26.8.2021

Salla Simukan kirjoittama Matalapaine / Korkeapaine kertoo kuusitoistavuotiaiden Sagan ja Varpun kesän mittaisesta suhteesta. Kirja käsittelee uskottavasti ja tarkkanäköisesti aikuistumista, identiteetin etsimistä sekä seksuaalisuuden kehittymistä.

Teoksen typografia, ulkoasu ja kirjoitustyyli ovat erittäin oivaltavia. Kirja on kääntökirja, toisella puolella on Varpun näkökulmasta kerrottu kuvaus nimeltä Matalapaine, ja Korkeapaine kuvaa taas Sagan ajatuksia. Kirja tasapainottelee romaanin ja säeromaanin rajalla – kerronta on luontevaa ja nopeatahtista, mutta silti täynnä kauniita kielikuvia ja runollisia tehokeinoja. 

Valitettavasti kirjan sisältö on osittain ongelmallista ja paikoin jopa häiritsevää. Tyttöjen suhde on kovin epätasapainoinen ja paikoittain jopa myrkyllinen, mutta silti esitetään kauniina rakkaustarinana. Päähenkilöiden välillä on hyvin vahva voima-asetelma – Saga kuvataan suositumpana, rikkaampana ja kokeneempana. Hän myös käyttää tätä asetelmaa häikäilemättä hyväkseen. Esimerkiksi Sagan tehdessä aloitteen tyttöjen ensisuudelmaan hän teeskentelee olevansa enemmän humalassa kuin oikeasti on, jotta voi olla kysymättä Varpulta lupaa. Kirjan kenties häiritsevin kohtaus tulee pian tämän jälkeen Varpun näkökulmasta kerrotulla Matalapaine-puolella. Kohtaus sijoittuu merenpoukamaan, jossa Saga ja Varpu tapaavat sattumalta. Saga riisuu itsensä välittömästi alastomaksi ja menee uimaan ilmoittaen Varpulle, että tämä on “nössö”, jos ei tee samoin. Varpu epäröi hetken, mutta antaa lopulta periksi Sagan painostukselle, ja tytöt uivat jonkin aikaa yhdessä, kunnes Saga yhtäkkiä alkaa tyydyttää Varpua. Varpu itse kuvailee tilannetta näin: “Et kysy lupaa. Ja jos kysyisit, en tiedä, olisiko minulla sinulle vastausta.” Vaikka kirjallisuudella ei ole minkäänlaista velvollisuutta toimia esimerkkinä, pidän silti ongelmallisena, että kohtauksen suostumuksen puutetta ei esitetä negatiivisessa valossa, vaan päinvastoin tämä tapahtumaketju käynnistää tyttöjen suhteen ikään kuin tämä olisi hyväksyttävä tapa lähestyä toista – painostaa mitään kysymättä.  

Valitettavan usein fiktiivissä naisten välisissä suhteissa on jonkinlainen voimaepätasapaino; toinen osapuoli voi olla vanhempi, rikkaampi, suositumpi, kokeneempi tai esimerkiksi toisen opettaja. Kuvatut suhteet ovat  usein samankaltaisia kuin kirjassa Matalapaine / Korkeapaine – lyhytkestoisia, intohimoisia, salaisuuden ja syyllisyyden verhoamia sekä jollakin tapaa kiellettyinä kuvattuja. Kuten aiemmin mainittu, romaanien ei lähtökohtaisesti tarvitse toimia moraalin, käytöksen tai romanssin ohjekirjoina. Kuitenkin tämän teoksen juoni kierrättää haitallisia stereotyyppejä tuntumatta olevan siitä itse tietoinen. Samasta sukupuolesta kiinnostuneet tytöt näkevät viihteessä terveitä ja tasapainoisia sapfisia suhteita liian harvoin, eikä Simukan teos valitettavasti ole tässä suhteessa poikkeus. 

Sagan osuutta voidaan pitää tarkkanäköisenä kuvauksena sisäistetystä homofobiasta sekä itsensä etsimisen epävarmuudesta. Tämä voi selittää myös sitä, miksi Saga ei ole tietoinen ihmissuhteiden ja suostumuksen säännöistä. Kuitenkin vaikka näin onkin, ei se silti mielestäni oikeuta yllä mainittuja kuvauksia niin, ettei ongelmallisuutta tuoda esille. Simukka on aikaisemmisakin teoksissaan käsitellyt tyttöjen välisiä suhteita, ja hänen kirjoituksiaan pidetään monella tapaa uraauurtavina tällä alalla. Juuri aikaisemman tuotannon asettamien korkeiden odotuksien takia tämä kirja oli pettymys.

Isla Nevalainen   

Nuorisojäsen, IBBY Finlandin arvosteluraati                          

8/2021