Lukukipinä-etälukupiiristä intoa ja iloa lukemiseen
Lukukipinäksi nimetty etälukupiiri sai hankerahoitusta Otavan kirjasäätiöltä, mikä mahdollisti pienet ohjauskorvaukset sekä budjetin markkinointiin ja materiaaleihin. Aino Koivula piirsi kuvituksen lukupiirivihkoon, joka painatettiin osallistujille. Lisäksi laadimme ja tulostimme sanataidetehtäväpinkan, joka lähetettiin postitse vihon kanssa.
Tehtävät olivat luonteeltaan yleisiä, eivätkä sidoksissa tiettyyn kirjaan. Pyrimme monipuolisuuteen ja pedagogisiin hyötyihin; tehtävissä palautettiin mieleen kirjan tapahtumia, perehdyttiin tarinan eri aspekteihin ja näkökulmiin, laajennettiin hahmotuntemusta sekä leikiteltiin sanoilla. Osassa tehtävistä päästiin myös taiteilemaan ja piirtämään.
Etälukupiirin suurimpia etuja olivat maantieteellinen laajuus ja mahdollisuus osallistua kotoa käsin. Korona-aikana monet lapset olivat tottuneet etäkouluun, joten ruutuyhteydellä osallistuminen oli heille jo tuttua. Lukupiiriin ilmoittautui kahdeksan 7-12-vuotiasta lasta eri puolilta Suomea, sekä maaseudulta että kaupungeista. Lapset osoittivat suurta rohkeutta aloittaessaan uuden harrastuksen!
Etälukupiirikerroilla vinkkasimme noin neljä kirjaa per kerta, joista lapset saivat valita seuraavan luettavan. Joillain kerroilla valitsimme yhteisen kirjan, mutta esimerkiksi tietokirjoja vinkatessa jokainen sai lukea itseään kiinnostavan kirjan ja tehdä siitä tehtävän.
Kirjavinkkauksen lisäksi teimme yhdessä sanataidetehtäviä lukupiirivihkoon. Vihko ja tehtävät oli lähetetty etukäteen osallistujille, mikä helpotti sopivien kotona tehtävien valintaa. Tehtävät kehittyivät lukupiirin edetessä, ja esimerkiksi eräänä kertana keskustelimme Bouba vs. Kiki -ilmiöstä ja pohdimme erilaisia pehmeitä ja kovia sanoja.
Vanhemman mietintöjä:
”Minun mielestäni etälukupiiri toimi hyvin, sillä siihen oli helppo osallistua kotoa käsin ja sen sai soviteltua aika hyvin muuhun arkeen. Lukupiirikerta oli sopivan pituinen ja tehtävät tuntuivat lapselle mieluisilta. Sekin toimi, että tapaamisia oli kahden viikon välein, sillä se jätti tilaa kirjojen hakemiselle kirjastosta ja lukemiselle omaan tahtiin kiireettä. Vinkatut kirjat olivat mukavan erilaisia ja aika sopivan pituisiakin. Lukupiiri olisi kuitenkin voinut kestää vähän pidempään. Nyt tuntui että päästiin juuri vauhtiin ja sitten se jo loppuikin. Varsinkin, kun meiltä jäi yksi kerta väliin.”
Lukupiirin matalan kynnyksen ansiosta mukaan oli helppo hypätä, vaikka kirjaa ei olisi lukenut. Ohjaajina pyrimme luomaan rennon ilmapiirin, jossa osallistuminen oli helppoa eikä painetta vastaamiseen tai kameran käyttöön ollut. Etäyhteys toi omat haasteensa ryhmän tutustumiseen ja vuorovaikutukseen, ja välillä roolimme olikin viihdyttää, höpötellä ja höpsötellä lasten kanssa.
Ohjaajan sydäntä lämmittivät hetket, kun lapset kertoivat lukemisestaan, kiinnostavista kirjoista ja tehdyistä tehtävistä. Moni lastenkirja kuuluu sarjaan, joten oli hienoa nähdä uusia innostumisia kokonaisista kirjasarjoista. Tavoitteenamme oli ylläpitää ja lisätä lukuharrastusta ja lukuiloa riippumatta lasten maantieteellisestä sijainnista, ja uskon, että tässä onnistuimme.
11-vuotiaan osallistujan ajatuksia lukupiiristä:
”Lukupiirissä oli toosi kivaa, koska siellä oli kiinnostavia kirjoja. On kiva kuulla vinkkejä, koska sitten voi löytää jotain kiinnostavaa. Tykkäsin erityisesti siitä karkkikummituskirjasta ja voisin lukea muutakin siitä samasta sarjasta. Olin kuullut aiemmin lukupiireistä, mutta en ole aiemmin osallistunut sellaiseen. Eivät myöskään kaverini. Juttelen kyllä kavereiden kanssa kirjoista joskus, mutta emme vinkkaile niistä toisillemme. Meillä on niin erilaiset maut. Kannattaa osallistua lukupiiriin, koska siinä tulee luettua ja voi löytää uusia kirjoja. Tykkäsin siitä, että lukupiiri oli etänä, koska siellä oli helppo olla. Ryhmä oli sopivan kokoinen ja siellä uskalsi puhua. Tehtäviä oli kiva tehdä lukupiirivihkoon. Se oli kivasti kuvitettukin. Voisin osallistua uudestaankin, jos vaan ajankohta sopii.”
Mitä seuraavaksi? Lukupiiriä järjestettiin lopulta viisi kertaa, mikä oli sopiva määrä lukukipinän sytyttämiseen, mutta kertoja olisi voinut olla tuplasti enemmänkin. Jatkammeko tämän onnistuneen kokeilun jälkeen? Saa nähdä. Ainakin lukijoille tiedoksi: malli toimii ja sitä voi hyödyntää omissa piireissä!
Lukupiirissä vinkattuja ja luettuja kirjoja:
- David O’Connell: Karkkitehtaan kummitus (Kumma-kustannus, 2021, suomentanut Annukka Kolehmainen)
- Vuokko Hurme & Anni Nykänen: Karkkikirja (WSOY, 2022)
- Sara Lumme & Reetta Niemensivu: Salaperäinen kissa (Tietopalat-sarja, WSOY, 2021)
- Vuokko Hurme & Aapo Ravantti: Söpöt lemmikkijyrsijät (Tietopalat-sarja, WSOY, 2021)
- Jack Meggit-Phillips: Hirviö ja Helmikki (WSOY, 2021, suomentanut Marja Helanen)
- Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain (WSOY, 2020)
- Pia Krutsin & Jani Ikonen: Kaupunki kukaties (WSOY, 2021)
- Jukka Itkonen & Camilla Pentti: Tiira tiiraa tiiraa (Lasten Keskus, 2016)
Teksti: Demi Aulos
Kuvitukset: Aino Koivula