Kenen äidinkieli on viittomakieli?
Kirjoittaja: Marketta Könönen
Viittomakieli on oikea kieli ja monen äidinkieli. Suomessa on kaksi eri viittomakieltä; suomalainen viittomakieli sekä suomenruotsalainen viittomakieli ja näitä äidinkielenään käyttää n. 5500 henkilöä, joista suomenruotsalaista viittomakieltä käyttäviä n 100. Suurin osa heistä on kuuroja, kuuroutuneita, huonokuuloisia, puhevammaisia, erityistukea tarvitsevia ja heidän omaisiaan. Viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli, vaikka näin useasti ajatellaan. Jokaisessa maassa on oma viittomakieli ja se kehittyy puheen tavoin oman kulttuurin sisällä omien tarpeiden mukaan puhekielen tavoin. Ensikielenä ja/tai äidinkielenä viittomakieli on erityisen tärkeä kuurojen vanhempien kuuleville lapsille ja kuurojen lasten kuuleville vanhemmille. Viittomakieliset tulkit, opettajat, kirkon työntekijät ja sosiaalityöntekijät ovat ja ovat olleet tärkeitä viittomakielen välittäjiä.
Kuurojen kouluja on Suomessa ollut 1800 luvun puolivälistä lähtien. Kuuroille tarkoitettuja sisäoppilaitoksia perustettiin muutamiin Suomen kaupunkeihin. Ensimmäisen koulun perusti kuuro opettaja Carl Oscar Malm Porvooseen vuonna 1846. Alkujaan opetus tapahtui viittomakielellä. Vuosisadan lopussa viittomakielinen opetus kiellettiin ja siirryttiin puhemetodiin eli oralismiin. Päätös, että kuurot on opetettava puhumaan oli kuulevien tekemä. Kouluista katosivat kuurot opettajat ja lapsia kiellettiin viittomasta keskenään. Oralismin aikaa jatkui pitkälle 1950-1960 luvulle. Vasta reilut viisikymmentä vuotta sitten tunnustettiin viittomakielen merkitys kuurojen oppimisessa ja opetuksessa rinnakkain luku- ja kirjoituskielen kanssa. Viittomakieli on puhekieli. Luku- ja kirjoituskieli on yleensä suomi tai ruotsi.
Onko kuurous vamma vai ominaisuus?
Amerikasta levisi 1970-luvulla maailmalle ajatus, ettei kuurous ole vika vaan ominaisuus, joka voi olla vahvuus ja voima. Tällöin alettiin puhua termistä “deafhood”, joka tarkoittaa suomeksi käännettynä kuurotietoisuutta. ”Deafhood on positiivisen, elämää rikastuttavan asenteen valitsemista suhteessa kuurouteen. Siinä viittomakielet nähdään lahjana samoin kuin kuurojen kansainvälisyys ja maailmankansalaisuus … Keskeistä on, että viittomakielten nähdään rikastuttavan myös kuulevien maailmaa ja että kuuroilla on oikeus kuurona olemisen kokemuksiin”. (lainaus Kuurojen museon sivuilta)
Suomeen aate levisi kahdeksankymmentä luvulla. Kuurotietoisuus vahvisti kuurojen itsetuntoa ja omien oikeuksien puolustamista sekäja rohkeutta valita mieluisa ammatti. Kuurojen oma kulttuuri koettiin tärkeäksi, ja yhteisöä yhdistäväksi ja vahvistavaksi. Joka toinen vuosi järjestettävillä Kuurojen valtakunnallisilla kulttuuripäivillä kisaillaan eri kulttuuritaidoissa mm. lavaesityksissä, kuvataiteessa, käsitöissä, valokuvauksessa ja digitaidoissa.
”Deafhood on positiivisen, elämää rikastuttavan asenteen valitsemista suhteessa kuurouteen. Siinä viittomakielet nähdään lahjana samoin kuin kuurojen kansainvälisyys ja maailmankansalaisuus.”
Kuuroutta kitkemään
Kuuroutta on hoidettu monella eri tavalla, kun kuuroista on haluttu kuulevia. Aluksi käytössä oli mineraalivesi- ja sähköhoitoja. Myöhemmin kokeiltiin erilaisia kuulotorvia ja -kojeita ja vippaskonsteja. Kolmenkymmenen vuoden aikana on kehitetty sisäkorvaimplanttia eli sisäkorvaistutetta, joita on viime vuosikymmenen loppuun mennessä asennettu reilut pari tuhatta kappaletta, pääosin aikuisille. Sisäkorvaimplantteja on asennettu pari tuhatta, etupäässä aikuisille.
Kuurot ovat keksineet nokkelia apuvälineitä arkeaan helpottamaan. Osan alunperin kuuroille kehitetyistä oivalluksista kuulevat ovat ottaneet myös omaan arkeensa. Vauvan itkuhälytin on yksi sellainen. Merkkivalon tai -äänen voi valita tarpeen mukaan.
Nykyteknologia tekee mahdolliseksi maailmanlaajuiset reaaliaikaiset kontaktit. Se mahdollistaa ihmisten välisten kanssakäymisen muutenkin kuin äänen välityksellä. Viittomakielen tulkki ja tulkittava voivat kommunikoida etäyhteyksillä. Tekstiviestit, chatit, sähköpostit sekä erilaiset puheesta tekstiksi-sovellukset nopeuttavat asiointia monissa virallisissa asioissa ja käytännön pulmissa.
Vinkkausta viitoten ja viestejä lappusilla
Itselleni viittomakielen voima ilmeni yhdellä kirjavinkkauksen tunnilla yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kolmosluokalla, jolle vinkkasin oli kuuro tyttö. Hänelle oli hankittu paikalle viittomakielen tulkki. Luin luokalle Hannele Huovin ihanaa, pikkuista kirjaa – Pötyä! sanoi mummo. Minä luin ja tulkki viittoi. Luokasta kuului heleää naurua ja riemukkaimmin nauroi tyttö, joka seurasi tarinaa viitottuna. Tunnin jälkeen tyttö halusi katsella kirjan kuvitusta. Jukka Lemmetyn kuvat kiinnostivat häntä kovasti ja aikansa kuvia tutkittuaan, hän hymyili ja lähti tyytyväisenä välitunnille.
Kirjastoajoilta muistan kuuron 1940-luvulla syntyneen miehen, joka oli ahkera ja monipuolinen lukija. Nyt vasta ymmärrän, että hän oli oralismin ajan oppilas. Hän ei viittonut vaan puhui tai kirjoitti paperille kommentteja kirjoista ja ympäristöstä, toiveistata ja hankintapyynnöistätöjä. Usein jonkun hauskan havainnon. Vastaukset ja muut kommentit hän luki huulilta tai paperille kirjoitettuna.
Katson viittomakieliset uutiset ja eduskunnan kyselytunnit hämmästyneenä. Käsien liikkeillä, eleillä ja ruumiinkielellä pystytään kertomaan nopeasti sama minkä kuulen puhuttuna. Viittomakieli on ilmaisuvoimainen ja uudistuva kieli. Ja jokainen tulkki tekee tulkkauksensen persoonallisesti. Viittomakielen sanakirjassa on n. 75 000 viittomaa. Sanakirja täydentyy uusien ilmiöiden ja tekniikan kehityksen myötä.
Kuulevana, ennakkoluuloisena ja naiivina ihmisenä pohdiskelin, että voiko viittomakielellä loruilla, laulaa, kertoa satuja ja vitsejä? Aikani nettiä selatessa löytyi paljon videoituja loruja, lauluja ja satuja viitomakielellä. Usein niissä on myös puhe, laulu tai loru mukana. Viittomakielisen kirjaston internetsivuilta löytyy paljon viitottua materiaalia peleistä lauluihin monelle ikäryhmälle suunnattuna.
Viittomakielellä voi myös kiroilla, riidellä ja solvata. Tällöin viittojan koko elekieli ja olemus muuttuu samalla tavalla verrattaessa, kuin puhuttujen kielten henkilön verbaalinen ilmaisu sekä elekieli. Solvausten mehevyydestä on asiaa tuntemattoman vaikea saada selkoa, mutta kadulla tehtyjen havaintojen perusteella voin todeta, että hauskoja tarinoita voi kertoa viittomin.
Ymmärrys ylittää ennakkoluulot, mutta hitaasti
Peruskouluun siirtymisen jälkeen vuonna 1969 opettajille järjestettiin ensimmäinen viittomakielen kurssi helpottamaan opetustyötä erityisopetuksessa. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin viitomakielen opetus yleistyi ja virallisen aseman viittomakieli äidinkielenä sai 1990-luvulla.
Ensimmäiset viittomakieliset uutiset tulivat televisiosta 1994.
Viittomakielen tulkiksi voi opiskella Turussa Diakonia-ammattikorkeakoulussa sekä Helsingissä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Viitomakieltä voi opiskella myös Jyväskylän yliopistossa tohtoritutkintoon asti. Monet työväen- ja kansalaisopistot järjestävät lisäksi viittomakielen opetusta erilaisina kursseina. Viittomakielen alkeita voi opiskella myös omatoimisesti netissä. Tukiviittomien osaaminen olisi jokaiselle hyödyllinen lisä kommunikoinnissa erilaisten ihmisten kanssa.
Aiheesta lisää löytää mm. seuraavilta sivuilta:
kuurojenliitto.fi, (tietoa viittomakielestä, viittomakielisistä, heidän kulttuurista, kursseista sekä tapahtumista
teatteritotti.com (suomalainen viittomakielinen teatteri)
viittomakielinenkirjasto.fi (lauluja, loruja, pelejä ja tietoa viittomakielellä)
suvi.viittomat.net sekä viittomahaku.fi (Suomalaisen viittomakielen sanakirjat netissä)