Nysä, hauska löytö Latviasta
Teksti: Ismo Loivamaa
Aikamoisen löydön teki Lahden kaupunginteatteri: syyskauden ohjelmiston 2025 aloitti latvialainen lastennäytelmäklassikko Nysä, jättiläismäisen pieni seikkailu. Anna Brigaderen vuosisadan alussa kirjoittama teksti on viimeksi nähty Kansallisteatterissa 101 vuotta sitten! Silloin nimellä Pikku Matin seikkailut.
Kansallisteatterissa temmelsivät teatterihistoriamme suuret nimet, mm. Paavo Jännes, Heidi Blåfield (Korhonen), Mimmi Lähteenoja, Glory Renvall (Leppänen), Ruth ja Jussi Snellman. Äitivainajan haamuna nähtiin kohtalokas Aili Somersalo, epäilemättä hänelle sopivassa luonneroolissa…
Lahteen näytelmän on suomentanut, sovittanut ja ohjannut latvialaistaustainen Alise Polacenko. Epäilemättä hän on pehmittänyt pelottavimpia kohtauksia, kuten Nysän kokemia inhottavia rangaistuksia. Hän on kiepauttanut asioita nurin huumorin keinoin ja jäljelle jääneistä inhottavuuksista yli kuusivuotias katsoja tuskin säikähtää. Ohjaaja on myös vaihtanut päähenkilöpojan tytöksi, sillä hän halusi ”muistuttaa kaikkia tyttöjä (olivatpa he minkä ikäisiä tahansa) siitä, että hekin saavat olla seikkailunhaluisia, villejä ja hassuja.
Pelkäksi hassutteluksi ei Nysän (Aurora Manninen) seikkailumatka kuitenkaan jää – näytelmä kun noudattelee seikkailutarinoiden sitkeää perinnettä. Nysä-tyttö kohtaa kauhean jättiläisen, Kitupiikin ja prinsessa Kultaisen ja ties keitä, ja kaikenlaisista kohtaamisista hän oppii rohkeutta ja itsenäisyyttä. Viisasta pohdittavaa kaikenikäiselle katsojalle!
Uhkean visuaalinen toteutus vangitsee, niin paljon yllätyksiä ja ylettömyyksiä. Miten hurjat juhlatamineet vaikka kuningatarta näyttelevällä Jenni Kokanderilla! Ja miten valtava on jättiläinen, jonka sisuksissa operoi Jori Halttunen.
Lahden kaupunginteatteri tekee tärkeää työtä lastenteatterin ohjelmiston uudistajana. Hienoa, että uskalletaan kurkistella muuallekin kuin Astrid Lindgrenin varastoon. Ohjaaja kiittää käsiohjelman tervehdyksessään Lahden kaupunginteatteria siitä, että sai aloittaa teatterimatkansa juuri Lahdessa. Katsojallakin on syytä kiittää lahtelaista teatteria uskalluksesta! Latvialainen näytelmä oli epäilemättä harvinaisuus Kansallisteatterissa vuonna 1924 – ja harvinaisuus se on vielä tänäänkin.