O’lssee o’dinakai pei’vv/ O’lssi’s Special Day
O’lssee o’dinakai pei’vv/ O’lssi’s Special Day
Julkaisuvuosi: 2023 (englanninkielinen käännös 2025)
Teksti: Maria Porsanger
Kuvitus: Anna Illikainen
Kustantaja: Sääʹmkulttuurfondd / Kolttakulttuurisäätiö
ISBN: 978-952-94-7969-6
Kuvakirjan O’lssee o’dinakai pei’vv (2023 Sääʹmkulttuurfondd) tarina käynnistyy monelle samaistuttavalla kokemuksella, johon liittyen O’lssi kysyy lukijalta; Miltä tuntuu, kun jännittää? ”Luulen, että sitä on todella vaikea selittää, mutta ainakin minulle on erittäin vaikeaa pysyä paikallani. Myös vatsaani kihelmöi, vaikka äiti väitti sen johtuvan siitä, että söin liikaa pullataikinaa.”
Ensimmäisellä sivulla kuvassa O’llsi katsoo suoraan lukijaan. Hänellä on yllään tummansininen pusero, päässään poronnahkalakki ja olalla roikkuu suopunki, eli poronhoidossa porojen kiinniottoon käytetty naru.
”Hei! Olen O’lssi ja olen ihan tavallinen poika. Minulla on sisko ja veli sekä äiti ja isä. Olemme siis ihan tavallinen perhe ja asumme ihan tavallisessa kaupungissa, tavallisessa kerrostalossa. Mutta eilen ei ollut tavallinen päivä. Eilen oli hyvin epätavallinen päivä, koska kummisetäni oli kylässä.” (Porsanger & Illikainen 2023)
O’lssee o’dinakai pei’vv (2023 Sääʹmkulttuurfondd) on koltansaameksi kirjoitettu kuvakirja, joka kertoo O’lssi-nimisen pojan päivästä. Kirjasta tehtiin vuonna 2025 englanninkielinen käännös O’lssi’s Special Day IBBY:n ja UNESCO:n ’Merkittäviä kirjoja nuorille lukijoille alkuperäis- ja uhanalaisilla kielillä –kokoelman’ nimitystä varten. Kyseinen kokoelma, alkuperäiseltä nimeltään IBBY UNESCO Collection of Remarkable Books for Young Readers in Indigenous and Endangered Languages on maailmanlaajuinen kutsu ja kannuste kustantajille, kirjastonhoitajille ja kirjallisuusalan eri toimijoille löytää ja jakaa lapsille ja nuorille tarkoitettuja kirjoja alkuperäiskansojen ja uhanalaisilla kielillä. IBBY Finland otti osaa kutsuun ja nimesikin tämän Maria Porsangerin kirjoittaman ja Anna Illikaisen kuvittaman teoksen kyseiseen kokoelmaan. Kokoelmaan valinnat tekee IBBY:n ja UNESCO:n muodostama kansainvälinen komitea ja valitut teokset esitellään virallisesti IBBY:n 40. maailmankongressissa Ottawassa elokuussa 2026.
Kun O’lssi kysyy lukijalta tarinan alussa jännittämisestä, kuvataan hänet istumassa keittiön pöytätasolla ja katselemassa ulos ikkunasta. Hän odottaa kummisetäänsä kylään. Ulkona näkyy kerrostalomaisena. Seuraava aukeama näyttääkin hänet jo ajamassa moottorikelkalla lumisessa maisemassa.
” Minulla on oma moottorikelkka. Ajan sillä, kun menen paimentamaan porojani. Minulla on paljon poroja, melkein yhtä monta kuin kummisedälläni. Isällä ei ole poroja. Hän ei tiedä poroista mitään, koska hän on insinööri. Näyttää hassulta, kun hän yrittää ottaa poron kiinni! Alan nauraa jo pelkästään ajatellessani sitä. Äiti on myös insinööri, ja hän sanoo, että porot eivät voi asua parvekkeella, ja siksi hänellä ei ole poroja.” (Porsanger & Illikainen 2023)
Tarkkaavainen lukija huomaa visuaaliset vihjeet kuvasta, kun O’lssi siirtyy paimentamaan porojaan. Tekstin ja kuvan suhde on oivallinen, ja jättää lukijalle erilaisia mahdollisuuksia tulkita tapahtumia.
Kesken lauman paimentamisen O’lssin mieliala muuttuu nopeasti. Joku uupuu! Maisema muuttuu mustaksi, ”kuin musta korppi olisi lentänyt ja kätkenyt auringon mustilla siivillään.” Viha valtaa O’lssin mielen, ja hänen täytyy huutaa se ulos.
O’lssin täytyy selvittää lauman uupuvan jäsenen kohtalo, ja hän päätyy syyttämään siskoaan, Va’ssia. Sisarusten välille puhkeaa riita, joka eskaloituu veriseen haavaa. Koettelemukset eivät lopu tähän, sillä palattuaan kokemaan verkkojaan, O’lssi ei löydä niitä. Tarina huipentuu taisteluun karhun kanssa.
O’lssin erityinen päivä yhdistää leikin ja mielikuvituksen maailmassa, jossa kohtaavat perinteet ja nykyaika. Kirjan taitossa on hyödynnetty oivallisesti juuri erilaisten maailmojen kohtaamista, mutta myös eroja. Taitto ilmentää myös ajatusta perinteiden ja nykyajan rinnakkainelosta. Kuvitukseen hienon yksityiskohdan tuovat myös alku- ja loppuaukeamia kuvittavat porot ja suopungit.
Koska en itse tunne koltansaamen kieltä tai kulttuuria, perustuvat tulkintani valtaväestöön kuuluvan lukijan ymmärrykseen. Ymmärrykseni mukaan O’lssin erityinen päivä kuvaa nyky-yhteiskunnassa elävän koltansaamelaisen lapsen elämää ja maailmaa kunnioittavasti ja perinteitä esille tuoden. Vuokko Hirvonen (2024) kirjoittaa Virikkeiden 3/24 numerossa kuinka saamelaiskulttuuri, kuten muutkin kulttuurit, tuottaa lastenkirjoja, jotka ylläpitävät käsityksiämme omasta erityisyydestä ja erilaisuudesta suhteessa muihin. Hirvosen mukaan lastenkirjallisuudessa hyödynnetään kulttuurisia erityistapoja ja eroja suhteessa valtaväestöön ja rakennetaan näin kuvaa saamelaisuudesta. Saamelainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on myös osa kansallista, pohjoismaista ja alkuperäiskansojen kirjallisuutta.
Teoksen kirjoittaja, Maria Porsanger, on koltansaamen kielen aineenopettaja Sevettijärven koululla Inarin kunnassa. Hän opiskeli viestintätieteitä ja suomen kieltä Vaasan yliopistossa sekä koltansaamea ja saamenkirjallisuutta Oulun yliopistossa. Ennen opettajan uraansa hän työskenteli useita vuosia koltansaamelaiskulttuurin parissa. Kuvittaja Anna Illikainen työskentelee kustannustoimittajana. Hän on opiskellut suomen kieltä ja kirjallisuutta Oulun yliopistossa ja visuaalista viestintää Oulun ammattikorkeakoulussa. Hän on lisäksi opettaja.
Porsanger ja Illikainen ovat sisaruksia, ja kyseessä on heidän esikoisteoksensa. Siskokset ovat kertoneet, että he halusivat kirjoittaa kirjan, koska koltansaameksi on ollut ja on edelleen aivan liian vähän lastenkirjallisuutta. Koltansaame on uhanalainen kieli, jolla on noin 300 puhujaa Suomessa (pääasiassa Sevettijärvellä), noin 20–30 puhujaa Venäjällä ja alle 15 Norjassa. Porsangerilta ja Illikaiselta julkaistiin toinen lastenkirja koltansaamen kielellä syksyllä 2025. Teoksen nimi on Vuõrʹrres vuärʹrrev ja se sisältää runoja lyhyitä tietotekstejä. Teoksen kuvaillaan sopivan niille, jotka vasta opettelevat lukemaan tai osaavat koltansaamea vain vähän.
Lastenkirjallisuudella on tärkeä merkitys harvinaisten ja uhanalaisten kielten ja kulttuurien elvytystyössä. O’lssee o’dinakai pei’vv on osa tätä elvytystä ja tarjoaa samalla seikkailua osana arjen realismia. Arvostelussa mukana olevat suomenkieliset lainaukset olen kääntänyt itse englanninkielisen käännöksen pohjalta, mutta kirjasta soisi julkaistavan myös suomenkielinen laitos, sillä on tarpeellista, että myös valtakieltä puhuvat lapset saavat ymmärrystä Suomen perinteisestä vähemmistökulttuurista nyky-Suomessa.
Jaana Pesonen, IBBY Finlandin arvostelulautakunnan puheenjohtaja