Kansalaissodan jäljet koskettavat nuortenkirjassa
Teksti: Ismo Loivamaa
Nuortenkirjallisuuden kustannuspolitiikan kannalta tuntuu rohkaisevalta, että historiamme käänteistä kirjoitetaan muulloinkin kuin suurina merkkivuosina. Kansalaissodasta ilmestyi pari kirjaa 2018, mutta teeman käsittely jatkuu edelleen. Vuorossa on Sisko Latvus teoksellaan Rudolfin näköinen poika (WSOY 2025). Jälkisanojen peruteella voi ounastella, että tarina pohjautuu ainakin jossain määrin kirjailijan omaan sukuhistoriaan.
Sukutarinaan vajoamisesta on kyse myös Rudolfin näköisessä pojassa, jossa 15-vuotias Jasperi tempautuu yllättäen tutkimaan esi-isänsä traagisia vaiheita kansalaissodassa. Tuntuu, ettei ennen Jasperia esi-isän vaiheista niin kovasti haluttu puhuakaan. Jasper alkaa vaatia selityksiä ja hankkiutuu yhä syvemmälle kiusallisten asioiden pyörteisiin.
”Mitä niin pahaa hän oli tehnyt, ettei siitä vähemmällä kuin kuolemantuomiolla voinut selvitä”, ihmettelee Jasper esi-isänsä murhaa. Punaisten puolella tapettu sukulaissmies herättää lukijankin myötätunnon, vaikka pian käy selville, että asiat eivät ihan niin yksiselitteisiä olekaan. Esi-isä Rudolfiakin nimittäin painoi vakava teko.
Sisko Latvus limittää tarinaan luontevasti monenlaisia teemoja vaikka kansalaissodan jäljet sukupolvelta toiselle onkin teemoista kantavin. Vaivihkaa ehditään puhua Jasperin rippikoulustakin, ja se on hyvä, sillä rippikoulusta ja -leiristä ei kovin tiuhaan nuortenkirjoissa kerrota.
Jasper huomaa, miten vapauttavaa on ”irtautua vanhoista kehyksistä”. Poika innostuu tiedon etsimisestä, sillä hän kokee läheisyyttä esi-isä Rudolfiin. Samannäköiseksikin vanhemmat sukulaiset heidät huomaavat. Pojan hatarat tiedot kansalaissodasta täydentyvät traagisilla yksityiskohdilla, jotka vaativat sulattelua ja mietiskelyä.
Rudolfin näköinen poika on eräänlainen juhlakirja: Sisko Latvus julkaisi esikoisnuortenkirjansa 60 vuotta sitten, uutuudessaan hän katselee menneisyyteen ja tulevaisuuteen.