Satuja balettinäyttämöllä – elämyksiä kaikille aisteille
Teksti: Tuula Pere
Satujen ja tarinoiden aarreaitta tarjoaa runsaat ainekset myös tanssitaiteen tarpeisiin. Kansainvälisten balettinäyttämöiden antina lapsiyleisölle – miksei varttuneemmallekin väelle – on jo parinsadan vuoden ajan tarjottu lastenkirjoista tuttuja aiheita ja elämyksiä. Myös pian satavuotisjuhlaansa viettävä Suomen kansallisbaletti on jo varhaisista vuosistaan luottanut maailmankuuluihin satuklassikoihin.
Tässä artikkelissa esitellään tuttujen satujen polkuja baletin maailmaan – osittain yleisen merkityksen, osittain kirjoittajan omien mieltymysten ja kokemuksen siivittämänä.
ISKETYSTÄ KIPINÄSTÄ OMAKSI ROIHUKSI
Kipinä baletin maailmaan voi syttyä yllättävissäkin paikoissa. Itselläni tuo paikka oli itäsuomalaisen oppikoulun musiikkiluokka koulurakennuksen katonrajassa. Siellä rakas musiikinopettajani Pirkko Jalkanen kuvaili elävästi Pähkinänsärkijä-baletin tapahtumia ja soitti näytteeksi Pjotr Tšaikovskin musiikkia kannettavasta levysoittimesta. Mielikuvitus loihti eteemme valtavan näyttämön upeine tansseineen, pukuineen ja satuhahmoineen. Enempää ei tarvittu, ja vuosikausiksi Tšaikovskista tuli pienelle pianonsoiton harrastajalle mielimusiikkia.
Oman musiikillisen ”taideoppaani” välittämät mielikuvat johdattivat minut 1970-luvun lopussa opiskelijana Bulevardilla sijainneeseen vanhaan oopperataloon, jossa tuolloin toiminut Kansallisooppera ja -baletti tarjosivat niukalla budjetilla eläneelle opiskelijalle kaivattua sielunruokaa – kohtuuhintaan, jos tyytyi viime hetken lippuihin yläparven pylväiden takana. Eikä näyttämön taika ei ole vuosikymmenien aikana haihtunut mihinkään. Musiikkiluokassa syttynyt kipinä oli saanut polttoainetta jo Bulevardin varrella, ja alkoi roihuta toden teolla vuosikymmeniä myöhemmin uudessa oopperatalossa Töölönlahden rannalla. Siellä entisen opiskelijan on taide-elämyksen lisäksi ollut mahdollista nauttia kahvitarjoilustakin.
Varsinkin lapsille suunnatut baletit nostavat esiin tuttuja tunteita vuosikymmenten takaa. Sydän sykähtää edelleen ylimääräisen lyönnin, kun suuren näyttämön esirippu kohoaa ja matka teokseen voi alkaa.
Lapsiyleisön tarpeisiin vastataan Kansallisoopperassa ja -baletissa ilahduttavan hyvin. Tarjolla on henkeäsalpaavia balettielämyksiä sekä toimintaa, joka tutustuttaa tulevan yleisön musiikin, tanssin ja näyttämötaiteen maailmaan. Jos lapsen vieminen suureen oopperataloon ei ole mahdollista, Kansallisoopperan ja -baletin Stage24-palvelu tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden tutusta myös lapsiyleisölle suunnattuun ohjelmistoon. Yhteinen balettikokemus lapsen kanssa on aikuisellekin antoisa tapa elää uudelleen oman suosikkisadun käänteitä näyttämöllä.
LASTENKIRJALLISUUTTA BALETIN NÄYTTÄMÖLLÄ
Suomen kansallisbaletin ohjelmistosta löytyy vuosikymmenien varrelta useita lastenkirjallisuuden klassikoihin perustuvia esityksiä. Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas, Pieni merenneito, Lumikuningatar ja Peppi Pitkätossueivät kirjallisuuden puolella juuri esittelyjä kaipaa.
Lastenkirjallisuuden tie kirjailijan kynästä säveltäjän nuottiviivastolle ja lopulta lukemattomina esityksinä maailman balettinäyttämöille voi olla pitkä ja mutkitteleva. Seuraavassa pieni katsaus mainittujen satuklassikoiden alkuperäisten tarinoiden ja baletin maailman yhteyksiin – ja lopulta myös Kansallisbaletin näyttämölle.
PRINSESSA RUUSUNEN
Lähes jokainen meistä väittää tuntevansa Prinsessa Ruususen – mutta minkä niistä lukemattomista versioista, joita vanhasta satuaiheesta on kirjoitettu? Olemme saaneet seurata tätä kuuluisaa unta ja rakkautta niin teksteinä kuin näyttämöllä monessa muodossa.
Jo Tuhannen ja yhden yön saduissa on neito, joka vaipuu pitkäksi ajaksi kuoleman kaltaiseen uneen. Myöhemmin asialla ovat olleet mm. italialainen runoilija ja kirjailija Giambattista Basile (1566–1632), ranskalainen Charles Perrault (1628–1703), saksalainen Wilhelm Genast (1822–1887) ja Grimmin veljekset (1800-luvulla). Kaikki kirjoittajat ovat heittäneet klassikkotarinaan yksilölliset mausteensa, ja keitosta on tämän jälkeen hämmennetty hyvinkin erilaisissa satuversioissa sekä musiikki- ja tanssiesityksissä ympäri maailmaa. Suomalaisetkin saivat oman Ruususensa, kun Zachris Topelius (1818–1898) – lämmin teatterin ystävä – kirjoitti siitä versionsa Prinsessan Törnrosa satukokoelmansa Läsning för barnosaan VI (1893).
Vuonna 1890 Pietarin Mariinski-teatterissa juhlistettiin ensi-illassa Pjotr Tšaikovskin säveltämää Prinsessa Ruususta, joka oli järjestyksessä toinen hänen baleteistaan. Juonen käsikirjoitus perustui Charles Perrault’n satuversioon (La Belle au bois dormant). Marius Petipa suunnitteli alkuperäisen koreografian ja toi Venäjälle mukanaan italialaisen baletin vaikutteita. Esitys oli monella tavalla uraauurtava ja jopa baletin uutta suuntaa muovaava. Säveltäjä ja koreografian laatija tekivät tiivistä yhteistyötä, ja myös käsikirjoituksen laatija piti yhteyttä koreografiin. Puvustus, lavastus ja tarinan sijoittuminen ranskalaistyyppiseen ympäristöön tarjosivat yleisölle uusia, upeita elämyksiä.
Prinsessa Ruusunen sai ensi-iltansa Kansallisbaletissamme vuonna 1928, jonka jälkeen sitä esitettiin useina erilaisina versioina vuosikymmenten ajan aina kevääseen 1970 asti. Silloin se jäi nukkumaan Ruususen unta lähes 30 vuodeksi. Vasta uuden oopperatalon näyttämöllä vuonna 1999 tuttu baletti heräsi jälleen henkiin. Tuolloin yleisö pääsi nauttimaan Rudolf Nurejevin versiosta, joka seurasi hänen La Scalan (1966) ja Pariisin oopperan baletille (1989) tekemiään koreografioita. Nykyiseen ohjelmistoon kuuluva versio sai alun perin ensi-iltansa vuonna 2008, koreografian toteuttajana Kansallisbaletin entinen tanssija Javier Torres. Uutta Ruususta on jossain määrin tiivistetty, ja se soveltuu entistäkin paremmin kaikenikäiselle yleisölle.
Voi olettaa, että esitysten taas avautuessa pakollisen tauon jälkeen tämä rakastettu koko perheen baletti tulee kuulumaan tulevinakin vuosina Kansallisbaletin ohjelmistoon. Prinsessa Auroran henkeä uhkaava pelon haltijatar Carabosse joutuu jälleen taipumaan rakkauden voimalle, ja balettiyleisö saa esityksen lopulla todistaa pitkästä unesta heränneen prinsessan ja prinssi Desirén loisteliasta hääjuhlaa. Juhlavieraiden joukossa ovat myös monet tunnetut lastenkirjojen satuhahmot Punahilkasta Saapasjalkakissaan ja Siniseen lintuun, mikä on omiaan vahvistamaan satubaletin ja lastenkirjallisuuden välistä yhteyttä.
PÄHKINÄNSÄRKIJÄ JA HIIRIKUNINGAS
Kansallisbaletin kestosuosikkeihin kuuluva Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas kuuluu monen lapsiperheen joulunajan yhteisiin perinteisiin. Itä-Preussissa syntyneen, monilahjakkaan E. T. A. Hoffmannin (1776–1822) Nussknacker und Mausekönig (1816) innoitti Pjotr Tšaikovskin säveltämään tarinaan perustuvan baletin vuonna 1892.
Alkuperäinen tarinan isä, Hoffman oli kirjailija, säveltäjä ja piirtäjä – sekä juristi. Hän tuskin arvasi monimutkaista tarinaa kirjoittaessaan, miten pitkän matkan Klaara-tyttö tulisi vielä kulkemaan maailman näyttämöillä. Rakastettu Pähkinänsärkijä-baletti on päässyt paraatipaikoille ja taitavimpien tanssijoiden tulkitsemaksi myös Suomen kansallisbaletissa – seuraavan kerran näyttämöiden jälleen avautuessa marras-joulukuussa 2021.
Tarina on jokseenkin outo, mitä selittänee Hoffmanin rooli romantikkona ja uudenaikaisen kauhukertomuksen pioneerina. Hänen on kirjailijana arvioitu tuoneen kauhun fantasiagenreen ja yhdistäneen tarinoissaan makaaberia ja realismia. Olen itsekin päässyt nauttimaan teoksesta useaan kertaan Helsingin oopperatalon suurella näyttämöllä. Ensimmäisillä katselukerroilla minut valloitti musiikin ohella esityksen kokonaisloistokkuus. Nykyisin käydessäni yhä uudelleen ihastelemassa Pähkinänsärkijää ja hiirikuningasta jokaisesta näytöksestä nousee esiin tuoreessa valossa joku tuttu kohtaus. Viimeksi mieleni alkoi askarrella erityisesti unien maailman ja todellisuuden välisissä siirtymissä.
PIENI MERENNEITO
Kansallisbaletin Pientä merenneitoa on luonnehdittu balettispektaakkeliksi. Siitä oli omankin kokemukseni perusteella kyse, kun aikanaan seurasin elävää esitystä oopperatalon katsomossa vuosia sitten. Poikkeuksellisten aikojen sulkiessa julkiset tilat ja esitykset myös näyttämötaiteen ystäviltä Kansallisbaletti toi nähtäväksemme verkkoelämyksiä Stage24-palvelussaan. Mukana oli myös taltiointi Pieni merenneito, joka aloitti lähetysten sarjan huhtikuussa 2021. Esitys oli taltioitu Suomen kansallisbaletin esityksestä viisi vuotta aiemmin.
Esityksen taustalta löytyy vahva kytkös tanskalaisen kirjailija H. C. Andersenin (1805–1875) satuun Pieni merenneito, vaikka tarinan sisältöä ei sellaisenaan käydäkään läpi. Näyttämöllä ja videotehosteissa kudotaan yhteen tutun lastenkirjan maailmaa ja sen kirjoittajan elämäntarinaa. Kenneth Greven koreografiaan perustuva tanssiteos ainutlaatuisine 3D-efekteineen kaappaa katsojan mukaansa vedenalaisen maailman pyörteisiin välillä hengästyttävällä tavalla. Tuomas Kantelisen musiikki luo vahvan äänimaailman tanssin liikkeen taustalle. Haikeaksi lopuksi sekä kirjailijan että merenneidon unelma särkyy, toisesta ei tullut koskaan tanssijaa eikä toinen saanut jalkoja.
Tarkemmin Andersenin alkuperäiselle sadulle uskollisia näyttämöversioita – balettina tai näytelminä – on toki olemassa suuret määrät, mutta tällainen uusi näkemys lastenkirjailijan elämän ja hänen synnyttämiensä satuhahmojen kokemusten yhteyksistä on ajatuksia herättävää katsottavaa.
LUMIKUNINGATAR
Toinenkin H. C. Andersenin satuun perustuva esitys, Lumikuningatar, oli yleisömenestys palatessaan Kansallisbaletin näyttämölle vuoden 2019 lokakuussa. Asialla olivat jälleen koreografian luojana Kenneth Greve ja musiikin säveltäjänä Tuomas Kantelinen.
Baletin rohkeasti uudenlainen visualisointi siirtää perinteisen sadun käänteet tuoreisiin ympäristöihin. Välillä yllättävätkin lavasteet, tekniset apuvälineet, projisoidut kuvat ja naamiointi tuovat häivähdyksen animaatioiden ja pelien maailmasta, mutta itse tarina pysyy uskollisena Andersenin alkuperäiselle tekstille.
Historian ystäville esitys loihtii herttaisella tavalla nähtäväksi myös sadan vuoden takaisen pääkaupunkiseudun nostalgiaa puistokävelyineen ja Kauppatoreineen. Lumisista Lapin maisemista ja seidan taikavoimista luodaan päänäyttämö jännittävimmille kohtauksille.
Myös Lumikuningatar-balettia on voinut katsoa Stage24:n kautta tallenteena (esitys 19.12.2016). Muistojani verestääkseni katsoin baletin uudelleen sitä kautta, sillä esityksestä paikan päällä on jo viitisen vuotta. Kertaus palautti mieleen monta jo unohtunutta kohtausta, mutta segwayn päällä viilettävä Lumikuningatar ja Kertun maailmanmatkan eksoottiset elementit herättävät edelleen hilpeyttä. Toisaalta Lapin kohtausten rajuimmat jaksot peikkoineen ja maahisineen saavat aikuisenkin katsojan jännittymään penkissään.
PEPPI PITKÄTOSSU
Ennen Kansallisbaletin näyttämön sulkeutumista pandemian ajan poikkeusoloissa Peppi Pitkätossun ystävät ehtivät nähdä riemukkaan esityksen, jossa Astrid Lindgrenin kirjoista tutut aiheet rävähtivät silmien eteen oopperatalon suurella näyttämöllä. Itsekin nautin leikkimielisestä esityksestä suuresti.
Maailmankuulua ruotsalaista Peppi-hahmoa saattaa visuaalisessa muodossa näyttämölle ruotsalainen tekijäjoukko puku- ja lavastussuunnittelijoineen sekä koreografeineen. Elämyksen viimeistelevät rooleihinsa rohkeasti heittäytyvät tanssijat, jotka onnistuvat välittämään tanssin iloa taituroimalla eri tyylilajien iloisessa sekamelskassa. Musiikin osalta kokemuksessa on kuulijalle paljon tuttua, sillä Georg Riedelin ja Stefan Nilssonin musiikin mukana soi myös monia elokuvista tuttuja Peppi-melodioita vuosien varrelta.
Värikylläinen ja vauhdikas esitys tuo vanhemmalle väelle mieleen 1950-luvun nostalgiaa ja vie retkelle omankin lapsuuden lukukokemuksiin Peppi-kirjojen ja myöhemmin televisioelokuvien äärellä.
Itse katsoin erityisen ilahtuneena Peppi Pitkätossun rentoa tanssia ja liikkumista kolhoissa kengissään pitkin ja poikin näyttämöä. Tulipa mieleen muinainen oma kömpelö Peppi-lauluesitykseni koulun juhlassa – täysissä tamineissa karkeine saparoperuukkeineen ja pitkine kenkineen ja vielä ruotsiksi! Onneksi kaikkea ei vielä silloin videoitu, mutta ainakin taannoisilla kuulijoilla oli hauskaa.
ANTAA SADUN TANSSIA JA SOIDA KIRKKAIN VÄREIN JA SÄVELIN!
Monitaiteellisin keinoin on mahdollista lähestyä lasten maailmaa eri suunnista ja jalostaa mielikuvitusta vaikuttavin tavoin.
Myös lastenkirjallisuudella on suuri merkitys sillanrakentajana eri taiteen muotojen välillä. Sen pitkistä perinteistä ja uudemmista käänteistä voidaan löytää kiinnostavia aineksia monenlaisille näyttämöille – yhä uusin ja uudistunein versioin.
Lisätietoja:
https://oopperabaletti.fi/kulisseissa/kategoria/tosifaneille/
https://oopperabaletti.fi/kulisseissa/ruusunen-suomessa/
https://oopperabaletti.fi/stage24/
https://oopperabaletti.fi/stage24/prinsessa-ruusunen-tallenne/
https://oopperabaletti.fi/stage24/lumikuningatar-tallenne/
Se alkoi joutsenesta — sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa
Laakkonen, Johanna; Kukkonen, Aino; Rauhamaa, Raisa; Korppi-Tommola, Riikka; Suhonen, Tiina; Hämeenniemi, Eero; Kuusisaari, Harri; Miettinen, Jukka O; Reitala, Heta; Weckman, Joanna; Karisto (2021).
Artikkelin kuvitus: Lumikuningatar. Kuva: Suomen kansallisbaletti, Sakari Viika.