Lukihäiriö, luovuus ja tunnekieli
En ollut ikinä innostunut lukemaan mitään lukihäiriön vuoksi ja tarinat mitä yritin lukea olivat niin monimutkaisesti kirjoitettu. Vaikka äidinkieleni on suomi niin vaikeuksia tuottaa ymmärtää aina kirjoitettua tekstiä varsinkin jos se on jotain “hienompaa” suomea. Olin vuosia sitten kirjastolla harjoittelu jaksolla, ennen sitä en olisi ikinä uskonut, että lukisin kokonaisen kirjan. Kokeilin äänikirjan kuuntelua, mutta se ei oikein napannut, luin sen kuitenkin lopulta itse. Sain selville vähän sen jälkeen, että on olemassa selkokirjoja, se oli uusi juttu minulle. Kirja oli Salla Simukan “Valkea kuin lumi”. Luin sen muistaakseni yhden päivän aikana.
Mikä oli ihana nähdä siinä, oli kuinka helppoa sitä oli lukea, todella selkeää ja ei ollut mitään erikoisia sanoja käytetty. En ole sen jälkeen selkokirjoja lukenut kun saatavuus on ollu vaikeaa. Enimmäkseen olen lukenut nuorten kirjoja, koska ne ovat helpompia lukea kuin aikuisten kirjat, toki niissäkin on hankalia sanoja ja mieli tahtoo vaeltaa, mutta niistä on selvitty, täytyy vain olla mukaansa tempaava tarina niin pysyy mielenkiinto.
Minulla on aina ollut hyvä mielikuvitus ja keksin helposti tarinoita, niinpä aloin itse kirjoittamaan tarinaa. Toki en sitä hatusta keksinyt sillä pohja on tullut pelistä nimeltään Red Dead Redemption 2, mutta ei se yksinpelin tarina vaan siinä on online versio, mitä pelataan muiden pelaajien kanssa tai sitten vaan yksin. Se sijouttuu 1898-luvun Villiin länteen, vuosi ennen yksinpelin tarinaa. Saat tehdä siinä oman hahmon, naisen tai miehen. Pystyt ostamaan hevosia, keräämään esineitä ja myymään niitä. Metsästää eläimiä ja sen sellaista. Olen pelannut sitä vuodesta 2019 asti ja kehitin hahmolleni pienen tarinan puhelimeeni. Missä hän on syntynyt, mistä hän on kotoisin, miksi hän on lainsuojaton yms. ei mitään sen suurempaa.
Halusin jo siitä asti tehdä videon hahmostani, mutta siinä pelissä on tosi rajallista se miten saat otettua kuvia tai video klippejä. Sen takia en koskaan saanut tehtyä mitään suurempaa videota kyseisestä pelistä. Niinpä sain idean helmikuussa, että voin kirjoittaa siitä isomman tarinan, olihan minulla jo jotain kirjoitettuna. Sitten sain idean, että voin tehdä siitä videon, ei sellaista kuin aikasemmin halusin vaan “videokirjan” tapaan missä yhdistyy ääni ja visuaalisuus.
Kirjoitan tarinan siis englanniksi, englanti on ollut jo vuosia minun tunne-kieleni ja helpompaa kuin suomi. Kirjoitan sitä osissa, sitten lähetän sen minun Austraalialaiselle ystävälleni joka editoi sen, että se kuulostaa järkevältä. Englantini ei ole mikään täydellinen niinkuin ei suomenikaan.
Sen jälkeen kun teksti on editoitu, luen sen ääneen. Se vie paljon aikaa, koska ääneenlukeminen on aina ollut minulle haastavaa. Koulussa ahdisti aina kun odotti omaa vuoroaan. Mutta siitä on selvitty, onneksi sen audio trackin voi editoida, että se kuulostaa hyvältä. Sen jälkeen lisään kuvat mitkä on otettu pelissä, pidämme aina “kuvaukset” henkilöiden kanssa joiden hahmot ovat tarinassa mukana. Kaverit ja osa kanavani tilaajista. Teen ne videot Youtubeen. Välillä kuvia joutuu käsittelemään esim. ottamaan asioita pois tai lisäämään asioita, jotta ne sopivat tarinaan. Lopuksi lisään äänitehosteita ja musiikkia. Olen jopa itse laulanut miehen äänellä espanjaksi yhdessä osassa. Haluan myös, että tarina on tosiaan sinne 1898-luvulle sijoittuva. Etsin tietoa myös netistä, esim. milloin mikäkin sana oltiin keksitty, että voiko sitä käyttää. Tuon aikaisista aseista, vaatteista jne. Siinä oppii vähän historiaakin.
Tarinan kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja siinä saan yhdistettyä taitojani. Saan olla vapaasti luova. Pääsen käyttämään editointi ja kuvankäsittely taitoja, ääninäyttely taitoja yms. Kaikille hahmoille olen antanut eri äänet ja aksentit. En tiedä vielä kuinka monta osaa tarinaan tulee, mutta en ota siitä stressiä. 😀
Jenna Purhonen on Mikelissä asuva nuori aikuinen.