Nuorten vuosikymmen Tampereella
Nuorten vuosikymmen Tampereella
Päivi Vasara (tekstiosuudet) & Mikko Vares (kuvatoimitus):
80-luvun Tampere.
Tampere-Seura ry, 2023
Tampere-Seuran mainiossa vuosikymmensarjassa on nyt vuorossa 1980-luku. 80-luvun Tampere -teos tuntuu hiukan poikkeavan aikaisemmista osista siinä, että haastatteluja ja muistelevaa tekstiä on entistä runsaammin. Vuosikymmen näyttäytyy nuorten aikakaudelta, vaikka on lapsen maailmalla ja Särkänniemellä omat osuutensa, niin kuin monella muullakin teemalla. 1980-luvusta ja tamperelaisesta kulttuurista kertoo paljon kuva, jossa nahkatuolissa rötköttävä pikkupoika katselee telkkarista Pelle Hermannia. Kultturihistorian kannalta on tärkeää, että nostalgisissa valokuvakirjoissa ja vuosikymmenkatsauksissa huomioidaan lapset ja nuoret.
Manserock on näyttävästi mukana, ja Juice Leskinen viidessä valokuvassa. Juicen edelle kirjasarjassa kuitenkin menee Veikko Sinisalo, joka tällä kertaa poseeraa koko sivun kuvassa Näsinneulan katveessa – hän on päässyt mukaan kolmeen edelliseenkin vuosikymmenkirjaan teatterikaupungin symbolina.
Tamperelaisesta rock-elämästä välittyy kuvina ja muistoina antelias, sisäpiirien tarinoista ammentava ajankuva. Tampere ei selvästikään ole iskelmäkaupunki, ellei sitten parissa kuvassa mukana oleva Kikka edusta iskelmäkulttuuria tamperelaisittain.
Teoksen teemoja ovat mm. kaavoitus, rakennemuutos, ravintolat, kauppahallin virastotalon suojelu ja vihreän liikkeen nousu, voimakastahtoinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola sekä kaupungin ruokakauppojen erikoisuutena Vikkula-ketju (joka paljastuu monen haastateltavan kesätyöpaikaksi). Arjen pienet jokapäiväisyydet ja suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat luontevasti rinnakkain. Mutta mitä puuttuu? Vanhukset eivät kovin paljon kirjassa näy. Erona edellisiin osiin huomaa sen, että pirkkalaiskirjailijat eivät ole nyt sanottavammin näkyvillä. Pääkirjasto Metson rakentaminen toki on mukana, joten ilman kirjallisuutta ei tarvitse kokonaan olla tälläkään kertaa.
1980-luvun nuorten haastattelut ovat hienoa aikakauden tallentamista. Osansa saavat automerkit, muotidrinksut, leveät olkatoppaukset, neonväriset vaatteet, Lacosten pikeepaidat, solarium, Miami Vice ja Dynastia. ”Lukiossa pojilla oli attaseasalkku ja tytöillä jokin olkalaukku”, muistelee Leena, joka oli 15-vuotias vuonna 1982.
80-luvun Tampere vahvistaa säännön: lapset ja nuoret ovat tarkkanäköisiä muistojen tallentajia. Olipa kyseessä suklaapötköt tai farkut, muistot ovat vahvoja ja elämänikäisiä – ihan siitä riippumatta, sattuiko nuori olemaan hile, hämy, teddy vai punkkari tai jotakin ihan muuta.
Teksti Ismo Loivamaa