Lukemisen merkitys nuorille
Keravan kirjaston nuortenillan kirjoittamispajassa nuoret pohtivat lukusuhdettaan. Mitä lukeminen merkitsee nykynuorille heidän omin sanoin?
Lukemisen merkitys itsessäni ja elämässäni
Rakastan tarinoita ja kirjallisuuden ilmaisuja. Kieli kiinnostaa minua ja minusta on kiehtovaa, millä tavoilla sitä voi ilmaista. Opimme lukemisen merkityksen jo nuorena. Minulla on ollut luku- ja luetunymmärtämisen vaikeuksia. Minusta lukeminen oli raskasta, pitkästyttävää ja vaikeaa hahmotettavaa. Kävin läpi haastavia vuosia tukiopetuksen parissa ja tarvitsin paljon kertausta. En löytänyt kiinnostusta lukemiseen ja ajattelin sen olevan merkityksetöntä. Minusta on hurjaa ajatella, kuinka nuorten lukutaito on heikentynyt viime vuosien aikana. Emme kiinnitä huomiota käsinkirjoitukseen ja se vaikuttaa kykyymme lukea. Meille ei enää opeteta luetun ymmärtämistä ja emme joudu kirjallisuuden tunnistamisen testeihin.
Lukeminen oli pakollista, ja perheessänikin minulle oli iltaisin luettu iltasatuja. Kertaus ja opettelu mahdollisti, että asiat jäivät päähäni, ja lukeminen oli sulavampaa. Olen kiitollinen, etten luopunut toivosta ja että jatkoin yrittämistä pienissä määrin.
Olen onnellinen, että opiskelin ja olen tässä vaiheessa elämääni, jossa tajuan lukemisen moninaisen rikkauden. Rakastan lukemista ja kirjoittamista. Tykkään luoda tarinoita ja tuoda asioitani esille kirjoitukseni kautta. Olen yliajattelija, ja on kiinnostavaa lukea toisten aatteita ja keksimiä kertomuksia. Pystyn heidän kauttaan luomaan omia tekstejäni ja opin uutta.
– AW 16 vuotta
Aloitin lukemaan 3. luokalla Soturikissoja. Aiemmin olin lukenut satunnaisia kirjoja. Äitini oli ennen yrittänyt saamaan minua lukemaan mutta en lukenut, koska minulla oli ennakkoluuloja. Minut sai lukemaan Testimadon testit. Pari vuotta myöhemmin lopetin Soturikissojen lukemisen, koska sarja alkoi toistaa itseään.
Olen aina tykännyt fiktionaalisista tietokirjoista, esim. lohikäärmeet, loitsut yms. Jopa tänä päivänä saatan lainata sellaista kirjaa silloin tällöin.
– Java 14 v
Lukeminen merkitsee minulle pelkkää pakkoa, koska koulussa pakotetaan lukemaan.
– 14-vuotias nuori
Koulun pakottama lukeminen on tylsää, mutta vapaaehtoisesti se on ihan kivaa, kun saa valita, mitä lukee. Lukeminen usein rentouttaa ja silloin pääsee uuteen maailmaan, johon voi upota useaksi tunniksi! Suurimmaksi osaksi se on kivaa.
– Siiri 13 v
Mitä lukeminen tarkoittaa minulle?
Luin pienenä paljon kirjoja, sarjiksia, sarjakuvia ja paljon mangaa. Tosin jo lapsena en lukenut ihan mitä tahansa, jos luettava ei kiinnostanut, vaikutti tylsältä tai oli vaan liian basic, niin luettava nopeasti lensi takaisin sinne mistä tuli.
Nykyään on vaikea löytää luettavaa, johon olisi aikaa, joka olisi kiinnostava ja joka ei olisi vain nopeasti kirjoitettua roskaa. Siispä yksinäinen pikku mukula onkin kasvanut lukijasta ja tajunnut, että itse kirjoittamalla tekee kiinnostavampaa luettavaa.
Tosin kun vihdoin löydän jotain kiinnostavaa luettavaa, niin omalla kohdalla se on jotain scifia, kauhua, body horroria ja kannibalismia, pahoja suhteita tai homoista kertovia lyhytnovelleja.
Sitten siitä, että nämä kirjat kiinnostaa, ei kannata puhua eteenpäin, (varsinkaan omalle äidille), koska sitten katsotaan vinoon ja aletaan kyseenalaistamaan, jos on vähääkään nuorempi…
Ymmärrän toki miksi näin on, mutta ei sitä nyt jaksa lukea jotain heteroromanssinovelleja sataa kertaa uudelleen mutta eri kansilla.
Toisaalta se on makukysymys jokaisen kohdalla, mistä tykkää ja mikä pitäisi olla sallittua ja kenelle. Tästä hyvinä esimerkkeinä Sonja Lepolan Antropo ja Agustina Bazterrican Rotukarja, joista molemmat kirjat olen lukenut. Antropo on koukuttavaa scifikauhua nuorille ja Rotukarja on kannibalismia ja dystopiaa aikuisille. Molemmissa on sellaista psykologista kauhua, Antropo ei ole ihan niin vatsaa kääntävää kuin Rotukarja, mutta molemmat käsittelevät synkkiä aiheita, jotka ei sovi kaikille. Mutta se on jotain, mitä itse kaipaan nykykirjoissa! Vatsaa vääntäviä kuvauksia, psykologista kauhua ja yllättäviä loppuratkaisuja ja vähemmän heterosuhteita!
– Bell 14 v
Nuoria haastatteli Lorena Echkart