Hyppää sisältöön

Outin opissa viittomakielen ymmärtämiseksi

Haastattelija: Marketta Könönen

Kerro itsestäsi

  • Olen Outi Manunen. Ammatiltani olen viittomakielen tulkki (AMK), puhevammaisten tulkki (YAMK) sekä kommunikaatio-ohjaaja.
Viittomakielen tulkki Outi Manunen

Mikä sai sinut innostumaan viittomakielestä

  • Ensimmäiseltä ammatiltani olen lähihoitaja ja niihin opintoihin kuului lyhyt tukiviittomakurssi. Innostuin kurssista niin paljon, että ilmoittauduin kansalaisopiston viittomakielen alkeiskurssille. Tällä kurssilla toinen opiskelija sanoi, että hän aikoo hakea opiskelemaan viittomakielen tulkiksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin sanan viittomakielen tulkki ja mielenkiintoni kieltä kohden vain kasvoi ja päätin itsekin hakea opiskelemaan viittomakielen tulkiksi.

Missä opiskelit taitosi

  • Opiskelin viittomakielen tulkiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Kuopion kampuksella. Tein viittomakielen tulkin töitä useamman vuoden, mutta koko ajan ensimmäisen ammattini tuoma osaaminen vammaisuudesta veti minua puhevammaisten tulkkauksen puolelle, joten opiskelin työn ohella puhevammaisten tulkiksi sekä viimeisimmäksi tulkkauksen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon puhevammapuolelta ja tällä hetkellä teen enimmäkseen puhevammaisten tulkkausta sekä kommunikaatio-opetuksia.

Oletko opettanut taitoasi eteenpäin?

  • Opetan säännöllisesti työpaikassani tukiviittomien alkeis- sekä jatkoryhmiä sekä teen paljon perheopetuksia perheille, joiden lapsilla on esim. kehityksellisen kielihäiriö tai kehitysvamma. Olen opettanut tukiviittomia myös kansalaisopistossa.
  • Olen opettanut myös Humanistisessa ammattikorkeakoulussa tuleville puhevammaisten tulkkiopiskelijoille sekä Pohjois-Savon opistossa kommunikaation ja viittomakielen ohjaajille.

Viittomakielestä

Mikä ero on tukiviittomalla ja viittomakielisellä sanalla?

  • Viittomakielessä sanasta käytetään nimitystä viittoma. Tukiviittomissa käytetään samoja yksittäisiä viittomia kuin viittomakielessä. Tukiviittomat käytetään nimenomaan puheen tukena ja rinnalla täydentämässä ja selkeyttämässä puhekielistä ilmaisua. Tukiviittomat sopivat varhaiseksi kommunikaatiokeinoksi erilaisissa kielenkehityshäiriöissä. 

Mitä termejä/sanoja on hyvä  käyttää viittomakielestä puhuttaessa

  • Viittomakieltä käyttävä henkilö on viittomakielinen tai kuuro. Sana kuuromykkä tai mykkä ovat vanhoja, eikä niitä ole sopiva enää käyttää. Viittomakieltä voi edellä mainittujen lisäksi käyttää mm. huonokuuloiset sekä kuulevat, kuten esimerkiksi tulkit, opettajat, viittomakielisten perheenjäsenet sekä harrastajat. Helposti sekoitetaan myös termit viittomakieli, tukiviittomat sekä viitottu puhe. Nämä kolme ovat kaikki omia termejään ja tapoja ilmaista. Viittomakieli on kieli omalla kieliopilla ja myös kuurojen äidinkieli. Tukiviittomat ovat puheen tukena käytettäviä viittomakielen yksittäisiä viittomia. Viitotussa puheessa viittomat tuotetaan puheen rytmissä perusmuodossa suomen kieliopin mukaan.

Perustuuko viittomakieli lähinnä puhuttuun kieleen?

  • Viittomakieli on kehittynyt kuurojen keskuudessa eikä sillä ole täysin suoraa yhteyttä puhuttuun kieleen. Viittomakielessä on oma lauserakenteensa, joka poikkeaa suomenkielen kieliopillisesta rakenteesta.

Vai voiko esim. kokonaisen romaanin viittoa?

  • Mielestäni voi. Useat viittomakieliset osaavat lukea sujuvasti kirjoitettua suomea, mutta eivät kaikki. Tulkkina olen kääntänyt viittomakielellä esimerkiksi joitakin Kelan tai muun viraston dokumentteja juurikin siitä syystä, että tällaiset dokumentit eivät ole kovin helppolukuista suomea. Voisin kuvitella, että myös kokonaisia kirjoja voitaisiin viittoa. Onhan esimerkiksi viittomakieliseen kirjastoon viitottu paljon mm. kokonaisia satuja. 

Missä vaiheessa huonokuuloiselle lapselle opetetaan viittomia?

  • Jos kuuroille lapsille syntyy kuuro tai huonokuuloinen lapsi, tällöin hän oppii viittomakielen vanhemmiltaan. Jos kuuroille vanhemmille syntyy kuuleva lapsi, on hän CODA (Child of deaf adult). CODAt elävät kahden kielen (kotikielen eli viittomakielen sekä suomen kielen) ja kahden kulttuurin välillä.  
  • Jos kuuleville vanhemmille syntyy huonokuuloinen lapsi, hänelle yleensä opetetaan tukiviittomia (ei välttämättä viittomakieltä). Opetusta voi hakea sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijan, esimerkiksi puheterapeutin tai lääkärin lausunnolla omasta kunnasta. Opetus myönnetään vammaispalvelulain perusteella sopeutumisvalmennuksena, jonka toteuttajana usein on viittomakielen tai puhevammaisten tulkki.

Miten lapselle luetaan esim. kuvakirjaa?

  • Lapsen kanssa katsotaan yhdessä kirjaa ja viitotaan samalla kuin luetaan tai sanotaan sana sekä osoitetaan vielä ko. kuvaa. Viittomakieliset eivät välttämättä puhu, mutta muuten samalla tavalla, kuvaa osoitetaan ja viitotaan kuvaa osoittama viittoma. 

Mikä on kuvien merkitys opetuksessa?

  • Jos puhutaan tukiviittomia käyttävistä lapsista, niin kuvien merkitys on suuri. Lapset eivät vielä osaa lukea tai eivät opi lainkaan lukemaan, joten kuvat ovat todella tärkeitä. Kuvat toimivat jaetun tarkkaavaisuuden kohteena.

Miten ja mitä tunteita ilmaistaan viittomalla?

  • Koko keholla: ilmein, elein, kehon sekä käsien liikkein. Jos esimerkiksi viittoo tunteen VIHAINEN, ei voi olla iloinen ilme kasvoilla. Tällöin vastaanottaja saa ristiriitaisen viestin siitä, mitä tarkoitetaan.

Onko viittomakieli koko kehon kieli?

  • Kyllä on. Viittoma (eli sana) koostuu viidestä perusosasta; käsimuoto, paikka, käsien liike, sormien ja kämmenen suunta sekä non-manuaaliset elementit (eli ilmeet, eleet, suun ja pään sekä vartalon liikkeet). Viittomat muodostetaan joko keholle ja/tai vapaaseen tilaan eli on myös hyvin kolmiulotteinen kieli.

Vaikuttaako viittomakielen puhujan persoonallisuus ilmaisuun?

  • Kyllä vaikuttaa. Jokainen viittoo omalla tavallaan ja tyylillään. Joku voi viittoa pienesti, toinen suurilla liikkeillä ja liikeradoilla. Yleisesti puhutaan viittojien käsialasta ja jokaisen viittojan käsiala on erilainen aivan kuten jokaisen kirjoittajan käsiala.

Onko viittomakielessä yleiskielen lisäksi murteita tai slangia?

  • Kyllä on ja lisäksi myös sukupolvittaista eroa.

Miten uusia sanoja keksitään, missä ne hyväksytään ja lisätään viittomakielen sanakirjaan?

  • Uusia sanoja eli viittomia syntyy kuurojen keskuudessa. Kun jokin uusi asia tulee, sille keksitään jokin merkki, jota aletaan käyttämään laajemmin. Eli aika samalla tavalla kuin puhutuissa kielissä.

Onko viittomakieli globaalia, eli tuleeko ymmärretyksi perusilmaisuilla eri puolella maailmaa?

  • Ei ole. On yleinen virheajatelma, että viittomakieli on kansainvälinen. Jokaisessa maassa on oma viittomakieli, joka on kehittynyt siinä kulttuurissa, kielessä ja siihen tarpeeseen samalla tavalla kuin puhuttu kieli. Kaikissa maissa on omat viittomat. Joitakin samankaltaisuuksia voi kieliopeissa olla ja toki kehon kielellinen ilmaisu on kaikille luonnollista, joten nämä saattavat helpottaa eri kieliä viittovia kuuroja kommunikoimaan keskenään.

Miten viittomakielen taito on rikastuttanut elämääsi?

  • Viittomakielen taidon sekä muiden puhetta tukevien ja korvaavien keinojen kautta olen pystynyt antamaan myös muille tavan kommunikoida esimerkiksi lapsensa tai läheisensä kanssa. Tulkkina työssä on parasta päästä olemaan palasena ihmisten mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan valtaväestön tavoin. Ilman tulkkia ja yhteistä kieltä monella viittomakielisellä tai puhevammaisella henkilöllä yhteiskunnallinen osallistuminen voi jäädä hyvin vähäiseksi. tai puuttua täysin.

Mieleen jääneitä tulkkausmuistoja? 

  • Tulkkina minua sitoo vaitiolovelvollisuus, joten yksittäisistä tulkkauksista en voi puhua, mutta yleisesti voin mainita sen, että tulkkina olen päässyt moniin sellaisiin tilanteisiin, joihin muuten en pääsisi tai osaisi mennä. Tällaisia ovat mm. eri uskontokuntien tilaisuudet, hyvinkin erilaiset harrastukset sekä eri koulutusalojen opinnot. Monipuolisuus ja erilaisten ihmisten kohtaaminen on työn parhaita puolia.