Selkoa ja iloa lukemiseen!
Vuoden 2021 lasten ja nuorten selkokirjallisuuskatsaus
On mainio asia, että viime aikoina mediassa on keskusteltu vilkkaasti lasten ja nuorten lukutaidon kriisistä ja kaikista toimista, joilla voidaan edistää hyvän lukutaidon omaksumista. Kirjailija, kriitikko ja opettaja Silvia Hosseinin sunnuntaiessee Oikein pitkä tie (HS 2.1.2022) avasi erittäin tarpeellisen keskustelun. Hän korosti, että kun puhutaan nuorten lukutaidon heikkenemisestä, kyse on lukutaidon eriytymisestä. Lukutaidon kriisi vaatii eriarvoistumiskehityksen katkaisua, ja sen ratkaisemiseen tarvitaan muutosta kirjallisuuskeskusteluun, kasvatukseen ja koulutukseen.
Ehdin jo moneen otteeseen miettiä, miksi kukaan ei näissä keskusteluissa sano mitään selkokirjoista. Onneksi selkokirjailija ja opettaja Tuija Takala nosti niiden tärkeyden esiin yleisönosastokirjoituksessaan Selkokirjat tukevat lukutaitoa (HS 31.1.2022), jossa hän valitteli, että selkokirjoja ei juuri mainita lukutaitoa tai sen edistämistä käsittelevissä yhteyksissä. Olisikin erittäin tärkeää, että ne olisivat huomattavasti enemmän esillä mediassa!
Selkokielisestä kirjallisuudesta hyötyvät lapset ja nuoret, joilla on kielellinen erityisvaikeus. Perinteisesti selkokielistä kirjallisuutta on tarjottu monille vammaisryhmille, mutta myös muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat hyötyvät selkokielestä ainakin kielen opiskelun alkuvaiheissa. Selkokirjallisuus edistää yhdenvertaisuutta, ja voi helppolukuisuutensa ansiosta olla avain lukuiloon myös sellaisille nuorille, joille lukeminen on syystä tai toisesta jäänyt vastenmieliseksi. Onhan kaikissa koululuokissa oppilaita, joiden lukumotivaatio on huono, tekninen lukutaito on hidasta tai luetun ymmärtäminen vaikeaa. Selkokielelle mukautetut kirjat ovat tärkeässä osassa lukutaidon tukemisessa, sillä ne on kirjoitettu kielellä, joka on yleiskieltä helpompi kielimuoto. Mukauttaminen on vanha keino muuttaa teksti helppolukuiseksi, kuuluisimpia maailmankirjallisuuden klassikkoja ovat Daniel Defoen Robinson Crusoe ja Jonathan Swiftin Gulliverin retket, jotka on moneen kertaan mukautettu aikuistenkirjoista helppolukuisiksi lasten- ja nuortenkirjoiksi.
Selkokeskuksen myöntämä selkotunnus on merkki siitä, että jokin julkaisu on selkokielinen. Tunnuksen saaminen edellyttää laatukriteerien täyttymistä ja se auttaa selkokieltä tarvitsevia ihmisiä löytämään itselleen sopivaa luettavaa. Selkokieli on mahdollista jakaa kolmeen vaikeustasoon, jolloin tarkoitetaan helppoa selkokieltä, perusselkokieltä ja vaativaa selkokieltä. Ruotsissa on keskusteltu, että tällaiset yhtenäiset tasomääritykset saattaisivat vielä entisestään edistää kullekin lukijalle sopivan selkokirjan löytämistä.
Lukutaidon kriisistä tai lukemista edistävistä kampanjoista keskusteltaessa on myös hyvä havaita kaunokirjallisen tekstin ja tietokirjatekstin lukutavan ero. Tarkoitan tällä sitä, että selkokielinenkin kaunokirjallisuus on sanataidetta, ja sen lukeminen on elämyksellistä. Jos kirja vetää, se luetaan alusta loppuun, ja lukija myötäelää kirjan henkilöiden kanssa. Tietokirjan lukutapa on yleensä toinen. Lukija saattaa lukea koko teoksen tai selata kirjaa, opiskella yksittäisiä tietoja ja painaa niitä mieleensä. Tällainen karkea lukutapaan liittyvä jaottelu ei toki aina toimi, sillä onhan toki paljon etenkin lapsille tai nuorille suunnattuja tarinallistettuja tietokirjoja, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat. Monilukutaidon näkökulmasta ja lukuilon kannalta on tietenkin tärkeää innostua kaikenlaisista teksteistä.
Tarinoita suoraan selkokielellä
On kirjailijoita, jotka kirjoittavat vain selkokielisiä kirjoja, ja on mukavaa, että myös tunnetut lasten- ja nuortenkirjailijat haluavat kirjoittaa selkokirjoja tai mukauttaa itse teoksensa selkokielisiksi. Tällä tavoin he tavoittavat lukijansa suoraan selkokielellä.
Nora Lehtisen kirjoittama ja Anne Muhosen kuvittama Ainon ja Matiaksen reissukirja (Pieni Karhu 2021) on jo neljäs osa selkokielistä lastenkirjojen sarjaa. Aiemmin ilmestyneet osat ovat Aino, Matias ja hauskat lomapäivät (Pieni Karhu 2018), Ainon ja Matiaksen jännittävä syksy (Pieni Karhu 2019) ja Ainon ja Matiaksen iltakirja (Pieni Karhu 2020). Sarjan teokset ovat syntyneet siten, että Lehtinen on muistellut hauskoja tapauksia lastensa kanssa. Kukin kirja sisältää kolme eri tarinaa, ja niihin on painettu vihreällä värillä kysymyksiä kirjan lukijalle. Ne ovat hyviä apuneuvoja tekstin herättämien ajatusten ja omakohtaisten kokemusten reflektointiin myös silloin, jos aikuinen lukee kirjaa lapsen kanssa. Ainon ja Matiaksen reissukirjan tarinat ovat nimeltään Mummon luona, Seikkailu Balatonilla ja Telttaretki.
Uuden kirjasarjan aloittava hauska kääntökirja, joka sisältää kertomukset Mini muissa maailmoissa ja Mini ja uusi koulu (Opike 2021) on erityisopettaja Anu-Mari Salon kirjoittama ja kuvittama. Kirja on helppoa selkokieltä, suunnattu erityisesti alakouluikäisille ja lukutaitonsa alkuvaiheessa oleville. Tarinoissa kerrotaan koulun arjesta ja lukemisen ilosta, vaikka välillä olisi vaikeuksiakin.
Kari Vaijärven kirjoittama ja Heikki Paakkasen kuvittama Hurja matka (Cultura 2021) on selkokielinen lastenkirja, jossa kuvitus pitää yllä kertomuksen lasten koulumatkan mukaansatempaavaa jännitystä kuvaamalla olettamuksia salaperäisen laatikon sisällöstä. Paakkasen kuvitus korostaa sarjakuvan keinoin mukavasti erilaisia kuviteltuja tai matkantekoon liittyviä ääniefektejä. Tekstin ja kuvituksen toimiva yhteistyö on tärkeä selkokirjan elementti, joka tukee hienosti luetun ymmärtämistä ja lukuelämystä.
Myös Mimmu Tihinen kirjoittaa selkokielellä ilman mukauttajaa. Kalevin kesätarina (Karisto 2021) kertoo selkeästi ja mukaansatempaavasti enemmän tai vähemmän mukavista kesäpuuhista, ja tämänkin kirjan kuvitusta, joka on Meeri Hentilän käsialaa, voi pitää oikein onnistuneena. Selkomerkki puolestaan on kirjan etukannessa niin huomaamaton, että en havainnut sitä ensinkään! Hienoa, että Karisto on ottanut selkokirjan kustannusohjelmaansa, ja toivottavasti myös muut isommat kustantamot tekevät samoin, sillä niillä on suuremmat resurssit tehdä tunnetuksi ja markkinoida selkokirjallisuutta.
Mukavaa, että Tihisen vuonna 2012 selkokirjakilpailussa palkitusta teoksesta Kello tuhat (Pieni Karhu 2016) on otettu uusintapainos vuonna 2021. Sen päähenkilö on jalkapalloa pelaava Jesse, reipas yläasteikäinen kaveri, jonka otteet koulunkäynnin suhteen ovat vauhdikkaaseen urheilemiseen verrattuna hitaansorttisia. Mimmu Tihinen on onnistunut erinomaisesti yhdistämään selkeän kielen ja syvällisen pohdinnan sekä ripotellut toteavan kerronnan lomaan huumoria, niin että kertomuksessa esiintyvät monenlaiset ennakkoluulot tai oppimiseen liittyvät esteet voidaan osin sen avulla voittaa. Numerolla kymmenen leikitellään kirjassa moneen otteeseen, ja se on tekemisissä myös teoksen monimerkityksisen nimen kanssa. Kirja on helppolukuinen, monikerroksinen ja ulkoasultaan korkeatasoinen. Pidän sitä edelleen täyden kympin kirjana!
Tuomas Kilven kirjoittama Avaruusasema Ithal (Oppian 2021) tarjoaa tiiviin ja jännittävän selkokielisen scifi-lukuelämyksen. Kirjan päähenkilön yöpöydällä on Isaac Asimovin Robotti-sarjaan kuuluva Teräsluolat (The Caves of Steel, 1954), joten voi olla, että viittaus herättää pikku syöttinä kiinnostusta kyseiseen teokseen tai yleisemmin kiinnostusta tieteiskirjallisuuteen. Selkokielisistä scifi-teoksista mainittakoon lukuvinkkinä myös etenkin nuorille suunnattu Satu Leiskon kirjoittama ja Antti Kososen kuvittama Avaruuden rajalla (Opike 2020).
Kirjailija Marja-Leena Tiaisen Rakas Mikael (Tammi 1999) sai ilmestymisvuonnaan parhaana nuortenkirjana Topelius-palkinnon, ja se suomennettiin monille kielille. Teos, jossa kerrotaan raskaana olevan teinitytön kasvutarina, ilmestyi kirjailijan itsensä selkokielelle mukauttamana nimellä Musta enkeli (Avain 2021). Tiaisen järjestyksessään jo seitsemäs selkokirja on jälleen myös tervetullutta eriyttävää materiaalia yläkoulun ja toisen asteen kirjallisuudenopetukseen, joskin alkuperäisteosten ja niiden selkoversioiden nimien erilaisuuden vuoksi saattaa olla vaikeaa havaita, että Musta enkeli on Rakas Mikael -kirjan selkoversio. Niinpä on hyvä tietää, että esimerkiksi Hiekalle jätetyt muistot (Avain 2018) on nuortenromaanin Khao Lakin sydämet (Tammi 2013) selkoversio, sekä tuntea myös nuortenromaanin Poistui kotoaan (Tammi 2004) ja selkokirjan Poika joka katosi (Avain 2015) sekä nuortenromaanin Kahden maailman tyttö (Tammi 2011) ja selkokielisen teoksen Tyttö lukitussa huoneessa (Avain 2019) vastaavanlainen yhteys. Toivottavasti Marja-Leena Tiaisen maahanmuuttajista kertova Alex-trilogia, Alex ja Pelon aika (2006), Alex, Aisha ja Sam (2007) sekä Alex, Aisha ja toivon aika (2008), joiden ansioista hänelle myönnettiin IBBY Finlandin Anni Swan -mitali vuonna 2009, olisivat joskus saatavana myös selkoversioina.
Myös kirjailija Tapani Bagge kirjoittaa osan teoksistaan suoraan selkokielellä. Selkokeskuksen selkokirjatyöryhmä myönsi hänelle vuonna 2021 Seesam-palkinnon selkokielisen kirjallisuuden edistämisestä. Tähän mennessä julkaistuja Baggen selkokirjoja ovat Alligaattori (Avain 2017), Polttava rakkaus (Avain 2018), Marskin keppi (2019), Jäätävää kyytiä (2020) ja Tuhon torni (Avain 2021). Vaikka Tuhon torni -kirjan Alligaattorista ja Marskin kepistä tutut sankarit ovat keski-ikäisiä miehiä, uskon heidän hulvattoman menonsa ja matkaamisensa viihdyttävän myös nuoria selkokirjojen lukijoita. Ilkka Vuojalan mustavalkokuvitus myötäilee kertomuksen humoristista tyyliä, mutta osa kuvista jää valitettavasti liian tummaksi tai muuten epäselväksi. Selkokirjan kuvitusenkin pitää olla selkeää!
Joka toinen vuosi jaettavan Seesam-palkinnon saaja oli vuonna 2019 kirjailija ja suomen kielen opettaja Tuija Takala, joka on tehnyt monipuolista, oma-aloitteista ja pitkäjänteistä työtä selkokirjallisuuden hyväksi. Takala on kirjoittanut useita hyviä ja onnistuneita selkokirjoja eri genreissä, mainittakoon runoteos Onnen asioita (Avain 2017), romaani Lauralle oikea (Avain 2018) ja kokoomateos Vanhat runot, uudet lukijat (Avain 2020), jossa tunnetut runot esitetään rinnakkain alkuperäisessä muodossaan ja selkosuomeksi mukautettuna. Näin lukija voi nauttia vanhan runon ilmaisusta ja lukea mukautetun runon ja runoilijasta selkosuomeksi tehdyn esittelyn. Takalan kirjoittama Niin metsä vastaa (Avain 2021) sisältää selkokielisiä novelleja, joiden henkilöille tapahtuu metsässä odottamattomia ja salaperäisiä asioita. Näitä lyhyitä tekstejä voi myös mainiosti hyödyntää yläasteen ja toisen asteen eriyttävässä kirjallisuudenopetuksessa.
Mukavasti mukautettua luettavaa
Selkokielen asiantuntijan mukautustyö on verrattavissa lähinnä kääntäjän työhön. Selkomukauttaja tuntee selkokielen säännöt ja saa alkuperäistekstin välitettyä lukijalle.
Kirjailija Elina Karjalaisen luoma unohtumaton satuhahmo Uppo-Nalle on vihdoin päässyt Silja Vuorikurun mukauttaman selkokirjan Uppo-Nalle (Avain 2021) sankariksi. Alkuperäinen kirja ilmestyi vuonna 1977 Hannu Tainan kuvittamana, ja sitä seurasi suuri joukko tästä hellyttävästä nallekarhusta kertovia kirjoja. Hannu Tainan kaunis kuvitus on niin oleellinen osa Uppo-Nallen ja Reetan yli 20 vuotta kestänyttä julkaisuhistoriaa, että Anne Muhosen sinänsä viehättävä kuvitus ei tunnu ”oikealta”, vaikka Vuorikurun muokkaama teksti on hienosti säilyttänyt rakastetun Uppo-Nallen, suuren humanistin ja runoilijan aatokset selkokielisenäkin.
Myös Siri Kolun kirjoittaman ja Tuuli Juuselan kuvittaman mainion Me Rosvolat -kirjan (Otava 2010) samannimisen selkoversion (Avain 2021) kuvittajaksi on vaihtunut Ina Majaniemi. Mukautuksesta vastaa Hanna Männikkölahti. Lukuintoa vahvistaa varmasti myös vuonna 2015 ensi-iltansa saanut Marjut Komulaisen ohjaama samanniminen riemastuttava elokuva.
Aleksis Kiven kuolemasta on vuonna 2022 kulunut 150 vuotta. Kansalliskirjailijamme murhenäytelmä Kullervo ilmestyi 1864, josta nyt on julkaistu selkokielisenä kertomuksena Tuija Takalan mukauttama Kullervo (Laatusana 2021) ja Äidinkielen opettajain liiton jäsenille on tarjolla Takalan laatimia teokseen liittyviä tehtäviä. Selkokirjojen hyödyntämistä suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelussa lisää varmasti sen, että tämä teos aloittaa Laatusanan, ÄOL:n kustannusyhtiön, julkaiseman uuden klassikkosarjan.
Eve Hietamiehen aikuisten selkokirja Hammaskeiju (Otava 2017) on jatkoa romaaneille Yösyöttö(Otava 2010) ja Tarhapäivä (Otava 2012). Hanna Männikkölahti on myös mukauttanut ne selkokielelle, ja kustannusosakeyhtiö Avain on julkaissut ne vuosina 2019, 2020 ja 2021. Kirjan keskeisenä teemana on yksinhuoltajaisän jaksaminen, ja onkin hienoa huomata, miten kasaantuneista ongelmista päästään eroon, kun lähipiiri, mukaan lukien kehitysvammainen veli, ottaa vastuuta asioiden hoidosta. Vaikka kirja on suunnattu aikuisille, se sopii myös nuorille samoin kuin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan ensimmäinen selko-osa, alkujaan Otavan vuonna 2013 kustantama Paimentyttö (Avain 2021), jonka on mukauttanut Tuija Takala. Samoin nuoria voi kiehtoa jännitystä tarjoava Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan selkodekkari, Leena Kaivosojan mukauttama Veren vimma (Avain 2021). Aiemmin Lehtolaisen teoksista on ilmestynyt selkokirjoina Harmin paikka (Avain 2013), Kuparisydän (Avain 2014), Luminainen (Avain 2015), Kuolemanspiraali (Avain 2016), Tuulen puolella (Avain 2017) ja Ennen lähtöä (Avain 2019).
Mukautettua käännöskirjallisuutta
Käännöskirjan mukauttajan työn taustalla voi olla alkuperäisteos, alkuperäistekstin käännös tai sen alkuperäinen tai käännetty mukautus. Monenlaisista kielellisistä portinvartijoista huolimatta mukauttajan tehtävä on saada teos tällaisessakin tapauksessa selkokieliseksi ja onnistua säilyttämään sen sanoma.
Suomenuotsalaisen Lena Frölander-Ulfin mainio Nelson Tigertass (Förlaget 2019) ilmestyi samana vuonna Jaana Nikulan suomentamana nimellä Nelson Tiikeritassu (Teos 2019). Mukavaa, että kiehtovasta ja lämminhenkisestä lastenkirjasta on ilmestynyt Riikka Tuohimetsän mukauttama selkokirja Nelson Tiikeritassu (Avain 2021), ja että Frölander-Ulfin kuvitus on säilynyt siinä. Teoksen kiehtova fantasiamaailma ja yhteiskuntakritiikki lomittuvat hienosti kerrottuun seikkailutarinaan ja taidokkaaseen kuvitukseen.
Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjat ovat olleet pitkään nuortenkirjojen klassikkoja. Vanhempi väki muistaa myös Tarzan-elokuvat, joissa pääosaa esitti amerikkalainen kilpauimari ja Tarzan-huudostaan tunnettu elokuvanäyttelijä Johnny Weissmuller. Uskon, että elokuvat edistivät jo 1930-luvulta lähtien kirjasarjan suosiota. Nykyisin Tarzan tunnetaan parhaiten Disney-elokuvista. Elokuvaviihteen kautta tutuksi tullut hahmo saattaa edelleenkin auttaa kiinnostumaan lukemisesta. Tuomas Kilpi on suomentanut ja selkomukauttanut Edgar Rice Burroughsin teoksista sekä kirjan Tarzan on apinoiden kuningas (Oppian 2021) että avaruusseikkailun Marsin sankari (Oppian 2021).
Jos lukeminen on hankalaa, on hyvä löytää kuunneltavakseen äänikirjoja, koska se voi tehdä kirjoihin tutustumisen helpommaksi. Erinomainen tapa lukutaidon kehittämiseksi on kirjan tekstin seuraaminen kuuntelun rinnalla. Tähän sopivat mainiosti Sirkka Jauhon lukemina ja Tuomas Kilven mukauttamina selkoäänikirjoina julkaistut Carlo Collodin Pinokkio (Oppian 2021) ja Hanna Diabin Aladdin ja taikalamppu (Oppian 2021), sillä Oppian-kustantamo on julkaissut nämä kaksi klassikkosatua selkokirjasina vuonna 2020.
Eikä tässä kaikki! Tuomas Kilven suomentamat ja selkomukautetut teokset Franz Kafkan Muodonmuutos (Oppian 2021) sekä George Orwellin 1984 (Oppian 2021) ja Eläinten vallankumous (Oppian 2021) tarjoavat selkokielisen kurkistuksen maailmankirjallisuuden klassikkoteoksiin.
Eläimet ovat aina kiinnostavia tietokirjan aiheita. Mervi Heikkilän kirjoittama ja taidokkaasti kuvittama Ähtärin eläinpuiston asukit (Avain 2021) koostuu yllättäviä käänteitäkin sisältävistä tarinoista ja lyhyistä tietoiskuista. Kirjailija ei ole tähän kirjaan ottanut mukaan eläinpuiston kuuluisimpia asukkaita, jättipandoja, koska niistä on kirjoitettu ennestään niin paljon, vaan sellaisia eläimiä, joille on tapahtunut jotain jännittävää tai jotka ovat luonteeltaan erikoisia.
Seija Niinistö-Samela on jälleen kirjoittanut kiinnostavan selkotietokirjan. Terveelliset marjat – tietoa selkokielellä (Pieni Karhu 2021) on teos, jossa kerrotaan selkeästi kotimaisista marjoista ja niiden vaikutuksesta hyvinvointiin ja terveyteen. Kirjassa on myös helppoja marjaruokaohjeita. Kuin kirsikkana kakussa kirjan kuvituksena on käytetty Juha Samelan upeita värivalokuvia!
Laura Tasan Teatteri selkokielellä (Oppian 2021) on pieni, hyödyllinen ja selkeä tietokirjanen, jossa kerrotaan, mitä teatterissa tehdään. Kirjassa esitellään myös erilaisia teatterin muotoja ja kerrotaan sen historiasta. Olisin kuitenkin toivonut teokseen havainnollistavaa kuvitusta ja että kansikuvan ilmeettömissä naamioissa olisi ollut komedian ja tragedian piirteet.
Neulomisharrastus on ollut korona-aikana muodissa, ja monet ovat opetelleet sen taidon. Ensimmäinen suomenkielinen selkotunnuksen saanut neulontakirja Opi neulomaan – neulomisen perustaidot selkokielellä (Pieni Karhu 2021) on Anna Vasalan kirjoittama hyvä opas, jonka avulla oppii neuleiden perustekniikat ja saa hyödyllisen harrastuksen. Vasala vastaa myös kirjan havainnollisesta kuvituksesta.
Olivatko dinosaurukset tyhmiä? Tähän ja moneen muuhun kysymykseen saa selkokielistä tietoa Maija Karalan kirjoittamasta ja kuvittamasta tietoteoksesta Dinosaurusten aika selkokielellä (Opike 2021). Kirjoittaja on koulutukseltaan biologi, joka on työskennellyt tiedekeskus Heurekassa dinosaurusten asiantuntijana. Kirjassa on paljon monipuolista tietoa, jota havainnollistetaan runsaalla värikuvituksella, onhan kirjan tekijä myös paleotaiteilija, jolla tarkoitetaan taiteilijaa, joka kuvaa esihistoriallisia eliöitä ja eläimiä sellaisina kuin ne tieteen mukaan olisivat voineet olla eläessään.
Pertti Rajala kuljettaa selkolukijat keksintöjen pariin teoksessa 50 keksintöä, jotka muuttivat maailmaa (Avain 2021). Rajalan kirjoitustyyli aktivoi teoksen lukijaa pohdintoihin, ja kirjan tietoruutuihin on koottu faktoja kyseisistä keksinnöistä. Hienoa, että yhteen lukuun on koottu tunnettuja suomalaisia keksintöjä. Kiinnostavan tietokirjan kansikuva on Timo Nummisen toteuttama. Sen perusteella olettaa, että selkoteos olisi suunnattu kaikenikäisille, mutta Olga Badulinan kuvituksen perusteella kirjaa saattaa pitää lastenkirjana, mikä voi rajata pois nuoria tai aikuisia selkokirjan käyttäjiä. Toivottavasti ei!
Maailmanhistorian tunnetuimmasta laivasta kertoo Silja Vuorikurun kirjoittama Titanic – maailman suurin laiva (Avain 2021). Monipuolinen tietoteos kertoo selkeästi aluksen onnettomasta neitsytmatkasta vuonna 1912 ja siinä matkustaneiden ihmisten kohtaloista ja elämäntarinoista. Tyylikkäästi taitetussa kirjassa on sekä mustavalkovalokuvia että Jussi Jääskeläisen värikkäitä piirroskuvia, ja se sopii kaikenikäisille.
Katsauksen lopuksi on hyvä muistaa, että selkokirjat on tarkoitettu kaikille, joille yleiskielisten kirjojen lukeminen on vaikeaa. Selkokirjojen tunnettuus ja laaja tarjonta edistävät yhdenvertaisuutta ja estävät syrjäytymistä. Hyviä lukuhetkiä niiden parissa!
Teresia Volotinen
IBBY Finlandin arvostelulautakunta