Merenraikkaita runoja devonikaudesta alkaen
Terveiset ulapalta – runoja vesiltä
Jukka Itkonen
Kuvitus Camilla Pentti
Lasten Keskus 2021
ISBN 978-952-354-346-1
Kesällä moni suuntaa veden äärelle – mökille, veneelle, rannalle tai ainakin uimaan. Oli sitten merellä tai ei, Terveiset ulapalta -runokirjassa lastenkirjallisuuden konkarin Jukka Itkosen rullaavat riimit ja Camilla Pentin leikkisän lapsenomaiset kuvitukset tuovat meren lukijan luokse.
Merestä on kirjoitettu runoutta kliseeksi saakka, mutta Terveiset ulapalta ei sorru kuluneisiin fraaseihin, vaan suhtautuu meriin ja ylipäätään vesistöihin ihastuttavan laaja-alaisesti, raikkaasti ja pilke silmäkulmassa: huomioitua tulee, että elämä on saanut alkunsa merestä, että meren eläviin kohdistuu uhkia, että vedellä on kiertokulku, että meri on kaikille elinehto ja toisille elämäntapa. Tämän lisäksi on runoja tutuista aiheista kuten merirosvoista, Höyhensaaresta ja Nooan arkista sekä niitä merta ja elämänfilosofiaa yhdistäviä runoja, kuten runo ”Elämän meri”, jossa lyhyet sanat loksahtelevat lakonisen syvällisesti toisiinsa:
Voi olla julma
voi olla hyvä,
syvä tai sitten
vähemmän syvä. //
Jokaisen elämän meri. //
s. 42
Camilla Pentin naivistinen kuvitus laajentaa osuvasti runojen sisältöä. Yksinkertainen ja humoristinen, vesiväreistä ja puuvärikuvista koostuva kuvitusjälki on myös omiaan houkuttelemaan lasta kuvittamaan merta ja kirjan runoja itse. Vakavissa runoissa Pentin kuvituskin on harmonista ja lyyristä.
Runossa ”Varsieväinen – Kertomus devonikaudelta” Itkonen kuvaa maapallon historian merkittävää hetkeä, kun ensimmäinen olento nousee merestä maalle:
Se tunsi ensi kerran maan
liikkuessaan vatsallaan
rantakosteikossa. //
Ja liikkein epävakaisin
kala kömpi veteen takaisin.
Mutta pelko
oli poissa.
s. 6
Valtameret ja vesistöt ovat viime vuosina alkaneet kiinnostaa tutkijoita, dokumentaristeja ja taiteilijoita, ja meristä kirjoitetaan runsaasti myös lastenkirjallisuutta, kuten Rinna ja Sami Saramäen Meren syvyyksiin (WSOY, 2018), Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Merimonsterit (Into, 2019), Jenni Erkintalon Mato ja meri (Etana Editions, 2019), Aino Järvisen ja Laura Merzin Otusten joukossa (Etana Editionsa, 2019), Pirjo Havian ja Viktor Amoussoun Meren maha on kipeä (Lasten Keskus, 2020) sekä Raili Mikkasen ja Sirkku Linnean Suomen lasten saariseikkailu (Minerva, 2021). Tämä onkin tärkeää, koska vedenalaista elämää on tutkittu toistaiseksi vain viidennes, ja vesistöissä riittää ihasteltavaa, ihmeteltävää, tutkittavaa ja suojeltavaa.
Erityiskiitoksen Itkonen ja Pentti saavat minulta siitä, että lastenkirjallisuuden pinttynyt trooppi, onkiminen, on runoteoksessa läsnä vain maltillisesti, yhdessä runossa ja kahdessa kuvituksessa. Ymmärrys kalojen kivuntunnosta ja kalastuksen vaikutuksista kasvaa kaiken aikaa, ja onkimisen tiedetään aiheuttavan kalalle kipua, kudosvaurioita, verenvuotoa ja jopa kuoleman, eikä mato-onkikaan ole siten ongelmaton hupiväline, jollaiseksi se perinteisesti mielletään.
Runossa ”Vapautunut onkimies ja meri” kala-ateriasta ja saunomisesta vapautunut onkimies näkee unta, jossa ”korkkiongella sai valaan” (s. 19). Runolla on lempeä loppu:
Tietysti se onkimies
valaan hengen säästi.
Antoi pusun poskelle
ja vapaaksi taas päästi.
s. 19
Kaiken kaikkiaan Terveiset ulapalta on suolan ja rantakaislan tuoksuinen humoristinen runoteos, jonka riimit ja kuvitus tuovat hymyn huulille.
Marianna Koljonen