tylli ja lukija huolestuneita ja levottomia.

Kokemus siitä, että unelmien täyttymys – kuten oma poni – ei olekaan sitä mitä on toivonut, on universaali ja koskettaa aivan erityisesti impulssikontrolliaan harjoittelevia lapsia. Pettymyksen tunteita on tärkeää käsitellä rehellisesti, aivan kuten Reittu kirjassa tekee – vieläpä löytäen ongelmiin erinomaisia vastauksia. Hurmaavan söpöstelevä kuvitus voittaa lukijoita puolelleen ja tuo kesän tuoksut ja värit vahvasti lukijan mieleen. Oletettavasti kirjaan tulee jatko-osia ja todennäköisesti Pulla Vehnänen saa rinnalleen myös lajitoverin, jollaista jokainen hevonen kaipaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mihin suuntaan Pulla Vehnäsen hahmo jatkossa kypsyy.

Lokakuu 2021

Marianna Koljonen

EDIT. Tekstissä todettiin aiemmin, että ähkyä sairastava hevonen ei saisi käydä makuulle. Nykytiedon valossa tämä ei pidä paikkaansa, joten arvostelua on tämän tiedon kohdalta muutettu.