Lastenkirja nousee näyttämölle – Juhannusmäen taikaa
Teksti: Tuula Pere
Kuva: Teatteri Hevosenkenkä, Pekka Elomaa
Näyttämötaiteen tekijät ja sadun voima ovat taianomainen yhdistelmä. Lastenkirjallisuuden siirtyminen painetuista sanoista suurille ja pienille näyttämöille teatterin ja tanssin keinoin on kiehtovaa. Asialla ovat monenlaiset ammattilaiset ja harrastajat aina suurista teattereista ja oopperataloista pienempiin ja tilapäisempiin kokoonpanoihin asti. Sadun taikaa ovat levittämässä myös teatterinjohtaja Kirsi Siren sekä Teatteri Hevosenkengän monitaitoiset osaajat.
Nukketeatteriin erikoistunut Teatteri Hevosenkenkä on jo pitkäikäinen ammattiteatteri. Sen kotinäyttämö sijaitsee Espoon Juhannusmäellä idyllisessä vanhan koulurakennuksen pihapiirissä. Vuonna 1975 aloittaneen teatterin reviiri ulottuu kuitenkin koko Suomeen ja ulkomaillekin. Toiminnan laajempaan piiriin kuuluvat lisäksi Suomen lelumuseo Hevosenkenkä ja Tusculum Hevosenkenkä, joka tarjoaa mm. taidetyöpajoja, ryhmätaideterapiaa sekä vauva- ja taaperoteatteria.
Tapasin teatterinjohtaja Kirsi Sirenin ensimmäistä kertaa vuosia sitten Juhannusmäellä, jonka värikäs ja luova ilmapiiri teki minuun lastenkirjailijana suuren vaikutuksen. Tiemme teatterinjohtajan kanssa ovat sen jälkeen ristenneet harvakseltaan, mutta joka kerta on tullut selväksi pitkän linjan teatterintekijän aidosti palava kipinä lastenkulttuuriin. On kiinnostavaa selvittää, millainen suhde näyttämötaiteen ammattilaisella on lastenkirjallisuuteen, jota hän on myös ohjaajana ja käsikirjoittajana ollut tuomassa monille näyttämöille.
KLASSIKKOSADUT NÄYTTÄMÖLLÄ
Katsaus Teatteri Hevosenkengän ohjelmistoon vuosikymmenten varrella tuo esiin hengästyttävän määrän klassikkopohjaisia näytelmiä, joiden tekemiseen myös Kirsi Siren on osallistunut. Välillä hän on muokannut klassikkoideoista myös itsenäisiä näytelmiä. Omana suosikkikirjailijanaan hän mainitsee H. C. Andersenin, jonka useita teoksia onkin nähty Hevosenkengän näyttämöllä – mm. Ruma ankanpoikanen, Satakieli ja Pieni merenneito.
Kirsi Siren antaa klassikkosaduille tunnustusta. ”Ei klassikko syyttä ole klassikko. Se ei ole aikaan eikä paikkaan sidottu. Rivien välissä kulkee yleisinhimillinen ikuisesti merkittävä tarina”, hän painottaa. ”Klassikkoa ja alkuperäistä kirjailijaa on kohdeltava arvokkuudella ja kunnioituksella.” Toisaalta uudistuminenkin on tärkeää.
Teatterinjohtaja Siren arvioi perinteisten satusuosikkien antavan universaaleja draaman aineksia myös uudempiin versioihin, joiden tekijän on luotettava omaan näkemykseensä tulkinnan ja dramatisoinnin suhteen. Klassikoita on hyvä katsoa välillä aivan uusin silmin. Onpa hän itse pohtinut jopa Aleksis Kiven aiheiden tai Andersenin sadun Keisarin uudet vaatteet käsittelyä näyttämöllä uusin ottein, uusine haasteineen.
UUDEMPI LASTENKIRJALLISUUS TEATTERIESITYKSEN POHJANA
Teatteri Hevosenkengän näyttämöllä ovat seikkailleet uudemmankin lastenkirjallisuuden sankarit. Astrid LindgreninPeppi Pitkätossua ja Vaahteramäen Eemeliä voidaan jo alkaa pitää klassikkoina, mutta kotimaisia, niitäkin uudempia suosikkeja löytyy teatterin ohjelmistosta. Mukana menossa ovat olleet mm. Timo Parvelan Maukan ja Väykän matkakirja, Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen seikkailee sekä Hannele Huovin Urpon ja Turpon joulu.
Voisi olettaa, että uudemman lastenkirjallisuuden sovittaminen näyttämölle tuo esiin omanlaisiansa haasteita – vaikkapa elävien kirjailijoiden halutessa painaa teatteriversioon oman puumerkkinsä. Kirsi Sirenillä on kuitenkin vain hyvää sanottavaa nykykirjailijoiden suhtautumisesta.
”Onneksi eivät ole puuttuneet teatterintekemiseemme mitenkään muuten kuin tulemalla ensi-iltaan ja osoittamalla ihastusta ja hyväksyntää! Sitä tietty aina jännittää. Näyttämöteos on näyttämöteos ja kirja on kirja. Olen dramatisoinut ja ohjannut Hannele Huovin ja Hannu Mäkelän tekstejä. Monia muitakin meillä on tehty. Teen ohjaussuunnitelman aina samalla kuin näytelmän tekstin ja haluan olla siinä tosi vapaa”, sanoo Kirsi Siren.
Kun teatterinjohtaja kaipaa vielä enemmän vapautta, hän kirjoittaa itse koko jutun, jolloin omat ideat pääsevät varmasti valloilleen.
KUINKA SATU SOI?
Lastenkirjallisuuden tuominen näyttämölle antaa mahdollisuuden lisätä tarinaan monia muitakin taiteenmuotoja. Näyttämön musiikki tuo tekijäjoukkoon säveltäjiä ja sanoittajia, muusikoita ja laulajia. Myös visuaaliset elementit lavasteineen ja pukuineen ovat tärkeässä roolissa esillepanossa.
Teatterinjohtaja Kirsi Siren on selvästi elementissään sekä kotimaisissa että kansainvälisissä lastenteatteriprojekteissa yhdistäessään mukaan tekijöitä niin kirjallisuuden, musiikin, tanssitaiteen kuin kuvataiteen ja vaativan artesaanityön puolelta.
”Jokaiseen Hevosenkengän juttuun on alusta asti, siis jo 46 vuotta, sävelletty originaalimusiikki. Nukketeatteri yhdistettynä näyttelijöihin roolihenkilöinä vaatii käsikirjoituksesta vähän kuin partituurin. Toiminta, repliikit, musiikki ja lavastus ja näyttelijäntaide toimivat kaikki lähes yhtä tärkeinä elementteinä”, Kirsi Siren kuvaa esitysten dynamiikkaa. ”Kirjoitan aina itse laulujen sanat omiin dramatisointeihini, kirjoittamiini näytelmiin ja annan ne sitten säveltäjälle. Yhdessä tämän jälkeen muokataan, jos tarve vaatii musiikin ideoiden kannalta.”
Teatteri Hevosenkengän produktioihin osallistuu joitakin vakiosäveltäjiä, ja teatterissa on omat laulutaitoiset näyttelijät. Näytelmän osien yhteensovittamisessa on lisähaasteensa, kun mukana on vierailevia tekijöitä ja tilapäisempiä kokoonpanoja. ”Vierailevat ohjaajamme tekevät työtä luottosäveltäjiensä ja -lavastajiensa kanssa. On eduksi, että musiikin tekijäkin oppii tuntemaan teatterin ja näyttelijät. Tietää sitten, kuka hänen laulujaan laulaa!” teatterinjohtaja toteaa.
LUMIKUNINGATTAREN LUMOA LAHDESSA
Muutama vuosi sitten Sinfonia Lahti ja Teatteri Hevosenkenkä virittivät yhteistyössä H.C. Andersenin Lumikuningatar-sadun ainutlaatuiseksi näyttämöelämykseksi. Miten on, nousivatko teatterinjohtaja Sirenin silmiin ensi-illassa liikutuksen kyyneleet vai pääsikö ilmoille helpotuksen huokaus?
”Se oli uskomattoman antoisa ja kiva projekti! Ei kuitenkaan ole koskaan tainnut nousta liikutuksen kyyneliä, kun itse tarkkailee työtään aina niin kriittisesti. Iso ilo oli kyllä tämä onnistuminen. Sinfoniaorkesteri koko volyymillään paahtamassa laulujani… Kivaa oli myös se, että orkesterin jäsenet olivat yhtä innostuneita ja asiaan paneutuvia kuin oma Hevosenkengän työryhmämme. Opin paljon! Ja kunhan koronasta päästään pannaan uusiksi… Elävä musiikki tuo sellaisen kvaliteetin esitykselle, ettei sitä mikään tallenne korvaa. Ja vielä sinfoniaorkesteri! Lumikuningattaren musiikin säveltäjä Tommi Lindell oli myös tietty säpinöissään. Ja laulavat näyttelijät. Olipa melkoinen säestys. Yhteistyö Sinfonia Lahden kanssa oli kertakaikkiaan yksi urani kohokohdista”, Kirsi Siren summaa kokemuksen.
TEATTERINJOHTAJAN OMAT SATUSILMÄT
Lastenkirjallisuudella ja kirjallisuudella yleisemminkin on aina ollut suuri merkitys Kirsi Sirenin elämässä. Oma kipinä syttyi, kun hänelle itselleen luettiin lapsena paljon. Vastaavan kokemuksen hän on halunnut välittää edelleen seuraaville sukupolville.
”Pitkillä purjehdusmatkoilla luin ääneen Tuhannen ja yhden yön tarinat, Mestaritontun seikkailut, Topeliukset ja Grimmit ja Rudolf Koivut, Andersenit. Monesti joku näistä nousee mieleen, ja olenkin niitä sitten tehnyt näyttämölle. Lapsenlapsille olen lukenut myös paljon Kirsi Kunnasta ja runoja ja loruja”, Kirsi Siren kertoo perheensä lastenkirjamuistoja.
Vaikuttavimpiin oman lapsuutensa lukumuistoihin teatterinjohtaja lukee Peppi Pitkätossun.
”Itkin katkerasti, kun luin loppuun Peppi Pitkätossun, koska tiesin, etten ikinä enää saa sellaista lukukokemusta.”
Kirsi Siren sanoo edelleenkin seuraavansa mielenkiinnolla uusia lastenkirjoja, mutta toivoo, että ehtisi tehdä sitä vielä tiiviimmin. Onneksi hyviä vinkkejä teatteria silmällä pitäen tulee muilta teatterilaisilta, erityisesti pienten lasten vanhemmilta.
LASTENTEATTERIN UUSIA TUULIA
Teatteri Hevosenkengän jatkuva kehittäminen on lähellä Kirsi Sirenin sydäntä. Millaisista aineksista hän toivoisi uutta, ehkä uudenlaistakin lastenteatteria?
”Haluan lisätä iloa ja optimismia sekä myötätuntoa lapsille katsomossa. Pelkkä toimintapläjäys tai hömppähauska ei minua kiinnosta. Huumori kyllä sitäkin enemmän. Lasten täytyy saada katsomossa nauraa”, teatterinjohtaja toteaa.
Harkitessaan uusia näytelmäideoita Kirsi Siren pyrkii aina vastaamaan ensin kolmeen kysymykseen: mitä tehdään, miksi tehdään ja miten tehdään. Jatkokäsittelyyn pääsevät aihiot, joista hänelle tulee vahva tunne niiden sopivuudesta juuri tietylle kokoonpanolle ja toimivuudesta kyseiseen hetkeen.
Nykypäivässä on omat erityiskysymyksensä, joiden kanssa Teatteri Hevosenkengän johtaja Kirsi Siren haluaisi työskennellä. ”Toivoisin löytäväni hyvän sadun, joka olisi jollain tavalla läheinen ja tärkeä eri kulttuureista Suomeen tuleville lapsille. Se on suuri toiveeni juuri nyt.”
Varmasti tämä kulttuureja ja lapsia yhdistävä satu tullaan vielä näkemään Juhannusmäen näyttämöllä.