Hyppää sisältöön

Silmät avatessa on edelleen pimeää

Riina Mattila:
Silmät avatessa on edelleen pimeää
WSOY 2021
ISBN 9789510456224

Heti ensimmäisellä sivulla selviää, että Joel on kuollut. Kuolemasta on viikko ja kaksi päivää. Vilja on saanut Joelin äidiltä laatikollisen Joelin tavaroita; jokunen vaate, valokuvia ja Joelin muistikirja. Vie jonkin aikaa, kunnes Vilja pystyy lukemaan muistikirjaa.

Lukeminen ei ollut puhdistavaa. Se oli kammottavaa. Etenkin, kun viimeinen merkintä oli revitty irti ja siirretty muistikirjan alkuun niin, että se muuttui merkinnäksi yksi. Tuo viimeinen – tai ensimmäinen – merkintä oli kirjoitettu millintarkalla käsialalla, niin kuin Joel olisi paperillekin halunnut näyttää, miten tosissaan oli. Tuo jämpti päättäväisyys sai Viljan voimaan fyysisesti pahoin.

Tämä Riina Mattilan toinen nuortenromaani käsittelee aiheita, joita voidaan yhä pitää vaikeina ja haastavina. Tarinan toinen päähenkilö Joel, sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka johtaa siihen, että Joel päättää itse elämänsä juuri 19-vuotispäivänään. Niin kansainvälinen kuin myös kotimainen nuortenkirjallisuus on viime vuosina tarttunut yhä enemmissä määrin niin sanottuihin vaikeisiin ja haastaviin aiheisiin. Varsinkin juuri mielenterveyden ongelmia on viime vuosina kuvattu useissa nuorille suunnatuissa romaaneissa, kuten esimerkiksi Nadja Sumasen Terveisin Seepra (2017) sekä Veera Salmen Saari (2018).

Romaani on kerrottu suurelta osin Joelin näkökulmasta. Fokalisaatio vaihtelee myös Viljassa, ja ajoittain myös Joelin äidissä. Aluksi Joelin ajatukset ja toiminta vaikuttaa olevan kuten kenellä tahansa muullakin nuorella. Joel käy töissä, hän pärjää koulussa, hänellä on hyvä ystävä, Vilja, sekä myös tyttöystävä, Juulia. Hyvin pian lukijalle alkaa kuitenkin selvitä, ettei Joel hallitse käytöstään täysin, ja esimerkiksi ilta baarissa johtaa yltiöpäiseen tuhlaamiseen, juomiseen, ja lopulta vieraan tytön luokse.

Mattilan tapa kuvata Joelin kamppailua niin manian kuin myös masennuksen kanssa on hyvin uskottavaa. Kuvauksissa ilmenee Joelin muuttuvat mielialat, niin salamannopea ajatuksen juoksu, ajoittainen herääminen omaan sekavaan käyttäytymiseen, mutta ennen kaikkea sairauden fyysinen, ruumiillinen kokemus.

Yhtä ahdistavaa ajatusta seuraa aina toinen ja taas toinen, niiden keskellä Joel tuntee itsensä tulvan saartamaksi kyläksi. Vastustaakseen ajatuksia ja niiden synnyttämiä impulsseja Joel nousee sängystä ja yrittää pitää itsensä toiminnassa. Hän kuvittelee olevansa ikiliikkuja: mikään asia hänestä ei saa pysähtyä, muuten hän jämähtää vetoisalle lattialle itkemään, ja sitä Joel ei halua. Hän ei halua itkeä, sillä kun masennusitku kerran alkaa, sitä ei saa loppumaan.

Joelin voinnin todellista tilaa ei tiedä kukaan, sillä hän salaa paljon vanhemmiltaan, terapeutiltaan, mutta myös Viljalta, vaikka onkin tuntenut tämän lähes koko ikänsä. Joelin pahenevat mania- ja masennuskaudet saavat kuitenkin vanhemmat, mutta myös Viljan huolestumaan. Lukijalle Joelin synkkenevät ajatukset paljastuvat vaihtuvien kerronnan näkökulmien lomaan liitetyillä muistikirjan otteilla.

JOELIN PÄIVÄKIRJA

16.12.2017

Miten valo putoaa?

Miten ihminen vajoaa?

Mistä kaikki alkaa?

Miksi mitään tapahtuu?

Miten synnytään, miten osataan olla haluamatta kuolemaa?

Mistä minä aloin, minne minä päätyn?

Silmät avatessa on edelleen pimeää on kokonaisuudessaan vaikuttaja ja koskettava romaani. Kerronta on vahvaa niin läheisten, erityisesti Viljan näkökulmasta kuvattuna, mutta myös sairauden kanssa painivan Joelin oma ääni ja kokemusmaailma avautuu voimallisesti. Jälkisanoissa Mattila kertookin, että kirja pohjautuu omaan henkilökohtaiseen menetykseen. Tarina voi tarjota tukea ja samaistumisen paikkoja nuorelle, mutta myös aikuiselle, jonka läheinen kamppailee mielenterveyden ongelmien kanssa. Erityisen väkevänä tulee kokemus läheisen itsemurhan kokemisesta. Tunteet epäuskosta vihaan, ja lopulta myös kaipuuseen täyttävät romaanin viimeiset luvut riipaisevan kauniisti.

Riina Mattila otti paikkansa kotimaisen kirjallisuuden kentällä jo esikoisteoksellaan Järistyksiä (2018). Romaani voitti Minna Canthin perillinen -palkinnon, ja oli myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Mattila jatkaa erittäin vakuuttavaa tuotantoaan Silmät avatessa on edelleen pimeää -romaanillaan, jolle soisi mieluusti sen ansaitseman tunnustuksen.

Jaana Pesonen / Toukokuu 2021