Nuorten kirjoituskilpailussa pohdittiin eläimen ja ihmisen suhdetta
IBBY Finlandin ja Animalian järjestämässä nuorten kirjoituskilpailussa kirjoittajat eläytyivät rohkeasti eläinten asemaan ihmisten vaikutuspiirissä. Koskettavissa, humoristisissa ja traagisissakin tarinoissa ihmiset ovat eläimille vaaraksi mutta myös auttavat eläimiä.
Lasten- ja nuortenkirjallisuusyhdistys IBBY Finland järjesti yhteistyössä eläinoikeusjärjestö Animalian kanssa kirjoituskilpailun, jossa kehotettiin pohtimaan, millainen maailma on eläimen näkökulmasta. Eläimenä ihmisen maailmassa -otsikoitu kilpailu järjestettiin syksyllä 2019 ja siihen lähetettiin 28 työtä eri puolilta Suomea.
Kilpailutyöt käsittelivät moniulotteisella ja vavahduttavalla tavalla eläimen haurasta asemaa ihmisen vaikutuspiirissä. Kertojien ja kokijoiden näkökulma kuului lähes poikkeuksetta eläimelle, ja kirjoittajat olivat nähneet vaivaa kuvatessaan maailmaa muun kuin ihmiseläimen aistein. Kirjoituksissa iloteltiin erityisesti tavoilla havainnoida ihmisiä muunlajisen eläimen näkökulmasta pitkinä tai lyhyinä, vieraan hajuisina möykkyinä ja autoja liikkuvina laatikkoina, joiden kyljet avautuvat arvoituksellisesti.
Tuotantoeläinten elämään nuoret kirjoittajat liittivät poikkeuksetta fyysistä ja psyykkistä kärsimystä. Lemmikkieläinten kuvauksessa korostui erityisesti koirien kiintymyksen ylivertaisuus ihmisiin nähden. Lisäksi teksteissä nousi esille ihmisen mahdollisuus hyvään ja pahaan. Tekstien perusteella nuoret uskovat heillä olevan todellinen mahdollisuus vaikuttaa jättimäisiin ongelmiin, kuten metsäelinympäristöjen tuhoutumiseen.
Tekstien tyylilaji vaihteli mukaansa tempaavista seikkailukertomuksista puhuttuun runouteen sekä lyyrisempiin, eläinten kokemusmaailmaa herkästi tunnusteleviin teksteihin. Mukana oli myös tuoreentuntuisia kauhukertomuksia ja perinteisempiä eläintarinoita tuttuine päähenkilöineen – tosin kettu, orava ja hiiri elelevät kilpailuun lähetetyissä teksteissä useimmiten kaupungissa.
Kilpailussa jaettiin 250, 150 ja 100 euron suuruiset rahapalkinnot sekä kirjapalkintoja. Pääpalkinnon sai Sanni Mujunen, 14, tekstillään “Iltasatu”. Toisen palkinnon sai Nelli Hänninen, 13, tekstillään “Erilainen”. Kolmas palkinto myönnettiin 19-vuotiaalle Suvi Hirvelälle tarinasta nimeltä “Koiranpäivät”. Kunniamaininnan saivat Senni Pihlman, 18, Jere Ollila, 19, ja Verneri Pöntiö, 14 vuotta.
Kirjoituskilpailun raatiin kuuluivat runoilija ja lastenkirjailija Reetta Niemelä, IBBY Finlandin sihteeri, lastenkirjallisuudentutkija Marianna Koljonen sekä Animalian vapaaehtoiskoordinaattori Kanerva Pelli.
Kilpailussa palkitut ja raadin perustelut:
- sija: Sanni Mujunen: Iltasatu
”Iltasatu” erottui muista kilpailuteksteistä kokeilevalla lähestymistavallaan, joka rakentuu tarkoin harkitun, harmonista kotionnea huokuvan kehyskertomuksen ja lukijaa väkevästi puhuttelevien, upotettujen tekstikatkelmien varaan, joissa kertojan ääni on annettu eläimille.
Teksti ei päästä lukijaansa helpolla. Monikerroksinen tarina yllättää monta kertaa, jopa virkkeen sisällä, eikä jätä rauhaan lukemisen päätyttyä. Teksti vaikuttaa lukijaan, kuten parhaat teokset aina: lukemisen jälkeen ei ole sama henkilö kuin ennen. Kenen tarina on arvokas? Näennäisen viattomat temaattiset nostot herättävät pohtimaan: ”Mutta eiväthän eläimet osaa puhua.” ”Mutta hän osasi kuunnella. ”Sadun keinoin etäännyttäminen nostaakin eläinten kärsimyksen ja kuulluksi tulemisen oikeutuksen järisyttävän todelliseksi.
- sija: Nelli Hänninen: Erilainen
“Erilainen” on kertomus koekaniinista, joka kieltäytyy kohtalostaan tieteen uhrina ja taistelee itsensä vapauteen. Sen toiminnallinen ja tyylikkään ehjä tarina koukuttaa mutta onnistuu samalla ottamaan kantaa kysymykseen siitä, kuinka pitkälle ihmiskunta voi viedä eläinten julman kohtelun. Lopun katarsis osoittaa millaisen kollektiivisen “hirviön” muodon aiheuttamamme kärsimys voi ottaa – emme itsekään selviä siitä. Kuinka voisimme aloittaa kanssalajiemme rinnalla elämisen toisenlaisin valinnoin?
Popkulttuurista ja kauhuelokuvista rohkeasti ammentava tarina erottui kilpailussa myös tyylillään. Kirjoittaja käyttää vaivattoman tuntuisesti kauhukertomuksen tyylilajia ja maustaa tarinaa sarjakuvasta, elokuvista ja peleistäkin tutuin kuvallisin keinoin. Tämä teksti olisi hienoa nähdä myös vaikka sarjakuvana tai animaationa!
- sija: Suvi Hirvelä: Koiranpäivät
“Koiranpäivät” on taidokas pienoisnovelli, joka piirtää lukijalle elävän ja uskottavan kuvan Malla-koiran ja hieman iäkkäämmän, yksinäisen miehen syvästä, lähes symbioottisesta ystävyydestä. Tekstin verkkainen rytmi tuntuu seurailevan kahden päähenkilön yhteisen maailmanmenon leppoisuutta. Kirjoittaja tuo lukijan eteen kaiken tarvittavan hyvin pienin ja tehokkain keinoin. Samalla luontokuvaus on verevää ja nautinnollista.
Kirjoittajalla on kyky tarkkailla samanaikaisesti sekä koiran että ukon mielenliikkeitä lempeästi ja ymmärtävästi ulkoapäin. Teksti on koskettavan humaani ja tarkkanäköinen ja antaa lukijalle tilaa tarkastella myös oman eläinsuhteensa rajapintoja. Koiran ja ukon suhde laajenee tekstissä laajoiksi yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi.
Kunniamaininnat:
Jere Ollila: “Avuton”
Tuomariston perustelut: “Avuton” on kaunis ja surumielinen teksti eläintuotannon fyysisistä ja henkisistä seuraamuksista eläimille itselleen yhdessä nykyisen eläintuotannon kiistellyimmässä muodossa, porsitushäkissä. Välähdyksenomaisissa, sikojen asemaan empaattisesti ja aistimuksellisesti asettuvissa kuvissa teksti tuo esiin sen, mikä usein jää piiloon: ravinnoksi käytettävillä eläimillä on persoonallisuus ja ne tuntevat pelkoa ja kipua. Niillä on perhesuhteita silloin, kun ympäristö antaa siihen mahdollisuuden. Tekstissä huokuu eläintuotannon loputon sykli, joka riistää porsailta emon, emolta äitiyden, eläimiltä elämänilon ja lopulta aina hengen.
Senni Pihlman: “Ihanampi maailma yläilmoissa“
Kirjoittaja onnistuu välittämään koskettavasti pienen linnun elämän merkityksellisyyden. Lukija saa katsella maaseutumaista ympäristöä linnun silmin ja tuntea säätilojen vaihtelun ihollaan. Linnun ja ihmisten suhde tarinassa on monitahoinen; ihminen voi olla eläimille avuksi tai haluta pahaa, riistää hengen tai pelastaa sen. Mitä lyhyempi elämä, sitä oleellisempaa onkin se millaisia (ihmis)kohtaamisia linnulla tai muulla eläimellä on.
Verneri Pöntiö: “Päivässä kanasta nugetiksi”
Tässä kilpailutyössä ihmisen väkivaltaista suhdetta ruoantuotannossa käytettäviin eläimiin on käsitelty huumorin kautta. Vaikka teksti on vitsikästä, kirjoittaja on perehtynyt tarkoin prosesseihin, joiden seurauksena elävästä, tuntevasta ja ajattelevasta kanasta tulee elotonta pikaruokaa. Teksti on sujuvaa ja oivaltavaa ja sen lakonisesta lopusta käy ilmi niin miljardien eläinten kohtalo ihmisen maailmassa. Tarina onnistuu myös tekemään lukijalle kepposen – se pakottaa pysähtymään oivalluksen kohdalle: syömälläni kananugetilla olikin takanaan elämä, jonka ainoa tarkoitus oli päätetty ennalta.