arvostelut, Ibbyn lehti, lastenkirjallisuus, lastenkirjat, tietokirjat

17.2.2023

Katsaus vuoden 2022 tietokirjoihin

Vuonna 2022 julkaistiin runsas kattaus lasten ja nuorten tietokirjoja. Tässä katsauksessa esitellään 11 erilaista tietokirjaa yhteensä kuudelta kustantamolta. Katsauksessa nostetaan esille eri-ikäisille sopivia mutta myös muodoltaan moninaisia tietokirjoja. Mukana on niin sanotusti perinteisempiä tietokirjoja, kuten nuorille ja varhaisnuorille suunnattu Puhelimen pomoksi – Ota digimaailma haltuun (Tammi 2022), harjoituksia sisältävä kirjoitusopas Sun vuoro – Löydä oma äänesi (Otava 2022) sekä uusimpana lisäyksenä tietokirjojen genreen esitelty satutietokirja Murkens ja hirmuinen syysmyrsky (WSOY 2022). 

Katsauksessa on mukana myös useita tarinallisia tietokirjoja. Tarinallinen tietokirjallisuus onkin lisääntynyt viime vuosina huomattavaa tahtia. Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa kirjottaa artikkelissaan Trendinä tarinallinen tietokirja (2020), kuinka tarina, tarinallisuus, kertomus ja kertomusmuotoisuus ovat nyt esillä tietokirjallisuudessa, mutta ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Hiidenmaa listaa nykyisin käytettyjä, osin rinnakkaisia suomenkielisiä termejä, joita ovat kertova, kerronnallinen, kertomusmuotoinen, (kauno)kirjallinen, journalistinen, luova sekä tarinallinen tietokirja. Faktaa ja fiktiota yhdistelevistä kirjoista, varsinkin kuvakirjoista, on käytetty myös faktio -termiä. 

Käytän katsauksessa tarinallinen tietokirja termiä, vaikkei hyvin monenlaisten teosten niputtaminen yhteen olekaan ongelmatonta. Pyrin kirjojen tarkemmissa esittelyissä laajentamaan ja ajoittain myös haastamaan termin soveltuvuutta hyvin erilaisiin tietokirjoihin. Monipuolisuuden lisäksi tarinallisissa tietokirjoissa kiinnostavaa ovat myös erilaiset kertojaratkaisut. Haastatteluihin pohjaavassa Third Culture Kids (Otava 2022) -teoksessa elämäkertatarinat on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, siis minä-muodossa, mikä korostaa kertojan osallisuutta ja aktiivista toimijuutta. Näin myös korostuu jokaisen oma yksilöllinen tarina, oma koettu todellisuus. Tarinallisia tietokirjoja edustaa myös esimerkiksi Reppureissulle! Siilin retkikirja (Lasten Keskus 2022) sekä Aikamatka – Miten telefoonista tuli älykäs (Tammi 2022) teokset. Näistä ensimmäisessä, pienemmillekin lukijoille soveltuvassa Reppureissulle! -kirjassa on ulkopuolinen kertoja. Aikamatka -teoksessa tarinallinen osuus taas rakentuu dialogin kautta ja tieto-osuudet on nivottu tarinaan omina aukeaminaan. Kasvien ja muiden lajien elämään tietokirjoissa johdattavat myös esimerkiksi mielikuvitushahmo Plop, teoksessa Kiivetään puuhun – Matkataan kasvien kyydissä (Karisto 2022) sekä Uolevi-keiju tarinallisessa tietokirjassa Lapsen oma puutarhaseikkailu (Minerva 2022).

Antirasismi tekee tilaa moninaisille äänille ja tarinoille

Third culture kids – Suomi Finland (Otava 2022) on tietokirja, jossa tarinansa kertovat 40 eri-ikäistä ja taustaista ihmistä. Teoksen ovat toimittaneet Mona Eid ja Koko Hubara, valokuvat on ottanut Caroline Suinner ja graafisesta suunnittelusta on vastannut Kiia Beilinson. Visuaaliselta ilmeeltään ja sisällöltään kauniin kirjan tekijät ovat tutustuneet Hubaran perustaman Ruskeat Tytöt -yhteisön parissa. Third Culture Kids-teos tekee näkyväksi ja kuuluvaksi, kuinka kapea määritelmä suomalaisuudesta ei vastaa tänä päivänä monien suomalaisten elettyä todellisuutta. Yhdysvalloista lähtöisin oleva termi third culture kids viittasi alun perin amerikkalaisiin, jotka työskentelivät ulkomailla ja erityisesti heidän lapsiinsa. Nykyään termiä käytetään laajemmin, ja sillä viitataan myös ihmisiin, joiden elettyyn todellisuuteen niin maahanmuuton, kuin myös globalisaation myötä tapahtuva liike – ei kuitenkaan aina välttämättä fyysinen, maiden rajoja ylittävä liike – on vaikuttanut. 

”Mekin määrittelemme third culture kidsit suomalaisiksi, jotka luovat aktiivisesti uusia identiteettejä ja kulttuurisia todellisuuksia sekä joutuvat luovimaan olemassa olevien kulttuureiden kehillä ja väleissä.” (Eid, Hubara, Suinner & Beilinson, 2022, 10)

Esipuheessa tekijänelikko korostaa, kuinka samaistumisen peileillä on merkitystä. Teos on myös henkilökohtainen projekti, ja tekijät kertovat mieltävänsä olevansa third culture kidsejä itsekin. Tämä niin fyysisesti kuin sisällöltään painava kirja tarjoaakin varmasti tärkeän samaistumispinnan monelle Suomessa kasvavalle lapselle ja nuorelle. Third Culture Kids -tietokirjaan syventyminen on merkityksellinen mahdollisuus myös valtaväestöön kuuluvalle lukijalle, sillä nämä moninaiset rohkeat, hauskat, silmiä avaavat ja joskus myös surulliset tarinat näyttävät, kuinka moninaista suomalaisuus on. Lisäksi teos näyttää kuinka vahingollista ihmisten kategorisoiminen kapeisiin identiteettimääritelmiin on. Merkityksellistä ja arvokasta tietokirjan elämäntarinoissa on myös se, ettei moninaisuus näyttäydy vain kansallisen identiteetin pohdintana. Mukana tarinoissa on niin seksuaalisuuden, sukupuolen, sosiaaliluokan, uskonnon ja ideologian sekä muun muassa kyvykkyyden monimuotoisuuden tunnistavia ja tiedostavia kokemuksia. 

Jo ensimmäinen elämäntarina, 8-vuotiaan Kailien tarina, osoittaa miten kauniisti, kunnioittavasti ja herkästi tekijät ovat haastateltavansa kohdanneet. Kailie kuvailee kotiaan, perhettään, ystäviään sekä harrastuksiaan ja haaveitaan. Arki on arkea – kuten astianpesukoneen tyhjennystä. Elämään kuuluu myös suku Ghanassa ja Togossa. Kuuluminen useaan kulttuuriin ja monikielisyys on mitä tavallisinta: 

”Mutta siellä [Togossa] voi salaa puhua äitille viroa tai suomea. Virossakin musta tuntuu, että se on mun kotimaa. Ja myös Suomessa. Mä puhun suomea, ranskaa, viroa ja kaikkia maailman kieliä. Mun elämä on valtavan kultainen.”(Eid, Hubara, Suinner & Beilinson, 2022, 19)

Teos on tärkeä kulttuurinen mutta myös poliittinen teko. Haastatteluina koottuja, minä-muotoon kirjoitettuja elämäkertoja voi lukea myös mikrohistorioina, joista kuitenkin rakentuu yhdessä laajempi ajankuva. Suomalaisen yhteiskunnan valkonormatiivisuus, eli valkoisten ihmisten etuoikeuksia ylläpitävät rakenteet ja asenteet ovat monella tavalla yhä tabu. Suomessa vallitsee tänä päivänäkin haluttomuus kohdata ja tarkastella valkoisten valtaväestöön kuuluvien etuoikeuksia. Annamme mieluusti tilaa, niin julkisessa kuin esimerkiksi koulutusta koskevassa keskustelussa, puheenvuoroille, joissa korostetaan suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kuitenkin niin kansainvälisissä kuin myös kansallisissa tutkimuksissa ja selvityksissä esille nousee suomalaisen yhteiskunnan rasismi ja epätasa-arvoisuus (esim. Being Black in EU-selvitys, 2018). Third Culture Kids ottaa osaa antirasistiseen työhön antamalla tilan ja paikan moninaisille äänille. Samalla se muistuttaa, ettei ihmisen identiteettiä tule koskaan määritellä vain ulkonäön perusteella:

”Ihminen voi näyttää valkoiselta, valtaväestöön kuuluvalta, olla silti maahanmuuttaja tai alkuperäiskansan jäsen ja kantaa näihin asioihin liittyviä kipeitä ja kauniita kokemuksia osana identiteettiään.” (Eid, Hubara, Suinner & Beilinson, 2022, 9)

Nuoren antirasistin kirja (Otava 2022) on norjalaisen mallin ja tasa-arvotyötä tekevän Tinashe Williamsoninkirjoittama niin ala- kuin yläkoululaisille soveltuva tietokirja. Thea Jacobsenin nelivärikuvituksia on runsaasti, mikä tekee kirjasta visuaaliselta ilmeeltään selkeän ja helposti lähestyttävän. Omien henkilökohtaisten kokemuksiensa jakamisen lisäksi Williamson on luonut kirjaan kahdeksan kuvitteellista nuorta henkilöä, joilla on moninaiset taustat. Teos sisältää runsaasti tietoa, ja siinä onnistutaan selittämään selkeästi monia antirasismiin liittyviä keskeisiä käsitteitä, kuten rakenteellinen rasismi, valkoiset etuoikeudet ja esimerkiksi representaatio. Rasismia ja antirasismia ei kuitenkaan käsitellä vain historian ja käsitteiden kautta, vaan monien erilaisten esimerkkien, tapausten ja tehtävien avulla.

”Voi olla vaikeaa puhua rasismista ihmiselle, jota ei tunne. Siis esimerkiksi puuttua rasistisia puhuvan juttuihin kaupassa, puolustaa kaveria vieraspelissä tai osallistua nettikeskusteluun, jossa ei aina tiedä, keiden kanssa juttelee. Vielä vaikeampaa on kuitenkin puuttua ystävien ja perheen puheisiin, niiden jotka ovat rakkaita ja joihin luottaa tai jotka ovat vanhempia tai aikuisia. Eli mitä voi tehdä, jos isoäiti käyttää n-sanaa jotakuta kuvaillessaan? Tai jos äiti tai isä sanoo: ”Jos elämä täällä ei kelpaa, painukoot sinne mistä tulivat”? Voimmeko ja pitääkö meidän puuttua? Vastaus on ehdottomasti KYLLÄ!!” (Williamson, 2022, 64)

Tarinan kerronnallisuus syntyy dialogista kirjoittajan ja nuorten välillä. Nuoren antirasistin käsikirja onkin oivallinen esimerkki tietokirjasta, jossa yhdistyy tieto sekä fiktionaalisuus. Nuorten – vaikkakin fiktionaaliset, keksityt – pohdinnat, esimerkiksi työelämän syrjivistä käytännöistä tai liittolaisuudesta saavat lukijankin tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Tietokirjan rakenne onkin erittäin toimiva ja selkeä. Sujuvasta suomennoksesta vastaa Terhi Width. Sisällöiltään kirja on painavaa ja valitettavan ajankohtaista asiaa. Koska kirjassa, varsinkin sen alkupuolella, selitetään rasismia ja sen olemassaoloa, voi teos olla raskasta luettavaa lapselle tai nuorelle, joka on itse kohdannut rasistista syrjintää. Loppua kohti teoksessa annetaan enemmän tietoa ja vinkkejä oman tietoisuuden lisäämiseen sekä antirasistisen vaikuttamiseen.

Sun vuoro – Löydä oma äänesi (Otava 2022) kannustaa myös omalla tavallaan nuoria aktiivisiksi, erityisesti oman ääneen löytämisessä ja sen kuulluksi saamisessa. Tämä kirjoitusopas on palkittujen nuortenkirjojen Viha jonka kylvät(Otava 2017) ja Mun vuoro (Otava 2020) kirjoittajan Angie Thomasin käsialaa. Thomas on koonnut yhteen erilaisia vinkkejä ja kirjoitustehtäviä oman ääneen löytämiseen kirjailijana. Kirjoitusopas sisältää erilaajuisia kirjoitusharjoituksia alkaen ideoiden listaamisesta ja päätyen tarinan ensimmäisen version kirjoittamiseen ja myös sen korjaamiseen. 

Thomas aloittaa oppaan koripallovertauksella ja painottaa näin onnistuneesti harjoittelemisen merkitystä myös kirjoittamisessa. Thomasin tyyliin kuuluu puhutella nuorta lukijaa suoralla ja kannustavalla tavalla. Ilkka Rekiaro, joka on suomentanut myös Thomasin romaanit, taitaa myös tässä kirjotusoppaassa sujuvan ja uskottavan sävyn. Heti johdannon alussa Thomas nimittää lukijansa Kirjailijaksi, kuitenkin sillä edellytyksellä, että tämä kirjoittaa paljon: 

”Tämän oppaan tarkoitus on auttaa sinua keksimään ja toteuttamaan kirjoitusprojekti – toisin sanoen treenata sinua isoa matsia varten. Ensin sinun on kuitenkin harjoiteltava. Ehdotan, että pidät päiväkirjaa. Sen ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen, mutta jos haluat sen olevan ihmeellinen, niin mikä ettei. Mikä vain sinusta toimii. Olennaista on, että kirjoitat.”  (Thomas, 2022, 8)

Oppaan harjoitukset on koottu niin, että lopussa tehtävät läpikäynyt on kirjoittanut vähintäänkin ensimmäisen version tarinastaan. Opas toimii siis itsessään kirjoituspäiväkirjana, sillä se sisältää runsaasti viivoitettuja sivuja eri tehtävien jälkeen. Erityisen onnistunut on 2. osa ’Tutustu henkilöihisi’, joka ohjaa monipuolisten kysymysten kautta pohtimaan ja ymmärtämään niin päähenkilöä (tai henkilöitä) sekä sivuhenkilöitä. Päähenkilökartoitusta Thomas ohjaa pohtimaan pieteetillä. Tehtävissä tulee kuvailla niin päähenkilön lempiruokaa, lempikirjoja, luonnetta ja esimerkiksi perhesuhteita.

Thomas johdattelee lukijaa ja käyttää kaikissa oppaan osissa omien romaaniensa tapahtumia ja hahmoja aihepiirin avaamiseen. Tähän toisaalta kytkeytyy oppaan vahvuudet, mutta myös heikkoudet. Thomasin romaanit lukeneelle tekstiä on kiinnostavaa ja antoisaa lukea, mutta niille, joille Viha jonka kylvät tai Mun vuoroeivät ole tuttuja ennestään, eivät Starin ja Khalikin tai Brin, Sonnyn ja Malikin kiinnostuksen kohteet tai puhetavat auta tehtäviin virittymisessä. Eri osia ja tehtäviä jaottelevat myös lainaukset näistä Thomasin romaaneista. Oppaasta saakin ehdottomasti eniten lukija, jonka lukemistoon Thomasin romaanit ovat jo kuuluneet. 

Luontoon retkelle ja ötököitä ihmettelemään

Tietopalat -sarjassa julkaistu Johanna Venhon kirjoittama ja Elina Ovaskaisen kuvittama Seikkalijan retkikirja (WSOY 2022) tutustuttaa retkeilyyn. Hyvin myös alakouluikäisen itsenäiseksi luettavaksi soveltuva teos esittelee retkikohteina lyhyesti niin kansallispuistoja kuin lähimetsiäkin. Lisäksi teoksessa opastetaan muun muassa kompassin käyttöön ja annetaan ohjeita pienten haavereiden hoitoon. Kirjassa käydään läpi myös tarvittavia varusteita ja pakkaamista, yön yli retkeilyä sekä retkieväitä. 

Omat osionsa saavat niin ’Jokamiehenoikeudet’ kuin myös ’Luonnossa liikkujan rajoitukset’. Kuten useimmissa luontoon ja retkeilyyn tänä päivänä keskittyvissä tietokirjoissa, myös Seikkailijan retkikirjassa korostetaan luonnossa liikkumisen vastuita: ” Retkeilijällä on paitsi oikeuksia, myös suuri vastuu. Luonto voi hyvin, kun siitä pidetään huolta.” (54)  Mukana on myös muiden lajien hyvinvointiin liittyviä ohjeita, kuten ”Anna lintujen pesiä rauhassa. Jätä muutkin eläimet rauhaan” (55). Perinteisissä jokamiehenoikeuksissa ihmiskeskeisyys ja myös luonnon välinearvo ovat kuitenkin yhä läsnä: ”Avotulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Älä häiritse tai aiheuta haittaa toisille ihmisille tai ympäristölle. (–) Älä häiritse kotirauhaa. Pihoilla ei saa retkeillä” (54–55).

Kuten Tietopalat -sarjan muutkin osat, myös Seikkailijan retkikirjan typografia on ilmava ja aukeamilla on runsaasti kuvitusta. Tiedolliselta sisällöltään teos on hyvin yleistajuinen ja sopiikin parhaiten retkeilyä aloittelevalle tai sellaista vielä suunnittelevalle. 

Marjo Nygårdin kirjoittama ja kuvittama Reppureissulle! Siilin retkikirja (Lasten Keskus 2022) on tarinallinen tietokirja retkeilystä. Kirja sopii hyvin luettavaksi pientenkin lasten kanssa, sillä se on tarinallisuutensa myötä helppolukuinen.

Tarinassa Siili ja tämän ystävät Orava, Myyrä ja Hiiri lähtevät telttaretkelle ja kohtaavat niin pieniä haasteita, kuten nuotion sytytyksessä tullut haava, kuin onnistumisia, kuten linnunpöntön kiinnittäminen puuhun ja hauska uintihetki. Aukeamilla on mukana pieniä tietolaatikoita, joissa opastetaan käytännön asioissa, kuten varusteissa, sekä telttapaikan ja retkimuonan valinnassa. Kuten yllä esitellyssä Seikkailijan retkikirjassa, myös Reppureissulle! -teoksessa korostuu luonnossa liikkumisen vastuut, kuten omien roskien kerääminen, ja esimerkiksi huolellinen toiminta tulentekoon liittyen. Viimeisellä aukeamalla esitellään lisäksi jokamiehenoikeudet.

Laura Ertimon ja Sanna Pelliccionin Kiivetään puuhun – Matkataan kasvien kyydissä (Karisto 2022) on neljäs osa pienille lukijoille suunnatussa Pikkutieto -sarjassa. Tässä ihastuttavassa tietokirjassa kerrotaan kuinka esimerkiksi puut saavat jälkeläisiä. Tietokirjailija ja maantieteilijä Ertimon teksti on sujuvaa ja kompaktia, ajoittain runon omaista ja soljuvaa:

”Tuuli järjestää männylle treffit. 

Männyt pölläyttävät ilmaan niin

paljon siitepölyä, että rantavedessäkin

kelluu pian keltainen peitto.

Myös koivun siitepöly saa kyydin

tuulelta. Silloin jotkut ihmiset

aivastelevat kovasti, mutta koivut iloitsevat.”

(Ertimo & Pelliccioni, 2022, numeroimaton)

Kiivetään puuhun edustaa pienille suunnattujen tietokirjojen parhaimmistoa. Tieto on palasteltu pieniin osiin, mutta nivottu kuitenkin selkeäksi kokonaisuudeksi. Ertimon teksti ja Pelliccionin värikäs kuvitus toimivat yhteen saumattomasti. Pelliccionin kuvituksessa on myös oivaltavuutta ja hauskuutta: kimalaisen mukana voi laittaa pörriäislasit päähän, ja puun juurien lomassa sienirihmastot täyttävät maan kuin kudelmat.

Kasvien maailmaan tutustuttaa myös Laila Nevakiven kirjoittaja ja kuvittama tarinallinen tietokirja Lapsen oma puutarhaseikkailu (Minerva 2022). Tämä satua ja tietoa yhdistävä teos on kattava paketti puutarhan vuodenajoista, erilaisista kasveista, niiden hoitamisesta, sekä muun muassa puutarhoissa elävistä eläinlajeista. Puutarhaan tutustutaan Iiriksen ja hänen ystävänsä puutarhakeiju Uolevin kanssa. Keväällä perustetaan ensin kasvimaa, ja samalla tutkitaan myös siemeniä, kasvien osia sekä myös yhteyttämistä. Myöhemmin kesällä tutustutaan niin pölyttäjiin kuin moniin erilaisiin kukkalajeihin. Syksyllä kerätään satoa, juhlitaan sadonkorjuujuhlia ja valmistaudutaan tulevaan talveen. Mukana on myös Uolevien kasvisruokaohjeita. Teos onkin niin runsas sisällöitään, että sitä on helpompi lukea osissa, ja syventyä esimerkiksi eri vuodenaikojen kautta puutarhan ihmeisiin.

Nevakivi on luontokuvituksiin erikoistunut ammattikuvittaja, ja hänen maalauksissaan yhdistyy herkkyys sekä yksityiskohdat. Villiyrtit, yksivuotiset kukat, perennalajit kuin myös esimerkiksi kasvimaan sato on kuvattu tarkkuudella, ja kuvien pohjalta voi hyvin harjoitella tunnistamaan eri lajeja. Upeat ja herkulliset kuvat tomaattilajikkeista sekä puutarhan hedelmistä, kuten kirsikoista, luumuista ja herukoista saa haaveilemaan kesästä ja toivottavasti myös innostumaan puutarhanhoidosta.

Tekniikkaa ja keksintöjä

Millainen on keksijä? kysytään Pienet suuret keksinnöt (WSOY 2022) -tietokirjan alussa. ”Ihan millainen vain! Keksijä voi olla aikuinen tai lapsi, keksimisessä ei nimittäin ole ikärajaa.” (6) Tämän Tietopalat -sarjaan kuuluvan teoksen on kirjoittanut Jade Haapasalo ja kuvittanut Kaisu Sandberg. Teokseen on koottu toisaalta pieniä keksintöjä, joista iso osa on kuitenkin hyvin tuttuja, jopa arkisia asioita nykypäivänä. Jokaista keksintöä esitellään tiiviisti yhden aukeaman verran. Useita kirjaan valittuja keksintöjä yhdistää jokin hauska sattuma ja tämä tekee lukemisesta yllätyksellistä ja innostavaa. 

Keksinnöistä esitellään niin jouluvalot, hattara, coca-cola ja ilmapallo, kuin esimerkiksi perunalastut. Myös tässä tietokirjassa on tarinallisuutta, sillä jokainen keksintö esitellään sitä keksimässä olleen henkilön kautta. Samalla syntyy myös käsitys hyvin moninaisesta joukosta keksijöitä. Lasta, kuten myös aikuista saattaa aidosti yllättää, miten eriskummallisia tapahtumia monien keksintöjen taustalla onkaan. Pienet suuret keksinnöt -kirjan jälkeen esimerkiksi mehujäätä on vaikeaa syödä muistelematta, miten sekin maistuva keksintö oli vahinko, jonka kylmä yö teki mahdolliseksi!

Puhelimen pomoksi – Ota digimaailma haltuun (Tammi 2022) sisältää monia jo perinteiseksikin nousseita teknologiaan ja internetin käyttöön liittyviä teemoja, siis teemoja, joista nuoria on varoiteltu jo vuosikymmeniä: koukuttavuus, vaikutus fyysiseen ja psyykkiseen vointiin sekä netin haitallinen ja laiton sisältö. Joiltain osin tätä nuorille suunnattua opasta tuleekin luettua pohtien, tarjoaako se oletetuille lukijoilleen moniakaan uusia näkökulmia tai ajatuksia. Oppaalle soisi kuitenkin annettavan mahdollisuuden, sillä se sisältää muutakin kuin internetin vaaroista varoittelua.

Kiinnostavinta antia oppaassa on erilaisten digilaitteiden ja -sovellusten houkuttavuutta ja koukuttavuutta lisäämään luotujen toimintamallien, kuten päättymätön selaus (infinite scroll) tai automaattinen toisto (autoplay) selittäminen. Nuorelle (mutta myös aikuiselle!) on hyödyllistä ymmärtää millaista suunnittelua ja ihmismielen tuntemusta niin sovellusten sisältöihin, kuin myös laitteiden toimivuuteen on hyödynnetty.

Puhelimen pomoksi -oppaan on kirjoittanut tietokirjailija ja toimittaja Aino-Mari Tuuri. Hän on kirjoittanut digilaitteiden käytöstä ja esimerkiksi digiajan ihmissuhteista myös aikuisille suunnatun tietokirjan. Puhelimen pomoksi -teoksen sivuja värittävät Lille Santasen kuvitukset. Santasen kuvitustyyli on graafinen ja hauska ja tekee oppaan muutoin hieman tiiviiksi ladotusta ilmeestä helpommin luettavan. Visuaalista ilmettä piristää myös sivujen värit, vaaleanpunainen ja -sininen, jotka toistuvat myös itse kuvituksissa. Sivuja rytmittävät Mieti! -tehtävät, joissa annetaan pohdintatehtäviä, kuten: ”Millaisista asioista on helppo jutella läheisten kanssa kasvotusten? Entä millaisista asioista tuntuisi helpommalta puhua vaikkapa puhelimessa tai ääniviestein?” (Tuuri, 2022, 96)

Oppaasta voisi olla hyötyä myös aikuiselle, jolle esimerkiksi Snapchat, TikTok, Discord tai Jodel ovat vieraita (jopa epäilyttäviä tai pelottavia!), mutta jolla on tarve ja halua ymmärtää oman lapsen, tai vaikkapa oman luokan oppilaiden, tapoja käyttää näitä sosiaalisen median palveluita. Nuoren kanssa voi olla huomattavasti helpompaa puhua esimerkiksi ikärajojen noudattamisesta erilaisissa somepalveluissa tai varovaisuudesta ja kriittisyydestä liittyen uusiin nettituttavuuksiin, jos ymmärtää eri alustojen toimintamallit. 

Toinen puhelimeen keskittyvä tietokirja vuodelta 2022 on Pinja Meretojan kirjoittama ja kuvittama Aikamatka – Miten telefoonista tuli älykäs (Tammi). Aiemmin saimaannorppa Pullervosta kirjan julkaissut Meretoja jatkaa nyt tietokirjallisuuden parissa. Tarinallinen tietokirja alkaa, kun alakouluikäinen Sissi ja tämän Kaisu-täti menevät tutkimaan vanhoja esineitä kirpputorille. Vuosikymmenten takainen Aapinen antaa sysäyksen esitellä kirjoituksen historiaa, kun taas vanha lamppu valaistuksen ja sähkön historiaa. Tietokirjan historialliset tieto-osuudet rakentuvat tällä kaavalla, eli kirpputorilta löytyvät esineet mahdollistavat niin sähkövalon kuin esimerkiksi kameran historiaan tutustumisen.

Tarinan alkuosassa side itse puhelimen historiaan on löyhähkö. Kirjoitustaito, sähkö, valokuvaus ja radio esitellään kyllä kiinnostavasti, mutta jääkö niiden yhteys ja merkitys nykyisille älypuhelimille ohueksi? Puhelimen esittelyn jälkeen vuoronsa saavat tietokone, pelikoneet ja lopussa myös internet. Yhteenveto siitä, miten kaikki kirjassa esitellyt keksinnöt mahtuvat nykyaikana pieneen älypuhelimeen olisi voinut olla laajempikin. Lopun ”Kierrättäminen kannattaa aina” -osio nivoutuu kyllä kirpputoriteemaan, mutta jää silti hieman päälle liimatuksi.

Meretojan kuvitustyyli on persoonallinen ja toimii tässä tietokirjassa oivallisesti. Meretoja käyttää kuvituksissa päävärejä sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Hänen kuvituksissaan eri vuosisatojen ajankuva sisustuksineen, erityisesti juuri laitteet, kuten radio, televisio ja itse puhelin, herää eloon.

Satutietokirja tunnetaitoja opettamassa

Psykoterapeuttina ja kolumnistina tunnettu Maaret Kallio on kirjoittanut yhdessä seksuaaliterveyden asiantuntia Susanna Ruuhilahden kanssa satutietokirjaksi nimetyn Murkens ja hirmuinen syysmyrsky (WSOY 2022). Tämän uuden kirjasarjan aloittava esikoisosa käsittelee pelkoa ja jännitystä. Teoksen on kuvittanut Julia Savtchenko, jonka kuvituksissa on aiemminkin nähty merkillisiä metsän eliöitä, erityisesti fiktiivisessä tietokirjassa Unohdettu ötökkäkirja – Professori Melesin merkilliset muistiinpanot (Karisto 2020). Savtchenkon tummanpuhuvissa metsäkuvissa on taianomaisuutta ja salaperäisyyttä.

Heti tarinan alussa kerrotaan, että kirjassa käsitellään pelon ja jännityksen sekä turvallisuuden ja luottamuksen tunteita. Lisäksi esitellään tarinan hahmot Murkens, Hentola, Nekku ja Tuhis. Tarina käynnistyy syysmyrskyn alettua, kun Murkens ja Hentola joutuvat lähtemään pimeään metsään etsimään tulentekovälineitä. Tuttu metsä onkin muuttunut myrskyn seurauksena vieraan näköiseksi, ja kaksikon mielikuvitus saa heidät näkemään hirviöitä kaikkialla. Onneksi paikalle saapuu lähitalon koira Nekku, jonka otsalampun valossa hirviöt paljastuvat kantarelleiksi. Jännitys laukeaa ja yhdessä Tuhiksen kanssa Murkens, Hentola ja Nekku johdattavat soihtukulkueen metsän läpi. 

Kirjan lopussa on ”Nekun maaginen hengitysharjoitus”, jossa ohjataan kuvien ja tekstin avulla rauhoittavaan hengitysharjoitukseen. Tämä osio liittää satukirjan löyhähkösti tietokirjojen genreen, vaikka tunnetaitokirjoja ei aiemmin ole luokiteltu tietokirjoiksi. Tunnetaitokirjallisuus, ja erityisesti juuri tähän liittyvät kirjasarjat, ovat lisääntyneet viime vuodet hurjaa vauhtia. Tänä päivänä kirjoille on varmasti tilausta, koska tunnetaitopuhe saa paljon kannatusta. Toisaalta tunnetaitokirjallisuuskin on monenkirjava genre, johon mahtuu niin tekstin kuin kuvituksen näkökulmasta vaihtelevaa antia. 

Teksti: Jaana Pesonen

Kirjoittaja on Ibby Finland ry:n arvostelulautakunnan jäsen