”Olisipa jopa outoa, jos kirjoissa ei kuvattaisi ruokaa”
Kuvittaja Erika Kallasmaan ajatuksia lastenkirjallisuuden ruokakuvauksista ja niiden kuvittamisesta
Ruoka on vain yksi pieni sana, mutta ruokaa on valtava kirjo vaaleanpunaisesta raparperisorbetista friteerattuihin toukkiin. Ruokalajia voi rakastaa tai inhota. Herkku voi olla auringossa kaikessa rauhassa kypsynyt valmis hedelmä tai itse hartaasti valmistettu.
Ruoka on elävää ja niin keskeinen ja moniaistinen osa elämää itseään, että sen pois jättäminen olisi jopa outoa. On kiinnostavaa ajatella, mistä ruoka koostuu tai on kotoisin – ja kiehtovaa, että syöty ruoka todella muuttuu osaksi itseä. Kuten Laura Ruohosen Yökyöpelit-näytelmässä Vauvakaani-hahmo osuvasti sanoo: ”syön kurkkua ja kurkku muuttuu minuksi”.
”syön kurkkua ja kurkku muuttuu minuksi”
Ajattelen, että omissa ruokakuvissani tärkeää on herkullisuus ja kunnioitus ruokaa kohtaan, kuten myös se, että ruoka on elollista, elävää. Kuvituksissa tätä elävyyttä on hauska kehittää pidemmälle ja kirjan maailmassa normimaailman ruoka-aines voi olla suuri persoona.
Laura kirjoittaa runoihin paljon ruokamainintoja, kuten hahmot Ruåttalainen Rusina, Varomaton Viikuna ja Seija Soija (soijapapu) sekä sellaisia runoja kuin ”Oi Hillo!” ja ”Nirson lounas.” Runoissa on hääkakkuja, kermatorttuja, simaa, lakua ja munamakaroonia. Näistä on kuvittajana helppo innostua ja lähteä itsekin rönsyilemään.
Leivonnaiset, kakut, marjat, jäätelöt ja sen kaltaiset värikkäät herkut ovat kaikkein kivoimpia kuvitettavia. Niistä tykkäsin itse kovasti jo lapsena. Muistan vieläkin yksityiskohtia kuvituksista: kirsikkapiirakoita, hillopurkkeja, valuvaa jäätelöä… Richard Scarryn Atte Ankka ystävineen eväsretkellä ja ranskalainen Pikku Hippo leipomassa kirsikkatorttuja koko perheelle.
Jauhelihaa, puuroa tai vaikka kouluruokaklassikkoa, tillilihaa, on sen sijaan ensiajattelemalta hankala kuvittaa, mutta ehkä se olisikin tosi hauskaa. Kuraa olen ainakin tykännyt kuvittaa Allakka pullakkaan.
Kuvituksiin on myös jännittävää yrittää saada mukaan mielikuvia asioista, jotka eivät ole näköaistilla havaittavissa. Olisi mukavaa, jos kirjojen kuvitteellisen maailman avulla onnistuisi ruokkimaan lapsen avointa ja luovaa suhtautumista maailmaan, innostaisi havoinnoimaan ympäristöään, mukaanlukien ruokaa, sen olemusta, makua ja tuoksua.
Kuvittajan itsemääräämisoikeus on suuri, mutta on tärkeää kuulla kirjailijan ajatuksia tekstin taustalta ja tietysti oleellista päästä lopputulokseen, johon molemmat ovat tyytyväisiä. On antoisaa, jos kirjailija on innostunut olemaan kuvituksen kommentaattori ja sparraa kuvittajaa. Erityisesti olen oppinut luottamaan Lauran näkemykseen, hän on fantastisen hyvä tässä roolissa.
Lauran ja minun kirjoista hahmot Ruåttalainen Rusina ja Varomaton Viikuna ovat kestosuosikkejani, ja piirrän niitä yhä mukaan kirjoihin, vaikka ne eivät runoissa mukana olisikaan.
Teksti: Marianna Lammi
Laura Ruohosen (teksti) ja Erika Kallasmaan (kuvitus) uusin teos on Kummalla kammella (Otava, 2022).