Nuoruuden odotukset ja paineet tuovat yhteen – Arvio Edith Arkon nuortenkirjasta Samira/Ninni
Samira/Ninni
Teksti: Edith Arkko
Vuosi: 2025
Kustantamo: Hertta Kustannus
Kaksi yhdeksäsluokkalaista tyttöä tutustuu ja ystävystyy koulun ilmaisutaidon kurssilla. Ninnin vanhemmat ovat juuri eronneet, eivätkä heidän välinsä ole mutkattomat. Ninnin isä on työtön, kun äiti taas vaikuttaa eron jälkeen keskittyvän lähinnä työntekoon. Ninni tunteekin olevansa hyvin yksinäinen. Samiran perhe on läheinen ja yliopistolla tutkijoina työskentelevät vanhemmat toivovat tyttärestä lääkäriä, kuten tämän isoveljestä, Rafista. Samira kuitenkin haaveilee hieman toisenlaisesta ammatista. Omien urahaaveiden kertominen akateemisille vanhemmille pelottaa Samiraa. Molemmilla tytöistä on omat huolensa, mutta kiinnostus teatteriin ja siihen liittyvään meikkaukseen ja maskeeraukseen mahdollistaa ystävyyden, joka lopulta nousee tärkeäksi osaksi molempien elämää.
Samira/Ninni (2025 Hertta kustannus) on Edith Arkon kirjoittama selkokielinen kääntökirja, jonka kantava teema on ystävyys. Kääntökirja kertoo yhdestä nuoruuden käännekohdasta, sillä molemmat Samira ja Ninni pohtivat peruskoulun jälkeistä tulevaisuutta ja kamppailevat erilaisten odotusten, jopa paineiden kanssa. Kääntökirja kuvaakin samalla molempien kasvutarinaa lapsuuden ja aikuisuuden rajalla.
Ninnin tarinassa keskeisessä osassa on vanhempien tuore ero ja eron jälkeinen riitely, joka vaikuttaa Ninniin. Ninni on aiemmin ollut hyvä koulussa, mutta nyt keskittyminen on vaikeaa. Ninni alkaa saada paniikkikohtauksia ja jää ahdistuksen kasvaessa pois koulusta kokonaan.
”Mä en pystynyt sanomaan mitään.
Mä huomasin myös,
että mä en pystynyt liikkumaan.
Mun keho alkoi täristä.
Samira puhui jotain.
Mun aivot ei ymmärtäneet sen sanoja.”
(Arkko, 2025, Ninni/58)
Ninnin kasvavaa ahdistusta kuvataan elävästi. Lukija pääsee kääntökirjan mahdollistamana seuraamaan paniikkikohtauksia hyvin läheltä, Ninnin itsensä kertomana, kuten myös ulkopuolisen, eli Samiran näkökulmasta. Vaikka yksi keskeinen syy Ninnin ahdistuneisuuteen onkin vanhempien ero, ei tästä kuitenkaan tehdä yksinkertaistavaa selittäjää. Aluksi Ninni syyttää äitiään liiasta työnteosta ja kylmyydestä isää kohtaan, kunnes tarinan edetessä alkaa ymmärtää syitä äidin käytökselle. Avioeron kuvaus ja vanhempien kamppailu omien tunteidensa kanssa on uskottava ja elämänmakuinen.
Yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet nuorten parissa huomattavasti. Näiltäkin osin Samira/Ninni osuu ajankohtaiseen ja myös yhteiskunnallisesti merkitykselliseen aiheeseen. Ninnin osalta yksinäisyyden kokemukseen vaikuttaa vanhempien erosta seurannut ulkopuolisuuden tunne suhteessa omiin vanhempiin. Ninniä koskettaa myös sosiaalinen yksinäisyys , sillä hänellä ei ole ollut luottamuksellista ystävyyssuhdetta ennen Samiraa. Ninnin ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia lisää normeista poikkeaminen muiltakin identiteetin osilta. Kun haasteet ja vaikeudet kasaantuvat, voi niillä olla hyvinkin vakavia seurauksia, kuten Ninnin kohdalla juuri käykin.
Samiran vanhempien puheissa tulee jatkuvasti ilmi, kuinka tyttäreltä odotetaan paljon akateemisen opiskelun ja uran osalta. Samiran perheestä löytyy välittämistä ja kannustusta, mutta ajoittain se näyttäytyy jo valmiina suunnitelmana, jossa Samiran omat toiveet ja ääni eivät tule kuulluksi. Akateemisen uran sijaan Samira haluaa kouluttautua kosmetologiksi ja maskeeraajaksi. Onneksi Samiran elämässä on myös isoveli Rafi, joka ymmärtää ja kannustaa. Veljen luona, pannukakun äärellä, on Samiran helppoa avautua ja pyytää neuvoja. Sisarusten välinen suhde onkin lämmin ja antaa Samiralle myös tarvittavaa rohkeutta ilmaista omia toiveitaan.
Teatteri näyttäytyy tarinassa paikkana, jossa ketään ei arvoteta tai arvostella taustan tai ulkonäön perusteella. Kun valinnaisen ryhmä tekee yhteisen matkan teatteriin, kirkastuvat erityisesti Samiralle tulevaisuuden haaveet ja toiveet. Samiran puheesta on luettavissa vapautumista muiden hänelle asettamista odotuksista ja niihin liittyvistä paineista. Kun teatterilla eräs näyttelijöistä esittelee heille paikkoja, hän aloittaa kertomalla, että teatteriin kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat, kuiskaa Samira Ninnille: ”Tämä on niin mun paikka.” Ninnin vastaus kertoo jaetusta kokemuksesta. Hän kuiskaa takaisin; ”Ei tarvitse miettiä, kelpaako.” (Arkko, 2025, Samira/69)
Edith Arkon esikoiskirja Aurora/Eino (Hertta Kustannus 2024) palkittiin Lastenkirjainstituutin Punni-palkinnolla ja teosta kehuttiin hiotuksi ja laadukkaaksi kokonaisuudeksi. Teos sai kiitosta myös lajin uudistamisesta, sillä Aurora/Eino oli ensimmäinen selkokielinen kääntökirja. Myös Samira/Ninni on kirjoitettu suoraan selkokielellä. Kääntökirjana teoksen voi lukea ensin joko Samiran tai Ninnin näkökulmasta. Arkon kieli on kaunista, sujuvaa ja kuvailee hyvin molempia päähenkilöitä ja näiden ajatusmaailmoja. Arkko myös kytkee kaksi erilaista näkökulmaa oivaltavasti yhteen, eikä kumpikaan lukujärjestys siis paljasta tapahtumia liikaa toisen henkilön perspektiivistä. Arkon nuortenkirja erottuu vuoden 2025 nuortenkirjoista jo kääntökirjanakin, mutta selkeytensä vuoksi se tarjoaa toivottavasti innostavan lukukokemuksen myös niille nuorille ja varhaisnuorille, joille paksumpaan kirjaan tarttuminen saattaisi muutoin aluksi hirvittää.
Jaana Pesonen, IBBY Finlandin arvostelulautakunnan puheenjohtaja