10.8.2022

Kuten talven ensilumi peittää harmaan maan ja tuo valon, niin myös Mila Teräksen kirjoittama koskettava kuvakirja Ensilumi (2022 Karisto) kertoo uudesta alusta. Ensilumen päähenkilö on alakouluikäisen Tuiskun vaari. Elettyään elämänsä miehenä, vaari saa vihdoin kertoa muillekin, että hän on oikeasti nainen.

Ensilumen sataessa maahan Tuisku ja vaari saapuvat kangaskaupasta mummolaan. Yhdessä vaari, mummi ja Tuisku valmistautuvat vaarin taitoluistelunäytökseen. Vaarin koettaessa upeaa värikästä hametta päällensä Tuisku istuu nojatuolissa ihailemassa:

Vaari sovittaa ylleen valmista hametta.

Tuisku katsoo pitkään vaaria,

joka ottaa muutaman tanssiaskeleen.

Ja kun vaari tekee piruetin,

                          hame välähtää kuin ikkuna,

                                                    jonka läpi näkee uuteen maailmaan.

-Vaari? Tuisku kysyy.

-Oletko sinä nainen vai mies? (Teräs, 2022, numeroimaton)

Vaari ottaa Tuiskun syliinsä ja alkaa kertoa lapsuudestaan, mutta ensin hän kuitenkin vastaa Tuiskun kysymykseen: ’Minä olen nainen, hän kertoo.’ Heidän katsellessaan yhdessä vanhoja valokuvia vaari kertoo, kuinka syntyessä häntä luultiin pojaksi. Vaikka vaari tiesi jo pienestä saakka, että hän oli tyttö, ei hän saanut mahdollisuutta tulla nähdyksi omana itsenään. Peilin ääressä vaari alkaa meikata itseään luistelunäytöstä varten ja samalla hän kertoo, kuinka enää hän ei jaksa esittää miestä. Nyt hän saa hoitoja, joiden jälkeen hän voi vihdoin näyttää siltä ’kuka olen aina sisimmässäni ollut’.

Ensilumessa läheisten tuki on läsnä tarinan alusta loppuun. Luistelunäytökseen, jossa vaari esiintyy, valmistaudutaan yhdessä ja mummi auttaa vaaria luisteluasun ompelussa. Tuiskukin saa auttaa paljettien kiinnittämisessä.  Luistelunäytökseen tulevat paikalle myös Tuiskun isä ja äiti. Tuiskun mummi myös kertoo Tuiskulle, että oli arvannut jo aiemmin, että vaari on oikeasti nainen. Hän tiivistääkin seuraavasti:

Eikä tässä ole mitään kummallista, vaarallista eikä pelottavaa.

                          Me kaikki olemme erilaisia,

                                                    ja kaikkien on tärkeintä

                                                                              saada olla oma itsensä.

(Teräs, 2022, numeroimaton)

Jokainen lapsi ja myös aikuinen ansaitsee ja tarvitsee identiteettiään vahvistavan lukukokemuksen. Yhteiskunnan moninaisuus on arkipäivää 2020-luvulla, ja näin ollen myös moninaisten ihmisten ja perheiden näkymisen ja kuulumisen tulee olla osa nykypäivän lastenkirjallisuutta. Koska sukupuoleltaan moninaiset lapset ja nuoret kohtaavat syrjintää ja kiusaamista muita enemmän, on sukupuolen moninaisuuden inklusiivinen läsnäolo lastenkirjoissa merkityksellistä.

Lastenkirjallisuudessa peili, ikkuna ja ovi –metaforalla on jo pitkään viitattu siihen, kuinka kirja tarjoaa peilin, jonka avulla lukija voi ymmärtää itseään, ikkunan, josta tutustua toisiin ihmisiin ja tapoihin elää ja olla, ja oven, josta astua uusiin maailmoihin, ja asettua näin toisen asemaan. Kuten alun lainauksessa osuvasti kuvataan: ’hame välähtää kuin ikkuna, jonka läpi näkee uuteen maailmaan’, tarjoaa Ensilumi lukijoilleen peilejä, ikkunoita ja ovia.

Hannamari Ruohosen kuvituksessa Ensilumen tarina todella herää eloon. Kirjan alussa kuvattu ulkomaailma on sävyiltään, harmaa jopa kolkko. Sisälle päästyään vaari ottaa esille luisteluasuun ostetun kankaan ja samalla kirjan aukeamat täyttyvät kirkkaista väreistä. Kangas levittää ympärilleen valoa ja lämpöä, ja värit hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä. Ruohosen kuvitus on liikuttavan kaunista. Erityisesti vaarin kasvoissa näkyvät ilmeet on kuvattu herkkyydellä ja taidokkuudella, sillä kasvoista välittyy ilo ja onni. Valon määrä kasvaa kuvituksessa sitä mukaa kun vaari tulee nähdyksi omana itsenään. Ensilumi onkin ennen kaikkea tarina rohkeudesta olla oma itsensä. Kun vaari esiintyy luistelunäytöksessä, näyttää kuin hän lentäisi. Luisteluasu- ja kokemus pelkojen voittamisesta tarjoaakin vaarille herkät mutta kantavat siivet, ’kuin korennon siivet’. Näytöksen lopussa ihmiset kannustavat vaaria taputuksin, ja vielä kotimatkallakin hän saa kehuja asustaan ohikulkijoilta.

Sateenkaarivärityksen lisäksi kirjan kannessakin näkyvä Tuiskun myssy on väritykseltään translipun värinen. Vaaleansini-vaaleanpuna-valkoraidallisen lipun vuonna 1999 suunnitellut Monica Helms on kuvaillut, että lipun vaaleansininen symboloi poikavauvoiksi määriteltyjä ja vaaleanpunainen tyttövauvoiksi määriteltyjä. Valkoinen keskellä symboloi muutosprosessia olevia, sekä binäärin sukupuolijaottelun ulkopuolella olevia, kuten muunsukupuolisia. Translipun väreissä Ensilumi edistää transihmisten näkyvyyttä, mutta voi samalla myös lisätä tietoisuutta transihmisten ihmisoikeuksista. Ajankohtaisen kirjan tematiikasta tekee parhaillaan käynnissä oleva translain uudistus, joka voi vihdoin muuttaa transihmisten ihmisoikeuksia perustavanlaatuisella tavalla loukkaavan vaatimuksen lisääntymiskyvyttömyydestä juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona. Oikeus olla -kansalaisaloite, joka eteni eduskuntaan vuoden 2021 lopussa, pyrkii edistämään itsemääräämisoikeuteen perustuvaa translakia, joka kunnioittaa lasten oikeuksia ja Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia, kuten YK:n Lasten oikeuksien sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta.

LGBTQ+ inklusiivinen lastenkirjallisuus on lisääntynyt monissa maissa jo vuosia, kun taas toisaalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kertovat lastenkirjat kohtaavat kieltoja ja vastarintaa. Vaikka suomalaisissa kuvakirjoissa moninaisuus onkin ollut luontevammin osa tarinaa jo jonkin aikaa, yhä kuitenkin harvemmin moninaisuus näyttäytyy sukupuoli-identiteetin moninaisuutena. Erityisesti juuri transsukupuolisia hahmoja on kuvakirjoissa edelleen harvoin. Sama ilmiö koskettaa myös kansainvälistä lastenkirjallisuutta, vaikka 2010- ja 2020- luvuilla onkin julkaistu jo hieman useampi kuvakirjoja, joissa päähenkilö on transsukupuolinen. Monia näistä teoksista, kuten vuonna 2014 julkaistua kuvakirjaa I Am Jazz (Herthel & Jennings) ei ole (ainakaan vielä) käännetty suomeksi.  I Am Jazz kertoo transsukupuolisesta Jazz Jenningsistä, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi elämäänsä seuraavasta tv-ohjelmasta. Jennings tunnetaan lisäksi translasten oikeuksien puolestapuhujana. Jessica Loven kirjoittama ja kuvittama Julian Is a Mermaid (2018) on saanut runsaasti käännöksiä ja myös kirjallisuuspalkintoja, ja teoksesta saatiin suomenkielinen käännös Julius on merenneito (S&S) vuonna 2020. Kuten Julius on merenneito, myös Ruotsalaisen Pija Lindebaumin Kenta ja barbiet (2007 WSOY) kertoo pojasta, joka uskaltaa haastaa kapeat odotusmallit maskuliinisuudesta. Molempien, Juliuksen ja Kentan, sukupuoli-identiteetin voisi kuvailla olevan liukuva (genderfluid).

Suomalaisessa lastenkirjallisuudessa sateenkaari-ihmisiä, eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyy yhäkin vähäisesti. Kuvakirjoihin on kuitenkin 2000-luvulla tullut moninaisempia perheitä, ja yhä useammissa kirjoissa mukana on esimerkiksi samaa sukupuolta olevia vanhempia. Ensilumi on kuitenkin uraauurtava teos, sillä se on ensimmäinen kotimainen lastenkuvakirja, jossa päähenkilönä sukupuolenkorjauksessa oleva henkilö. Ensilumen päähenkilöstä ainutlaatuisen lastenkirjallisuuden kentällä tekee myös ikä. Vaari kertoo olevansa 60-vuotias, eli monen lapsilukijan isovanhemman ikäluokkaa. Aiemmin transsukupuolinen henkilö on esitelty sivuroolissa Tittamari Marttisen kirjoittamassa ja Aiju Salmisen kuvittamassa lastenkirjassa Ikioma perheeni (2014 Pikku Karhu). Ikioma perheeni kertoo monenlaisista perheistä eikä päähenkilön, Kuun, sukupuolta määritellä binäärisesti. Kirja sai vuoden 2015 Arvid Lydecken -palkinnon. Myös Jani Toivolan kirjoittamat ja Saara Obelen kuvittamat Poika ja hame (2021 Otava) sekä Poika ja perhostunne (2022 Otava) esittelevät päähenkilön binäärisen sukupuolijaon ulkopuolelta. 

Kotimaisissa nuortenkirjoissa transsukupuolisuutta on käsitelty jo hieman runsaammin. Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016 Otava) kertoo 18-vuotiaasta Peetusta, joka on sukupuolenkorjausprosessissa. Myös Mila Teräksen muissa teoksissa on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä: nuortenkirja Amiraalin (2020 Otava) päähenkilö on muunsukupuolinen Niilo. Myös Vilja-Tuulia Huotarinen, J.S Meresmaa, Salla Simukka sekä muun muassa Riina Mattila ovat kirjoittaneet nuortenkirjoja, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä on keskeisissä rooleissa. Vaikka kotimainen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kenttä tarjoaakin nykyään entistä moninaisempia tarinoita, on yhä jokainen vähemmistöihin kuuluvien lasten- ja nuorten näkyvyyttä ja yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta vahvistava teos tervetullut!

Kaksinapaiseen sukupuolijaotteluun ja sukupuolen ilmaisuun on yhä vahva normi yhteiskunnassa ja kulttuurissamme. Onkin tärkeää, että näitä normeja sääntöjä ja uskomuksia haastetaan ja samalla tuotetaan uudenlaista, inklusiivisempaa ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. Tästä syystä onkin esimerkillistä myös monille aikuisille, kuinka luontevasti Tuisku tarinan lopussa maistelee sanoja, ja miettii kuinka nyt hänellä on sekä mummo että mummi

8/2022

Jaana Pesonen