Ihanan kamala 1970-luku
Ismo Loivamaa:
Ihanan kamala 1970-luku
Avain, 2022
Ismo Loivamaa on koonnut mielenkiintoisen ja monipuolisen katsauksen 1970-luvun lasten- ja nuortenkulttuuriin. Mukana on kirjallisuutta, teatteria, lehtiä, musiikkia, televisio-ohjelmia ja muotia. Yhteiskunnassa vallitsevat keskustelunaiheet ja uudistukset tulevat käsitellyiksi. Aikaa ilmentävät hyvin kirjan pääosin mustavalkoiset kuvat, värikuviakin joukossa jo on.
Luin kirjaa nostalgiamatkana omaan 70-lukuuni. Kirjan kronologisuus antoi mahdollisuuden muistella vuosi kerrallaan. Aloitin 1970 lukion, opiskelin yliopistossa, valmistuin ja olin 1979 jo kahden lapsen äiti, joka aloitteli työuraansa. Lukioajaltani muistan hyvin keskustelua herättäneet kouludemokratian ensiaskeleet, koulu-uudistuksen, Teiniliiton ja kouluneuvostot. Äänestystä harjoittelin kouluneuvostovaaleissa 1972.
Ismo Loivamaa mainitsee esipuheessaan, että kirjassa painottuu 1970-luvun lasten- ja nuortenkirjallisuus. Nyt nousi esiin uusia teemoja: kansainvälisyys, huumeet, rasismi ja erilaisuus. Tuula Kallioniemen kirjassa Toivoton tapaus (1978) käsiteltiin nuorten mielenterveysongelmia, Leena Krohnin Vihreässä vallankumouksessa (1973) ja Jukka Parkkisen kirjassa Korppi ja kumppanit (1978) ympäristöarvoja. Ympäristöön, kaupungistumiseen ja pakolaisuutteen liittyi myös klassikoksi tullut Richard Adamsin Ruohometsän kansa (1972, suom. 1975). 1970-luvulla ei ollut enää vaiettuja aiheita, kuten Loivamaa toteaa. Tyttökirjoilla oli edelleen tärkeä rooli kertomuksina tyttöjen omasta maailmasta. Esimerkkinä 1970-luvun suuresta rakkaustarinasta Loivamaa nostaa esille Love Storyn, joka hurmasi niin kirjana, elokuvana kuin elokuvasävelmänä. Keskusteluissa nousi esiin lasten- ja nuortenkirjallisuuden uudistaminen. Tarvittaisiin kirjoja, joissa olisi ajankohtaisia ilmiöitä, toisaalta mielikuvitusta ja seikkailuja kirjalliset arvot muistaen. Näin pohti Suomen nuorisokirjailijoiden puheenjohtaja, kirjailija Asko Martinheimo vuonna 1971.
Ismo Loivamaa toteaa, että 1970-luvun tavaramerkki oli lasten tuottama kirjallisuus. Leena Lehtolainen julkaisi 11-vuotiaana ensimmäisen kirjansa Ja äkkiä onkin toukokuu (1976). Aura Koivisto oli vasta 9-vuotias kirjoittaessaan kirjan Kurttunaamainen Leo (1974). Kirjoituskilpailun pohjalta julkaistussa O.K.-sarjassa ilmestyi tarinoita nuorten elämästä. Kirjallisuutta peruskouluille -pokkarisarja edusti modernia nuortenkirjallisuutta. Sarjassa ilmestyi mm. Margareta Keskitalon huumenuoria käsittelevä Tabut. Kontakti-sarjan kirjoittajat seulottiin 11–18-vuotiaista kilpakirjoittajista.
Kuvakirjoista Camilla Mickwitzin arkirealistiset Jason-kirjat ovat jättäneet monille ikimuistettavan jäljen kuvituksen ja tavallisesta pikkupojasta kertovien tarinoiden takia. Vaikutuksen omiin lapsiini teki myös Maikki Harjanteen Minttu-kirjat. Kiva kuvitus ja tavalliset asiat kiinnostivat lapsia.
Loivamaan mukaan vuosi 1972 oli lastenkirjallisuuden merkkivuosi. Kari Vaijärvi julkaisi ensimmäisen lastenkirjallisuuden oppaan Lapsi ja kirja. Vuosi oli myös kansainvälinen kirjavuosi. Suomen kirjastoseuran julkaisemasta Lasten- ja nuortenkirjailijoita -esittelysarjasta tuli tärkeä työkalu kirjastoissa koululaisten etsiessä aineistoa esitelmiä varten.
Tampere näyttäytyy Loivamaan kirjassa lasten- ja nuortenkulttuurin tyyssijana 1970-luvulla. Tamperelaisena tästä on mukava nyt lukea. Tampereella ja Pirkanmaalla asui kulttuuriväkeä, joka panosti lapsiin ja nuoriin omassa tuotannossaan ja toiminnassaan. Kirjailijoista kirjassa on mainittu mm. Rauha S. Virtanen, Uolevi Nojonen, Asko Martinheimo, Kirsi Kunnas ja Tuula Kallioniemi. TV2:sella oli merkittävä rooli ”lapsiystävällisen” profiilinsa ansiosta. Ohjelmistoon kuului suosittu Tenavatuokio 1970-luvun alkupuolella. Pikku Kakkosen ensilähetys oli 11.1.1977, joka on muuten esikoiseni syntymäpäivä. Lasse Pöystin Pikku Kakkosen iltasadut ovat televisiohistoriaa. Loivamaa mainitsee myös TV2:sen sarjat Pertsa ja Kilu sekä Seikkailu Olavinlinnassa. Tamperelaiset Auvisen ja Roineen teatteriperheet olivat tärkeässä roolissa sarjojen teossa. Ahaa Teatterin Robin Hood (1971) oli Pyynikin kesäteatterin ensimmäinen lapsille suunnattu teatteriesitys. Musiikkilehdistä tamperelaisten käsissä olivat mm. Musa, Suosikki, Flip ja Popfoto. Merkittävä virstanpylväs oli Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin perustava kokous Tampereella vuonna 1978. Rahaa instituutilla ei tuolloin ollut, mutta tahtoa toimia instituutin hyväksi oli sitäkin enemmän. Kiitos kuuluu aktiivisille ihmisille ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden esillä pitäjille!
Kaikki ei mennyt kuin 1970-luvulla tietenkään kuin Strömsössä. Tätäkin puolta kirjassa käsitellään. Sukupuolivalistus oli vuosikymmenen tärkeimpiä teemoja. Nivalan kunnan valitettua Kansalaistaito 7-kirjan (1977) yhdynnästä ja raskauden ehkäisystä kertovasta kappaleesta, Kustannusyhtiö Valistus suostui tekemään muutoksia kirjaan. Vuokko Niskasen Ihminen ja ihmisiä (1974) otettiin toinen painos vuonna 1979, mutta sitten syttyikin kirjasota. Opetusministeriö sai valituskirjeen sarjakuvamaisesta yhdyntäkuvasta, ja kouluhallitus veti kirjan pois opetuskäytöstä. Musiikin uudet genret herättivät pahennusta. Punkbändi Sex Pistolsin keikka Helsinkiin peruutettiin yhtyeen roisiuden perusteella sisäministeriön puuttuessa peliin. Television välittämä väkivalta ja lasten liiallinen television katselu puhututti. Keskusteltiin myös lastenkulttuurin viihteellistymisestä. Arvata saattaa, että erilaiset ideologiat nousivat myös esiin lastenkulttuurikeskusteluissa.
Ismo Loivamaan Ihanan kamala 1970-luku kiinnostaa erityisesti meitä tuon vuosikymmenen eri vaiheessa elämäänsä eläneitä. Kannattaa tutustua ja tutkia lisää, mitä kaikkea mielenkiintoista kirja sisältää. Voi myös miettiä lukiessaan, oliko 1970-luku ihanan kamala vai kamalan ihana.
Teksti: Ulla-Maija Vanha-aho