Ajantasainen ja innostava opaskirja
Teksti: Ismo Loivamaa
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa. Kuvakirja lapsen ja aikuisen arjessa. Etana Editions 2025
Lastenkirjallisuuden asiantuntija Päivi Heikkilä-Halttunen kertoo kypsytelleensä Lue lapselle kuvaa ja tarinaa -opaskirjaansa lounaishämäläisellä luonteellaan pitkään. Perusteellinen hauduttaminen kannatti, ja hyvistä aineksista syntyi tarpeellinen tietokirja.
Kirjan ideologisena ytimenä on ajatus lisätä kielen ja kirjallisuuden osuutta lasten arkipäivässä niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa. Tekijä muistuttaa, että lukuhetkien avulla päiväkodit voivat ”kuroa lasten taustoista johtuvia eroja pienemmiksi”. Tärkeä ajatus! Kirjassa korostetaan myös sitä, että kuvakirjat sopivat usein muillekin kuin pienille ”kuvakirjaikäisille” lapsille.
Kuvakirjan kokemiseen ja tulkitsemiseen keskittyvä opaskirja on tarpeellinen jo siksi, että lukutuokiot lasten kanssa eivät välttämättä kuulu jokaisen varhaiskasvattajan jokapäiväisiin rutiineihin, ja tutkimusten mukaan kotien iltasatuilukin osoittaa laantumisen merkkejä. Päivi Heikkilä-Halttunen tarjoaa nyt intoa ja työkaluja kuvakirjojen elämykselliseen käsittelyyn.
Kirja ilmestyy otollisella hetkellä: suomalainen kuvakirjallisuus on runsasta ja maailmalla menestyvää. Suomenruotsalainen kuvakirja puolestaan on tehnyt käsittämättömän loikan viime vuosien aikana. Vielä 2000-luvun alussa kirjastonhoitaja Susanne Ahlroth-Särkelä ihmetteli Hufvudstadsbladetissa (12.4.2005), onko suomenruotsalaisia lastenkirjoja edes olemassa! Ajan otollisuudesta kertoo myös se, että nyt julkaistaan ilahduttavan tiuhaan kuvakirjoja, joissa kerrotaan kirja-alasta, kirjakaupasta, kirjastosta ja lukemisen nautinnosta.
Opaskirja syventää kuvakirjojen olemusta monella tapaa. Kirja on rauhallisesti ja tyylikkäästi taitettu, vaikka elementtejä on melko runsaasti.Heikkilä-Halttusen pienet vinkit, lukulistat ja yksittäisten kuvakirjojen tulkintanäytteet täydentävät varsinaista tekstiosuutta. Jenni Erkintalon railakas kuvitus on tärkeä osa kirjaa.
Heikkilä-Halttunen referoi ulkomaalaisten kuvakirjatutkijoiden välillä monimutkaisia ja teoreettisesti ylivirittyneitä luokitteluja. Ne ovat ehkä kokonaisuuden kannalta tärkeitä, mutta kaikeksi onneksi niitä ei tarvitse opetella ulkoa eikä aina edes ymmärtää…
Tekijän syvällinen asiantuntemus tuottaa lukijalle oivalluksen ja löytämisen hetkiä. Poleemisetkin huomiot ovat arvokkaita, kuten sen ihmettely, miten harvoin lasten ensimmäiset katselukirjat yltävät palkintoehdokkaiksi. Yhtä penseästi meillä suhtaudutaan selkokirjoihin ja helppolukuisiin lastenkirjoihin.
Opaskirjaa voi mainiosti käyttää myös hakuteoksena, siksi ahneesti tulee kaivanneeksi lähdeluettelon rinnalle vielä luetteloa kuvakirjojen lähde- ja tutkimuskirjallisuudesta.