arvostelut, Ibbyn lehti, nuortenkirjat

18.2.2026  •  Teksti: Noora Miettinen

Ei ollut normaalia, että joka vuosi mitattiin uusia lämpöennätyksiä. Elle mietti, että hänen sukupolvensa oli joutunut tottumaan siihen, ettei mikään ollut normaalia. Kulman takana tuntui aina olevan jokin uusi katastrofi, vaikka edes edellisistä ei ollut selvitty. Tai opittu mitään. Oliko mikään ihme, että nuoria ahdisti jatkuvasti?

   Elleäkin ahdisti. Juuri nyt tosin ilmastoa enemmän illalla odottavat synttärit. (Simukka 2025, 73.)

Millaisia nuoria kotimaisesta nykynuortenkirjallisuudesta löytyy? Minkälaisten haasteiden ja toiveiden kanssa he painivat ja mistä he saavat tukea? Tarkastelen tässä katsauksessa viittä vuoden 2025 aikana ilmestynyttä kotimaista nuortenkirjaa, joissa kaikissa punaisena lankana liikkuu ystävyys. Kirjat ovat: Sanni Ylimartimon Erokuu (Karisto 2025), Sanna Iston Peto (Tammi 2025), Reetta Vuokko-Syrjänteen Harhakoto (Hertta 2025), Riikka Ala-Harjan Panssarilasin läpi (Otava 2025) ja Salla Simukan Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset (Tammi 2025). 

Kirjat ovat vahvoja kasvutarinoita, joissa kasvua heijastetaan suhteessa esimerkiksi ensirakkauteen ja kiusaamiseen. Moni päähenkilöistä kärsii eri aiheisiin liittyvästä ahdistuksesta ja jopa paniikkihäiriöstä mutta yksin kirjat eivät jätä päähenkilöä. Toinen ihminen kulkee rinnalla ystävänä ja kannustajana. Aikuisillakin on vissi roolinsa nuorten tukijoina. Kuuntelijan ei täydy olla oma vanhempi, tärkeintä on se, että aikuinen välittää sanoillaan ja teoillaan nuoresta.

Sannni Ylimartimo: Erokuu

Erokuu vie lukijan yhteen huumaavaan ensirakkauden kesään. Kirjassa kerronta rakentuu kahden minäkertojan varaan: Aron ja Karolinan (lempinimeltään Linan). Aro tulee viettämään kesää vuokratulle mökille isänsä ja siskonsa kanssa. Maalla Aro kohtaa tube-kanavaa pitävän ihastuksensa Linan. Yhden kesän ajan molemmat kertovat vuorollaan siitä, millaisten säikeiden varaan kesä ja sen herättämät tunteet rakentuvat. Nuoret ovat kuin Ronja ja Birk Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttäressä. Elokuu saattaa olla erokuu, jolloin molempien on tehtävä omat ratkaisunsa.

Erokuun kieli on kaunista, leikkivää ja herkkää. Tunteellisimmissa kohtauksissaan teksti rakentuu säkeiden varaan ja pysäyttää lukijankin pohtimaan ystävyyttä ja rakkautta. Aro rakastuu Linaan ja heistä tulee sekä toistensa parhaita ystäviä että pari. Linan tunteet tulevat myös.

Romaanissa sosiaalinen media pysyy kautta koko tarinan kulun tapahtumien keskiössä. Päähenkilöt lähettelevät viestejä toisilleen sekä ystävilleen. Lina päivittää tube-kanavaansa ja välillä Arokin nousee kanavalla esiin. Kiinnostavaa kirjassa on se, miten paljon kirja tuo esiin sosiaalisen median hyviä puolia.

Kanava on Linalle keino ilmaista itseään ja käyttää luovuuttaan. Videot ovat henkilökohtaisia ja rakkaita, ja kanavan sosiaalinen yhteisö on tärkeä. Arokin tukee vahvasti Linaa kanavan julkaisussa. Toisaalta kirja tarkastelee sosiaalisen median huonoja puoliakin. Häiriköiviä kommentteja, satuttavia sanoja ja oman yksityisyyden altistamista häirinnälle. Lina julkaisee videoita myös kotiseudultaan maalta, jolloin vastaanotto on hyvin ristiriitaista. Miten kestää kielteiset kommentit ja maahan painaminen? Miten säilyttää turvan tunne?

Arolla perheen muodostavat isä ja Salla-sisko. Isä on huolehtiva ja välittävä aikuinen, jonka rinnalla on turvallista etsiä omaa identiteettiä. Erosta toipuva siskokin tukee ja kuuntelee. Arolla on moni asia hyvin. Kirjassa hän saa uuden kalastamiseen liittyvän opiskelupaikankin. Kesä mökillä rakentaa raikasta miljöön kuvausta, kun mökillä onkin niin hyvä olla, ettei sieltä enää haluaisi pois. Kirjan lukeminen on kuin hyppy kesään; täynnä valoa ja toivoa.

Sanna Isto: Peto

Aineiston viidessä kirjassa kiusaamista käsitellään paljon. Kolme viidestä kirjasta hyödynsi älypuhelimia kiusaamisen välineinä. Erityisen raadollinen kiusaamisen kuvaus on Sanna Iston Peto-kirjassa. Kirjan päähenkilö Pixi vaihtaa koulua rajun kiusaamisen takia uuteen kaupunkiin. Valta ja hierarkiat löytyvät kuitenkin hiljalleen uudesta koulusta, ja Pixi tekee kaikkensa pysyäkseen sivussa. Kuin ihailemansa kettu, Pixi tarkkailee tapahtumia mutta yrittää jäädä itse huomaamattomaksi.

Erokuun Lina ilmaisi itseään videoillaan. Pixi tekee sen piirtämällä ja spray-maaleilla. Luovuus kantaa ja taiteeseen voi kadota, kunhan pitää huolen, että muut eivät huomaa piirtämistä. Silläkään ei saa erottua. Kirjaan tulee kuitenkin maaginen puoli, kun Pixi alkaa tehdä koulun seinälle öisin spray-maalauksia. Maalaukset katoavat jokainen kerta yhtä huomaamattomasti kuin ne syntyivätkin. Kuka seinän puhdistaa ja miksi?

Petokin on rakastumisen ja ystävyyden kuvaus. Koulussa Pixi tutustuu Miila-nimiseen tyttöön, jonka rohkeutta ja suoruutta Pixi arvostaa. Pixi huomaa yllättäen alkavansa odottaa koulupäiviä. Miila on kuin perhonen, joka liitelee kaveriporukasta toiseen. Siinä missä monissa aineiston kirjoista koulu on pakkopullaa, joka lisää nuoren ahdistusta, siinä Miila tekee koulusta Pixille käymisen arvoisen. Miila saa Pixin aktivoitumaan ja järjestämään esimerkiksi mielenosoituksen eläinten puolesta. 

Koulun pihalla käy eläimiä, kuten rotta ja kettu. Osa pojista rääkkää eläimiä, jolloin kirjan nimen mukainen peto on läsnä. Ihminen voi olla sekä eläimelle että ihmiselle peto. Pojat kiusaavat Pixin ja Miilan kaveria Johannesta ja nimeävät hänet Näädäksi, missä vaiheessa Pixi näkee, ettei Johanneksella ole enää ihmisen asemaa koulussa. Kirjassa saa olla piikit pystyssä moneen suuntaan. Koulun ja kiusaamisen lisäksi Pixin oloa häiritsee äiti. Äiti soittaa usein mutta ei ota vakavissaan kiusaamista. Pixi on muuttanut uuteen kotiin muuttaessaan uuteen kaupunkiin. Onneksi on vuokranantaja Tami ja tämän ystävä Martti, jotka ottavat vanhemman roolin Pixin elämässä. He huolehtivat, keittävät teetä ja kuuntelevat.

Reetta Vuokko-Syrjänen: Harhakoto

Minäkertoja on yleinen kertojaratkaisu nuortenkirjallisuudessa. Aineistossa tekstin lomassa on usein myös some-viestejä, jotka vievät kerrontaa eteenpäin. Tästä mielenkiintoisen poikkeuksen tekee Vuokko-Syrjäsen teos Harhakoto. Kirjan päähenkilö Ani kirjoittaa vaikeista tunteistaan paperille ja heittää rutistamansa paperitollon ikkunasta. Anilla on vaikeaa sekä kotona että koulussa. Äiti tuhlaa kaikki perheen rahat eikä huolehdi kunnolla pojastaan. Sitten naapurissa asuvat täti ja serkku kertovat vielä muuttavansa muualle. Kaikki vituttaa ja paperi vitutuksesta lentää ulos mutta sen nappaakin sorsa. Vielä mielenkiintoisemmaksi tapahtumat muuttuvat, kun sorsa palaa vastauskirjeen kanssa. Anin viestin sai Iki, joka kertoo elävänsä Lintukodossa. Kirjan kerronnan lomaan tulevat Anin ja Ikin kirjeet, joissa molemmat yrittävät ymmärtää toisiaan ja toisen elämää todellisuutta.

Anin ja Ikin ystävyys syvenee. Ania kiusataan koulussa ja somessa, ja Ani ei enää halua mennä kouluun. Useammassa aineiston kirjassa koulu on raaka paikka, jonne meneminen voi aiheuttaa jopa itsetuhoisia ajatuksia, kuten käy Anin kohdalla. Rasmus-niminen poika löytää Anin kirjeen Ikille, mistä lähtee kova kiusaaminen. Aineistossa koulun henkilökunta puuttuu vaihtelevasti kiusaamiseen. Anin kohdalla kiusaamista käsittelevässä kokouksessa on läsnä nutturapäinen Villapaita, jonka tarkkaa roolia kirja ei suoraan sano. Kenties Villapaita on koulukuraattori, joka saavuttaa Anin luottamuksen ja pääsee näkemään kiusaamiseen liittyviä viestejä.

Kirjan aikana selviää, että Iki elää kultissa. Ani lähtee pelastamaan tätä, vaikka on itsekin aika hukassa. Kirjassa Anin äiti aktivoituu ja alkaa ottamaan isompaa roolia Anin elämässä. Anin retkellä äiti huolehtii ja tulee vastaan ja ottaa yhteyden poliisiin. Vanhempana äiti saa uuden mahdollisuuden. 

Maaginen realismi kantaa kautta kirjan, kun sorsa kulkee tarinassa viestinviejänä. Loppukaan ei paljasta sorsan salaisuutta, vaan taian tunne säilyy. 

Riikka Ala-Harja: Panssarilasin läpi

Koulu tuottaa ahdistusta myös Riikka Ala-Harjan nuortenromaanissa Panssarilasin läpi. Lukion tokaluokkalainen Joel on ahdistunut koulusta ja lähestyvistä wanhojen tansseista. Äiti asuu ulkomailla ja ostaa Joelille puvun Brysselistä. Joel on lupautunut tanssimaan parhaan ystävänsä Kamillan kanssa mutta h-hetken lähestyessä Joelia kaduttaa. Tanssit ahdistavat koko ajan enemmän, ja Joel alkaa saada paniikkihäiriön tyyppisiä kohtauksia. Kirja kuvaa ahdistuksen sujuvasti minäkertojan kautta ja möykky alkaa tuntua lukijankin vatsassa.

Kamilla ei tiedä Joelin tanssiin liittyvästä katumisesta mutta hän huomaa, että ystävä voi huonosti. Kamilla ehdottaa, että Joel alkaisi kirjoittaa kännykkäänsä biisin sanoja, jotka lähettäisi sitten kerran viikossa Kamillalle. Joel torjuu idean mutta myöhemmin kirjassa alkaa silti tehdä sanoituksia. Sanat vain tippuvat, ja Joel saa niiden kautta taiteesta ja luomisesta voimaa. Sanat ovat aivan omat – niitä kukaan ei voi viedä häneltä. Sanoilla Joel ottaa oman maailmansa hallintaan.

Kamilla ehdottaa, että Joel tapaisi koulupsykologi Anttia. Joel ei innostu mutta yrittää yhden kerran. Käynti tuntuu niin turhalta, että se jää ainoaksi. Kohtaus saa lukijan kuitenkin pohtimaan koulun henkilökunnan kuvausta nuortenkirjoissa. Koulun henkilökunta jää aineiston kirjoissa taustalle. He ovat olemassa mutta heidän apunsa ei aina ole sitä, mitä edeltä ajatteli. Sanna Iston Pedossa esimerkiksi tärkeä henkilö on koulun vahtimestari, joka puuttuu kiusaamiseen. 

Panssarilasi on sekä symboli että konkreettinen osa kirjan kertomusta. Joel ja Kamilla riitelevät ja Kamilla heilauttaa kassiaan, jossa on avaimet. Ne osuvat Joelin naamaan ja tekevät kasvojen lisäksi naarmun kännykän panssarilasiin. Sillä hetkellä Kamillan yllättävä hyökkäys rikkoo luottamuksen ja panssarilasin mukana särkyy se suoja, jonka Joel on rakentanut itselleen ystävyydessä. Tunteita ei pysty enää estämään, ja omat biisin sanat tulevat onneksi mukaan purkautumiskeinoksi.

Kumpikaan ystävistä ei tanssi wanhojen tansseja mutta pikkuhiljaa Joel löytää oman kompassinsa ja ystävät tuntuvat taas hyvältä rinnalla. Sanoituksiakin uskaltaa ensimmäistä kertaa jakaa ystävien kanssa.

Salla Simukka: Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset

Simukan romaanissa Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset tarina kuvataan yksi vuosi neljän näkökulmahenkilön kautta. Näitä päiviä ovat päähenkilöiden syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset. Sara, Elle, Amir ja Eetu ovat olleet ystäviä aivan pienestä alkaen. Elle ja Sara ovat alkaneet ajan myötä seurustella ja tarina alkaa Saran syntymäpäivistä, minne porukka kokoontuu. Sara haluaa juhlien aikana ottaa eron Ellestä, mutta ei tahdo saada sitä sanottua. Kirjan kieli on läheistä ja sujuvaa. Tekstiä on ilo lukea, niin vauhdikkaasti se etenee luvusta lukuun. Luvuissa on laulun sanoituksia otsikoina, jotka nekin sujahtavat luontevasti tekstiin.

Kirja nostaa esille sen, mikä on todellinen perhe. Perhe ovat ne ihmiset, jotka haluavat kuulua toisilleen. Kirjan maailmassa perheeseen on kuulunut myös ystävä nimeltä Katrine, joka kuoli ennen kirjan tapahtumien alkua. Siitä nimen osa yhdet hautajaiset, kun nuoret ottavat menetyksen omaan syliin järjestämällä omat symboliset hautajaisensa ystävälleen. Hautajaisissa muistellaan Katrinea ja luovutaan jostain tärkeästä Katrineen liittyneestä esineestä. Kirjan kuvauksissa Katrine on monella tavalla läsnä ja nelikko etsii itseään kuoleman jälkeen. 

Neljän nuoren näkökulmasta kuvattu ystävyys tuntuu kestävän lähes kaiken. Ystävyyttä koetellaan eroilla, ihastuksilla, paniikkihäiriöllä, uusilla ihmisillä ja kuolemalla, mutta nelikko säilyy. Muistot ovat keskeinen osa kirjaa. Täysikäisyyden kynnyksellä yhteistä taivalta on tullut kuljettua yllättävän paljon. 

Kirjassa on kiinnostavaa ja monipuolista vanhempien kuvausta. Yksi äiti on poissa ja lähettelee vaan postikortteja. Yksi isä kuuluu Elokapinaan ja aloittaa polyamorisen suhteen. Yksi äitipari taas huolehtii koko laajenevasta ystäväporukasta. Kirjan lopussa sairaalassa tekstistä voi lukea selvästi aikuisten roolin. Tekstin mukaan nuoret eivät ole vielä aikuisia, vaikka ovat täysikäisiä. Ei voi olettaa, että he osaisivat hoitaa tällaisia asioita. Sairaalan hetkellä useampi nuorista tarttuu kännykkään ja soittaa vanhemmille. Kirjojen aikuiset eivät saa kadota, vaan heillä on oma vahva paikkansa sekä hädän hetkellä että arjessa. Aineiston nuoret etsivät itseään ja voittavat ahdistusta ystävien avulla. Useimmiten ystävyys muuttuu ihastukseksi ja sitten rakkaudeksi. Näin käy neljässä viidestä aineiston kirjasta. Erityisen hyvin aineistossa nousee esiin luovuus ja sen merkitys vaikeista tilanteista selviämisessä. Salla Simukan Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset nostaa esiin jopa Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja sen vaikutuksen ahdistukseen. Kiinnostavaa aineiston kirjoissa on se, miten tärkeitä aikuiset ovat taustaturvan rakentamisessa nuorille. Aikuisia ei välttämättä kuvata paljon mutta he hoitavat ruokahuoltoa ja ovat kuuntelevia korvia. Oma vanhempi tähän ei aina pysty, mutta joku aikuinen kirjoissa löytyy. Ja sitten on aina se oma ystävä, jonka tukeen voi viime kädessä luottaa ja joka kulkee rinnalla.

Noora Miettinen