Superlukija kissaperheen vieraana
Teksti: Ismo Loivamaa
Reetta Niemelä & Reetta Niemensivu (kuv.): Mustikka, kirjakissa. Tammi 2026
Kuvakirjoissa on viime vuosina kerrottu lukemisen ilosta – ja vieläpä monesta näkökulmasta. Kuvakirjojen aiheina on ollut mm. paperin valmistus, kustantaminen, kirjakauppa, kirjasto ja tietysti lukemisesta nautiskelu. Kirjat ovat enimmäkseen olleet käännöskirjallisuutta ja huomattavan usein Mäkelän kustantamia. Mäkelä on tosiaan ansioitunut tärkeillä kirjavalinnoillaan.
Nyt kirjallisuuskasvatukseen ovat tarttuneet suomalainen tekijäpari. Entistä kirkkaammin siis oivalletaan, että kuvakirja on oivallinen väline kasvattaa uusia lukemisen ja kirjakulttuurin ystäviä. Mustikka, kirjakissa on hauskalla tavalla vetoava kirja: juoneltaan yksinkertainen ja toistoon perustuva. Yhtenä kesäloman päivänä ”vähän kummallinen sukulaiskissa” putkahtaa kyläilemään. Mustikka on ehkä pikkuserkku, kukaan ei oikein muista.
Jos Mustikka onkin hiukan salaperäinen vieras, epäselväksi ei jää se, että Mustikka on intohimoinen lukija. Se käpertyy sohvalle kippuraan ja lukee, uimarannalla se lukee, telkkarin edessä se lukee… Mustikka lukee aina ja kaikkialla! Kissalapsen silmältä tilanne näyttää tällaiselta: ”Mustikka ei riehunut. Hän luki.”
Lukijan mielessä saattaa häivähtää, että Mustikka on kovin eristäytyvä, juuri sellainen ”lukutoukka” kuin ennen aikaan kirjoissa kuvattiin. Eriseuraisuus ei ehkä ole parasta mainosta lukemiselle, mutta Mustikka-kissa on kaikkineen niin salamyhkäinen ja liioiteltu hahmo, ettei sitä tarvitse liian vakavasti ottaa. Paisuttelevin keinoin kirja näyttää, miten suuren ilon lukeminen tuottaa. Mustikka pääsee satukirjaa lukemalla jännittäviin seikkailuihin ja tekijät ovat antaneet runsaasti tilaa näille mielikuvituksen houkutuksille. Ei oikeastaan ihme, että Mustikka ei malta hellittää satukirjansa lukemista!