Parvela kirjoittaa pakolaisista
Teksti: Ismo Loivamaa
Timo Parvela: Ystäväni Vakko. Kuvitus: Pasi Pitkänen. Tammi 2026
Tuntuu surulliselta, että evakkojemme tarina on entistä ajankohtaisempi eikä totta tosiaan vaivu historiaan. Karjalan evakoista kertovat lastenkirjat auttavat toivottavasti ymmärtämään koko maapallon ongelmaa. Nyt ymmärrystä ja myötätuntoa välittää Timo Parvelan tuore lastenkirja, jossa seurataan pienen Veikon evakkomatkaa.
Poika aistii, miten maailma yhtäkkiä täyttyy kummallisista sanoista. ”On sota. On tankkeja ja tykkejä, on hyökkäystä ja torjuntaa…” Kirjassa tiivistyy ajan ilmapiiri herkkävaistoisen lapsen näkökulmasta. Kun uudet, pelottavat sanat väistämättä hahmottuvat Veikon tajunnassa sodaksi, havainnot käyvät raskaiksi. Sota tekee kaikki samanlaisiksi, kirjassa sanotaan.
Juoni keskittyy pojan kamalaan evakkomatkaan: hän joutuu omille teilleen lemmikkipossunsa Ruusan kanssa. Koettelemusten sarjaan sisältyy hetkiä, kun tulee katalasti kohdelluksi. Pikkupoika possuineen ei herätä ihmisissä pelkästään auttamisen halua. Pojan evakkomatka ilman aikuisten turvaa tuo tietysti mieleen Ilon Wiklandin koskettavan kuvakirjan Pitkä, pitkä matka.
Tarinaan sekoittuu aavistuksen verran fantasian henkeä, ei vähiten salaperäisen Vakon hahmossa, joka on pojan jonkinlainen mielikuvitustuttavuus, aikuisten puheista alkunsa saanut seuralainen. Poika pääsee lopulta perheensä luo, mutta kaikki ei oitis muutu idylliksi, sillä majoittuminen leskiruustinnan hulppeassa talossa on piinallisen vaikeaa. Se tiedetään, että evakkoja ei aina otettu vastaan avosylin, ja siitä on lastenkirjoissakin hyvä muistuttaa. Veikon tarinassa ruustinnan hovi tosin vaikuttaa kuvitusta myöten aika äärimmäiseltä. Kotimaisessa kirjallisuudessa on sitkas perintö näyttää ruustinnat lähes goottilaisina hirviöinä. Jonkunlaiseen sopuun kirjassa onneksi päästään. Siitä lukijallekin jää hyvä mieli.