historia, Ibbyn lehti, näyttelyt, tapahtumat

2.9.2023

Harva lasten- ja nuortenkirjailija tai hänen sankarinsa saa oman museon, huvipuiston, puiston, metsän tai talon. Poikkeuksia ovat Tove Janssonin kokoelmiin ja hahmoihin perustuvat Muumimuseo Tampereella ja Muumimaailma Naantalissa sekä Kirsi Kunnaksen kunniaksi tehty Tiitiäisen satupuisto ja Tiitiäisen metsä Ylöjärvellä, Mauri Kunnaksen hahmojen innoittama Koiramäen eläinpuisto Särkänniemessä ja Herra Hakkaraisen talo Sastamalassa.

Monet lasten- ja nuortenkirjailijat ja heidän hahmonsa ansaitsevat tulla nähdyksi ja muistetuksi. Omalta osaltaan IBBY Finland on korjannut puutetta ja pystyttänyt kolme näyttelyä merkittävistä pirkanmaalaisista lasten- ja nuortenkirjailijoista. Näyttelyt saivat alkunsa Ismo Loivamaan luovasta ideavyörystä. Hankkeeseen tarttuivat IBBY-konkarit Maija Karjalainen, Maija Korhonen, Marketta Könönen ja Ismo Loivamaa.

Ensimmäisen näyttelyn kohteeksi valikoitui Leena Härmä, joka kuvasi Tuittupää-kirjoissaan sotien jälkeisten työläisperheiden arkea ja elämää. Ensimmäinen Tuittupää ilmestyi vuonna 1945. Anni Polvan samanhenkiset ja paremmin muistetut Tiina-kirjat alkoivat ilmestyä 11 vuotta myöhemmin.

Tietoja ja lähteitä Leena Härmästä löytyi niukasti. Tiesimme, että Leena Härmä oli kotoisin Kalevankankaan hautausmaan kupeessa sijaitsevasta Järvensivun kaupunginosasta ja ammatiltaan rautatievirkailija. Tiesimme hänen kirjoittamansa kirjat ja näytelmät, ja sen, että hän oli urheilullinen. Hyvä kuva Leena Härmästä löytyi Tampereen museoiden kuva-arkistosta. Sitä, millainen ihminen hän oli, missä asui ja kenen kanssa siitä meillä ei ollut aavistustakaan. Sattumien ja Tammerkoski-lehden artikkelin kautta saimme lisätietoa Härmästä.

Järvensivun omakotiyhdistyksestä sain vinkin Mikko Saarisesta, Järvensivun kanta-asukkaasta ja hyvämuistisesta tietäjästä. Soitin Mikolle ja tapasimme. Vastassa olikin vanha koulukaveri, joka todella tiesi, tunsi ja muisti asuinalueensa tapahtumat, paikat ja ihmiset. Sain laajan kiertokävelyn Järvensivulla, Kalevankankaalla Härmän haudalla ja paljon tietoa. Kävimme katsomassa paikkaa, jossa Härmät asuivat alkujaan. Perheessä oli kaksi tytärtä Niini ja Leeni. Muoto Leeni muuttui kenties kustantajan toiveesta Leenaksi.

Pääsin vierailulle Saarisen naapuritaloon Hyypänpolku 1:een. Kauniin, valoisan ja avaran tiilitalon Leena Härmä rakennutti itselleen ja kehitysvammaiselle Matti pojalleen (s.1948). Harjun korkeimmalla kohdalla olevasta talosta oli upeat näköalat. Talon puutarhatöitä teki usein eräs tunnettu tamperelainen laulaja.  Syystä tai toisesta Härmä asui talossa vain vuodesta 1966 vuoteen 1970. Seuraavana vuonna Työväen teatterissa sai ensi-iltansa Härmän tunnetuin näytelmä Viekää tuhkatkin pesästä. Siinä grynderit, kaavoittajat ja huijarit pistävät perinteisiä asuinalueita uusiksi.

Mikko Saarinen ei tiennyt, missä Leena Härmä asui ennen talonsa rakennuttamista ja mihin muutti Hyypänpolulta. Tammerkoski lehdestä löytyi mielenkiintoinen artikkeli kirjailijakatu Nyyrikintiestä, jossa kolme Suomen myydyintä kirjailijaa Leena Härmä, Väinö Linna ja Arvo ”Poika” Tuominen asuivat samassa pihapiirissä 1950-luvun lopulla ja 1960 -luvun alkupuolella. Nyyrikintie on parinsadan metrin päässä Kalevankankaan aidasta ja liki Järvensivua, eikä Tampereen rautatieasemallekaan ollut pitkä matka. Leena Härmä teki koko työuransa rautatievirkailijana eikä missään vaiheessa heittäytynyt vapaaksi kirjailijaksi.

Mihin Leena Härmä muutti myytyään talonsa Järvensivulta? Pulma ratkesi, kun poikkesin Tammelantorilla olevaan Papan palviin. Kauppiaan kanssa tuli juttua Tammerkoski-lehden artikkelista, jota hän oli lukemassa. Kerroin, että olemme tekemässä näyttelyä Leena Härmästä. Kauppiaan kanssa kojussa ollut asiakas kertoi asuneensa Härmän kanssa samassa talossa ja olleensa taloyhtiön hallituksessa hänen kanssaan.  Talo oli Armonkalliolla Soukanlahdenkatu 17. Härmä asui A portaassa talon ylimmässä kerroksessa. Sieltä oli esteetön näkymä Näsijärvelle. Siinä asunnossa Leena Härmä asui yli kolmekymmentä vuotta, kunnes muutti hoivakotiin Mutkakadulle Petsamoon vuonna 2003. Siinä vaiheessa hän otti käyttöön alkuperäisen nimensä Leeni.

Leena Härmä aloitti näytelmien kirjoittamisen Kalervo Nissilän ehdotuksesta 1950-luvun puolivälissä. Kahden nuorisolle suunnatun näytelmän jälkeen hän kirjoitti kymmenen menestysnäytelmää lähinnä Tampereen Työväen Teatterille. Härmä oli loistava repliikkien kirjoittaja, mutta draaman rakenteen oivaltaminen oli aluksi hankalaa. Avuksi ja oppaaksi tuli Eino Salmelainen, joka tunnisti Härmän potentiaalin menestysnäytelmien tekijänä.

Kaksi näytelmistä, Lahtiset ja Virtaset sekä Pinsiön parooni on myös filmatisoitu. Eero Roine, tyttäret Eila ja Liisa, vävyt Vili Auvinen ja Seppo Mäki esiintyivät näytelmien rooleissa. Vili Auvinen myös ohjasi kolme näytelmää.

Näyttelyä varten meillä oli mahdollisuus teettää video, jossa Eila ja Liisa Roine sekä Seppo Mäki juttelevat ja muistelevat Leena Härmää, hänen näytelmiään ja esiintymistä niissä. Ismo Loivamaan kummipoika Klaus Risto ja opiskelukaverit Jani Frisk ja Elina Risto Mediapoliksesta ottivat videon tehdäkseen. Haastattelu tehtiin Eila Roineen kotona Ojakadulla. Paikalla oli näyttelijöiden lisäksi kuvaaja, äänittäjä, leikkaaja, näkymätön haastattelija ja paljon teknistä kalustoa. Videosta tuli hyvä ja se pyöri nonstoppina koko näyttelyn ajan 10.1.-3.3.2019.

Eila Roineen kotiarkisto oli laaja ja monipuolinen. Mappikaupalla Tampereen teatterihistoriaa ja valokuvia. Saimme paljon kuvia Härmän näytelmistä. Se oli hyvä, sillä kotiarkiston kuvien käyttö näyttelyssä on helpompaa ja halvempaa kuin museo- tai lehtikuvien. Osan materiaalista mm. Pinsiön paroonin elokuvajulisteen Maija Korhonen tilasi antikvariaatista.

Leena Härmän henkilökuvaa täydensivät hänen vuolaat kirjeensä WSOY:n kustannuspäällikkö Inka Makkoselle. Härmä lähetti kirjeitä ahkerasti kirjoittaessaan nuortenkirjoja. Hän kyseli neuvoa, kiitteli avusta, kertoi Matti-pojastaan ja Tampereen kirjailijamaailman uusimmista kuulumisista. Kirjeet loppuivat, kun Härmä ryhtyi kirjoittamaan näytelmiä 1956.

Näyttely Tuittupäästä Rieväkylän rapsodiaan huomioitiin isosti Moron verkkolehdessä ja Demarissa. Se sai ihmiset liikkeelle ja herätti luku- ja teatterimuistoja sekä muistoja Järvensivulta. Moni muisteli Härmän isokokoista, kehitysvammaista Mattia ja kuinka äiti leikki poikansa kanssa puistossa ja puolusti kiivaasti, jos poikaa kiusattiin. Hoivakodin hoitaja kertoi, että Härmä vaati itseään kutsuttavaksi oikealla nimellään Leeni. Mielenkiintoisin tieto oli, että Arto Huhtinen oli Mutkakadun hoivakodista hankkinut Leeni Härmän jäämistöä mm. hänen kirjoituskoneensa. Lisäksi hänellä oli kuva Aino-tossujen mainoksesta, jossa Leeni Härmä istuu saavissa ja heiluttelee uusia Aino-tossujaan. Tossujen valmistus aloitettiin vuonna 1930, jolloin Härmä oli 16-vuotias.

Leena Härmä kuoli marraskuussa 2008 ja hänet on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle, lähelle syntymäkotiaan. Haudassa ovat isä August, äiti Emmi, Leena ja Matti. Hautakivestä puuttuvat Leenan ja Matin kuolinajat. Hauta on jäänyt unohduksiin ja se on surullista. Leeni/Leena Härmä oli merkittävä osa Suomen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiaa, teatterihistoriaa ja Järvensivun kaupunginosan historiaa.  

Teksti: Marketta Könönen

Lastenkirjailija Leena Härmästä kertova näyttely ”Tuittupäästä Rieväkylän rapsodiaan” on ollut esillä Tampereen Werstas-museossa 2019.