Karjalan kieli kehittyy käytössä
Karjalan kieli on suomen läheinen sukukieli, jota on puhuttu Suomen alueella vähintään yhtä kauan kuin suomeakin. Tästä huolimatta karjala on niin Suomessa kuin Venäjälläkin vakavasti uhanalainen kieli, jonka elvyttämiseksi tehdään paljon työtä.
Karjalalla on Suomessa sekä kirjoitettua että suullista käyttöä, mutta kielen käyttöyhteydet ovat kaiken kaikkiaan hyvin rajalliset. Elvytystoimintaa on kehitetty etenkin viime vuosina ja kieliyhteisön jäsenet ovatkin aktivoituneet kehittämään omaa kieltään ennennäkemättömällä tavalla. Erityisen suuri muutos on ollut sosiaalisessa mediassa ja nuorten keskuudessa. Tässä jutussa tarkastellaan karjalan kieltä kielen elvytyksen ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkökulmista sekä kuullaan vinkkejä siitä, kuinka kieleen voisi lähteä tutustumaan.
Karjalan kieli on suomen lähäzin sugukieli, kudamua on paistu Suomen alovehel mugaže hätken, kui suomie. Täh kačomattah karjala on kui Suomes, mugai Ven’al ylen varavonalaine kieli, kudaman elvyttämizekse ruatah äijän. Karjalal on Suomes kirjutettuu da suullistu käyttyö, ga kielen käyttöyhtevyöt ollah rajallizet kaikil tazoil. Elvytysruaduo on kehitetty erimyölleh mennyzien vuozien aloh, da kieliyhtehistön ozanottajat ollah ruvettu aktiivizesti kehittämäh omassah kieldy ihan uvvel taval. Eričyksellizen suuri muutos on olluh socializes medies da nuorien keskes. Täs tekstas kačellah karjalan kieldy elvytändän da lapsien- da nuorienkirjalližuon nägökohtis da kuullah nevvoloi sit, kui karjalan kieleh voi ruveta tuttavustumah. (Käännös: Milla Tynnyrinen)
Millaista karjalaiskirjallisuutta Suomessa julkaistaan?
Karjalankieliset arvostavat omankielistä kirjallisuutta, joten sitä on pyritty julkaisemaan säännöllisesti. Etenkin runoja ja lastenkirjallisuutta on julkaistu suoraan karjalaksi – esimerkiksi Katerina Paalamon ja Sanna Hukkasen Adaman gruunu -kokonaisuus ja Mirva Haltian Gruuga-runokokoelma.
Käännöskirjallisuuden rooli on ollut keskeinen, ja kääntämistä pidetään kieliyhteisössä hyvänä kielenelvytyksen välineenä. Tunnetuimpia karjalannoksia lienevät Tove Janssonin Muumi-kirjat. Karjalaksi on käännetty muitakin sekä lapsille että aikuisille sopivia klassikoita, kuten Rautatie, Peppi Pitkätossu -kirjoja, Liisan seikkailut ihmemaassa, Pikku Prinssi, Vaahteramäen Eemeli ja Ihmemaa Oz. Käännösten yleisimmät lähtökielet ovat suomi ja venäjä, mutta myös poikkeuksia on: esimerkiksi Liisan seikkailut ihmemaassa on karjalannettu suoraan englanninkielisestä alkuteoksesta, ja monet välikieltä käyttävät kääntäjät ovat kuitenkin käyttäneet apuna myös alkutekstiä. On hyvin tyypillistä, että yhtä käännöstä varten katsotaan sekä suomennosta, mahdollista venäjänkielistä käännöstä että vaikkapa ruotsinkielistä alkutekstiä.
Millainen tilanne Suomessa on tällä hetkellä karjalankielisen kirjallisuuden saatavuuden ja julkaisemisen suhteen erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkökulmasta?
Vaikka karjalankielistä kirjallisuutta on saatavilla runsaasti kirjastoissa ja esimerkiksi Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta, monet kieliyhteisön jäsenet tahtoisivat sitä lisää. Karjalaksi on julkaistu etenkin klassikoita ja karjalaisuutta käsittelevää kirjallisuutta, mutta varsinkin nuoremmat karjalankieliset hyötyisivät muustakin juuri nuoria kiinnostavia aiheita käsittelevästä karjalankielisestä kirjallisuudesta. Tämä osoittaisi, että karjala sopii kaikenlaisiin käyttöyhteyksiin. Karjalan elvytyksessä on tähän saakka painotettu pikkulapsiperheitä ja heille sopivia materiaaleja, koska kielen luonnollinen siirtymä sukupolvelta toiselle on sen elinvoimaistamisen keskiössä. Lastenkirjallisuutta on siis saatavalla verrattain hyvin. Jatkossa olisi kuitenkin toivottavaa, että myös nuorille ja nuorille aikuisille tuotettaisiin niin kirjallisuutta kuin muutakin mediaa, koska heidän kielitaitoaan tukemalla voidaan edesauttaa sitä, että Suomessa on jatkossakin lapsia, jotka voivat oppia karjalaa vanhemmiltaan.
Millaisia karjalan kielen elvytyshankkeita Suomessa on meneillään? Millaisia haasteita löytyy ja mikä toimii hyvin erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden näkökulmasta?
Karjalan kielen virallisia elvytyselimiä ovat tällä hetkellä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshanke ja Kotimaisten kielten keskuksen alaisuudessa toimiva karjalan kielen asiantuntijaryhmä. Elvytystyö on edennyt viime vuosina hyvin, ja meidän hankkeemme on pyrkinyt osallistamaan aiempaa enemmän myös yliopiston ulkopuolisia kieliyhteisön jäseniä, mistä olemme saaneet kiitosta. Elvytystyötä rajoittavat tällä hetkellä eniten rajalliset resurssit, rahoituskausien lyhytkestoisuus ja se, ettei jo hyväksi todettuja toimintamalleja välttämättä ole. Esimerkiksi karjalan opettajat joutuvat laatimaan suuren osan oppimateriaaleistaan itse, koska valmiita ja ajantasaisia materiaaleja on olemassa rajallisesti. Myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaisemista rajoittavat puutteelliset resurssit, mutta toisaalta esimerkiksi Karjalan Sivistysseuran työ on ollut korvaamatonta ‒ heidän rahoituksellaan on julkaistu lukuisia kirjoja.
Vaikka karjalan kielen elvytyshankkeella ei ole resursseja toteuttaa suuria lastenkirjaprojekteja, on elvytyshankkeen blogissa julkaistu muita lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattuja aineistoja. Blogissa on julkaistu esimerkiksi kokonaan karjalankielinen lorukorttipakka ja ohjeet karjalankielisten loruhetkien vetämiseksi (https://blogs.uef.fi/karjalanelvytys/loruhetket-karjalaksi/) sekä lapsenkielen sanasto vienankarjalaksi (https://blogs.uef.fi/karjalanelvytys/lapsenkielen-sanasto-vienankarjala/). Lisäksi karjalankielisten yhteisö on hyvin motivoitunut parantamaan kielensä asemaa. Arvokasta elvytystyötä tehdään mm. erinäisissä karjalaisuuteen liittyvissä seuroissa ja sosiaalisessa mediassa.
Yleisellä tasolla olisi tärkeää, että karjalan kielen elvytystoiminta vakinaistuisi ja että rahoitusta saataisiin kerralla pidemmäksi aikaa. Tällöin olisi mahdollista toteuttaa pidempiä ja monimutkaisempia projekteja ilman pelkoa työn keskeytymisestä. Pitkän aikavälin tavoitteita ovat karjalan suullisen ja kirjallisen käytön lisääminen, uusien puhujien ‒ sekä lasten että aikuisten ‒ aktivoiminen ja tietoisuuden lisääminen. Erityistä tarvetta on muun muassa audiovisuaaliselle materiaalille, nuorille suunnatulle materiaaleille ja kasvokkaisille kielenkäyttötilanteille, kuten jo nyt eri paikkakunnilla järjestettäville Paginperti-keskustelukerhoille.
Mitä karjalankielisiä tai karjalasta suomeksi käännettyjä teoksia suosittelisitte lukijoillemme ja kuinka kieleen voisi lähteä tutustumaan?
Karjalasta ei tietoni mukaan ole käännetty suomeksi kirjallisuutta, mutta karjalalla on onneksi sen verran yhteistä suomen kanssa, että karjalankielisen teoksen lukeminen on suomea osaavalle kohtuullisen helppoa. Suosittelen lähestymään jotakin ennestään tuttua klassikkoa kuten jotakin Muumi-kirjoista. Tuttu juoni tekee uuden kielen omaksumisesta helpompaa, ja samaa tarinaa voi lukea rinnakkain suomeksi ja karjalaksi. Etenkin pienempien lasten kanssa yhdessä luettavaksi suosittelen Paalamon ja Hukkasen Adaman gruunu -kirjaa, joka on käännetty alkuperäisen eteläkarjalalan lisäksi myös vienankarjalaksi (Otavaisen kruunu) ja livvinkarjalaksi (Odavan koronu). Kyse on kuvasanakirjasta, jossa on yhtenäinen tarina, mutta joka myös opettaa karjalan perussanastoa hauskan ja värikkään kuvituksen avulla. Kirjan rinnalla on julkaistu myös karjalankielinen muistipeli, jonka avulla kirjan sanastoa voi opetella leikin muodossa. Sanapelissä käytetään kaikkia kolmea karjalan päämurretta ja siitä on olemassa kaksi versiota: haastavampi versio, jossa on tarkoituksena yhdistää kuva- ja sanakortit, ja erityisesti lapsille suunnattu helpompi versio, jossa on tarkoitus löytää kaksi identtistä korttia, joissa on sekä kuva että sana eri murteilla.
Nykyään on saatavilla aiempaa enemmän myös verkkomateriaaleja, joihin voi tutustua esimerkiksi karjalan kielen elvytyshankkeen blogin Karjalankieliset materiaalit -sivulla. Tiedonnälkäisille suosittelen karjalan elvytyshankkeen ja Karjalan Sivistysseuran yhdessä valmistelemaa karjalan kielen esitettä, joka on luettavissa ilmaiseksi.
Suosittelen lämpimästi myös karjalankielisiä keskustelukerhoja, joita järjestetään useilla eri paikkakunnilla. Joensuun keskustelukerhoista, joista toinen on kaikille avoin ja toinen suunnattu nuorille, tiedotetaan elvytyshankkeen blogissa, ja muiden kaupunkien keskustelukerhojen toimintaan voi tutustua muun muassa Instagramissa (@paginpertijyvaskylas, @paginpertipialinnas, @paginpertikuopios, @tamberenpaginperti). Keskustelukerhoihin voi osallistua matalalla kynnyksellä ja niiden tarkoitus on tarjota paikkoja, joissa voi sekä käyttää että kuulla arkipäiväistä ja luonnollista karjalaa. Myös karjalankielinen musiikki voi innostaa opiskelemaan kieltä. Esimerkiksi Loimolan Voima julkaisee karjalankielistä nyky-folkia.
Teksti: Milla Tynnyrinen