Tuhat ja yksi pientä lukuhetkeä – kurkistus vuoden 2016 kuvakirjasatoon

Jutta Setälä

Syksyllä 2016 kokoonnuimme IBBY Finland ry:n arvostelulautakunnan kanssa valitsemaan kuvittajia teoksineen Bratislavan kuvitusbiennaaliin 2017. BIB on arvostetuimpia kansainvälisiä lastenkirjallisuuden kuvitusnäyttelyitä, ja se kokoaa yhteen kuvituksia noin 50 maasta eri puolilta maailmaan. IBBY Finland nimeää biennaaliin joka toinen vuosi enintään 15 suomalaista kuvittajaa.

7. Minä muru ja metsä kuvitus
BIB:iin nimettiin mm. Lena Frölander-Ulfin kuvitus kirjaan Minä, Muru ja metsä (S&S 2016).

Vuonna 2016 julkaistiin monta todella koskettavaa, kiinnostavaa ja taiteellisesti korkeatasoista kuvakirjaa. Niistä Bratislavaan lähtevät Lena Frölander-Ulfin Jag, Fidel och skogen (S&S 2016), Anna Härmälän Burman (Schildts & Söderströms 2016), Laura Merzin Tuhat ja yksi otusta (Etana editions 2016), Ilona Partasen Aurinkolinnut (Karisto 2016), Pipsa Pentin Lyyli ja hurja Paperi-Hukka (Otava 2016), Linda Bondestamin Djur som ingen sett utom vi (Förlaget 2016), Anne Vaskon Mur, eli karhu (Tammi 2016) ja Anna Sofia Vuorisen Itä-Borneo (S&S 2016). Muut valitut teokset olivat jo vuonna 2015 julkaistuja kuvakirjoja ja Emmi Jormalaisen kuvitus Inkeri Karvosen lastenrunokirjaan Hupsuja hassuja hipsukkatassuja (Otava 2016). Tähän katsaukseen olen valinnut noin sadasta vuonna 2016 julkaistusta kuvakirjasta Bratislavan kuvitusbiennaaliin nimetyt suomenkieliset kuvakirjat, muita vuoden kiinnostavimpia teoksia sekä muutamia luultavasti vähemmän tunnettuja julkaisuja pieniltä kustantamoilta.

0. Tuhat_ja_yksi_otusta-1Yksi mielenkiintoisimmista on Laura Merzin kuvitus kuvakirjaan Tuhat ja yksi otusta (teksti Laura Merz & Aino Järvinen). Kirja esittelee joukon outoja, erikoisia, hassuja ja tuttuja eläinmaailman edustajia. Ilmeikkäät ja tyylitellyt eläinhahmot on luotu mustalla tussilla käyttäen apuna monenlaisia välineitä, kuten tikkuja, puunpalasia ja siivousvälineitä. Kirjan alkusanoissa Merz kertoo roiskineensa paperille aluksi vain musteläiskiä. Vähitellen niistä alkoi hahmottua eri eläimiä, joille hän etsi sopivaa muotoa. Tekijän kädenjälki ja tekoprosessin vaiheet näkyvät teoksessa vahvasti. Värimaailma on mustavalkoinen muutamia tehostevärejä lukuun ottamatta. Suurikokoisen kirjan taitto on ilmava ja vaihteleva, ja jokainen aukeama on oma kiinnostava kokonaisuutensa. Toivotan Merzille kuten myös kaikille muillekin kotimaisille ehdokkaille onnea Bratislavan kuvitusbiennaaliin!

Tuulta ja talviunta – neljä vuodenaikaa Suomessa

1. tuulenvuosiYksi vuoden kauneimmista kuvakirjoista on Hanna Konolan esikoisteos Tuulen vuosi (Etana Editions 2016). Kirja kertoo tarinan siitä, mitä tuuli tekee eri vuodenaikoina. ”Uusi tuuli syntyy huhtikuussa, siitä alkaa tuulen vuosi.” Kirjan kertojana on tuuli itse, joka kertoo vuodestaan minämuodossa. Tuulen vuosi innostaa havainnoimaan ympäristöä ja siellä tapahtuvia muutoksia tuulen näkökulmasta. Samalla käydään läpi vuodenajat. Vaikka tuuli itsessään on näkymätön, sen vaikutukset ovat näkyvillä joka päivä. Kirja on ulkoasultaan pelkistetty ja harmoninen. Digitaalikuvitus koostuu yksinkertaisista muodoista, kuten kolmioista, palkeista, palloista ja tasaisista väripinnoista. Niistä muodostuu niin taloja, lintuja, purjeveneitä kuin kuusimetsäkin. Värimaailma on herkkä. Samat sävyt toistuvat aukeamalta toiselle, mutta niiden suhde vaihtelee. Ei ihme, että Konola työskentelee graafisena suunnittelijana ja on suunnitellut mm. kangaskuoseja. Korunkauniin ulkoasun kruunaa kannen hopeanvärinen foliopainatus.

1. Tuulenvuosi_image2
Mitä tuuli tekee tammikuussa? Kuvitus Hanna Konolan kirjasta Tuulen vuosi (Etana Editions 2016).

2. Mur eli karhuKaisa Happosen kirjoittama ja Anne Vaskon kuvittama sympaattinen kuvakirja MUR, eli karhu kuvaa syksyn muuttumista talveksi. Kirja on pieni suuri kertomus unettomuudesta, identiteetistä ja itsensä löytämisestä. Mur on karhu, joka ei halua mennä talviunille. Metsän kaikki muut karhut nukkuvat jo, mutta Mur vain valvoo. Lopulta se keksii tavan olla oma itsensä myös talvella. Vasko kuvittaa kauniisti suomalaista metsää ja vuodenaikojen vaihtelua. Kirjan alussa syksyllä metsä on täynnä marjoja, värikkäitä lehtiä ja sieniä, jotka muodostavat värikkäitä kuoseja. Syksy on täynnä väriä ja iloa. Muut kirjan kuvat ovat värimaailmaltaan ja tunnelmaltaan dramaattisempia ja kuvaavat karhun tunnetiloja. Kun karhuista isoin käskee Mur-karhun muiden mukaan pesään nukkumaan, se vain tuijottaa kattoa ja seiniä. ”Talvi yksin hereillä oli pitkä, pimeä ja tylsä.” Tylsyyttä korostetaan kolmen aukeaman verran: ensimmäinen aukeama kuvaa Murin jatkoja pesässä, seuraava sen vartalon keskikohtaa ja kolmas päätä. ”Hyvin, hyvin tylsä.” Pesä on kuvissa musta, suljettu onkalo, jota reunustavat kivet. Se korostaa ahdistuneisuutta. Kun Muria alkaa suututtaa, koko aukeama on punainen ja Mur istuu kädet puuskassa äkäisen näköisenä alakulmassa. Kirjan lopussa tapahtuu jotain jännittävää: pesän katosta tunkeutuu sisään valojuova. Mur makaa sen alla valokeilassa keskellä pimeyttä. Kun Mur kurkistaa ulos reiästä, kuvitus näyttää sen ulkopuolelta käsin. Murin silmä kurkistaa reiästä keskellä lumista valkeutta. Samalla se löytää oman tapansa viettää talvea.

Anne Vaskon kuvituksia ilmestyi myös kahdessa pienessä pahvisivuisessa kuvakirjassa, jotka molemmat perustuvat kotimaiseen kirjallisuusperinteeseen. Kaksikielinen Oma maa mansikka – Smultronstället (Tammi 2016) kulkee Suomen luonnossa mm. Z. Topeliuksen, Immi Hellenin, J. L. Runebergin ja Einon Leinon kirjoittamien runojen matkassa. Runoissa tutustutaan Suomen kansalliseläimiin, -kasveihin ja jopa kansalliskiveen. Jukolan seitsemän poikaa – luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan (Tammi 2016) laskee yhdestä seitsemään seitsemän veljeksen kanssa. Jokainen luku esittelee veljeksiä ja muita kirjan hahmoja, erityisesti paljon elämiä. Jokaisen luvun kohdalla on myös ote kirjasta ja lopussa yleistietoa Aleksis Kivestä ja hänen romaanistaan.

Rohkeutta, nyt mennään!

5. Lyyli ja hurja paperihukkaLyyli ja hurja Paperi-Hukka on Pipsa Pentin esikoiskuvakirja. Kirja kertoo rohkeasta ja kekseliäästä Lyylistä, joka joutuu jännittävään seikkailuun. Kirjan alussa Lyyli piirtelee paperiprinsessoja. Hänen mielestään maailma on pelottava paikka ja varmuuden vuoksi kannattaa pysytellä sisätiloissa. Paperiprinsessojen elämä osoittautuu kuitenkin yllättävän vaaralliseksi. Eräänä päivänä Lyyli, Paperiina ja rouva Suodatinpussi joutuvat lähtemään pelastamaan muita paperiprinsessoja Paperi-Hukan kynsistä. Lyylistä kuoriutuu nokkela ja neuvokas askartelija, joka selvittää monta vastoinkäymistä kekseliäisyydellään. Esimerkiksi suodatinpussista syntyy Paperiinaa suojaava sateenvarjo ja kirjekuoresta autiomaahan postitettava vankila Paperi-Hukalle.

Kirja innostaa päästämään oman mielikuvituksensa valloilleen ja askartelemaan paperista ja kierrätysmateriaaleista. Kirjan kollaasikuvituksiin on yhdistetty kekseliäästi tutun näköisiä asioita: suodatinpusseja, kahvitahroja, karkkipapereita, foliota ja teippiä. Paperiprinsessat näyttävät lasten piirroksilta. Paperi-Hukan aseina on nitoja ja rei’itin, mikä lisää pelottavaan hahmoon aavistuksen humoristisuutta. Kirjassa on myös ekologinen ulottuvuus: ”Hukka asusti ennen jäteastiassa, mutta kun ihmiset heittivät roskia maahan, se ryömi ulos kodistaan. Pian ihmiset roskasivat niin innokkaasti, ettei Paperi-Hukalla ollut enää mitään syytä palata roskikseen.” Lyyli ja hurja Paperi-Hukka on viimeistelty kokonaisuus, jossa myös tekstin asettelu ja typografia korostavat tapahtumia mukaillen tiettyjä ääniä ja liikkeitä.

6. Leikkimään teippiToinen askarteluun innostava, kollaasitekniikalla kuvitettu kuvakirja on Leikkimään, teippi! (S&S 2016). Pienikokoisen kuvakirjan on kirjoittanut Vuokko Hurme ja sen valokuvakuvitukset ovat Suvi-Tuuli Junttilan käsialaa. Kirja on täynnä hauskoja leikkejä ja askarteluja, joissa hyödynnetään teippiä. Teipistä voi tehdä autotien ja mustekalan lonkeroita, siitä voi askarrella ikkunoita rakennuksiin ja raitoja eläinten turkkiin. Teipistä voi myös tehdä hyppyruudukon lattiaan. Leikkimään, teippi! on kekseliäs ja pienestä koostaan huolimatta näyttävä kuvakirja.

Lena Frölander-Ulf on kuvittanut ja kirjoittanut kuvakirjan pelosta ja sen voittamisesta. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi valittu Minä, muru ja metsä (alkuteos Jag, Fidel och skogen) kertoo lapsesta, jonka äiti rakastaa mökkeilyä, merta, tuulta ja metsää. Hän joutuu lähtemään ulos pimeyteen metsäpissalle ja törmää siellä monenlaisiin pimeän metsän asukkeihin. Kirjan kuvitus on toteutettu 7. Minä muru ja metsämustapohjaisina raapetöinä ja akvarelleina. Kirjan alussa metsä näyttäytyy tuntemattomana ja pelottavana paikkana, joka on täynnä rapinaa ja muita pelottavia ääniä, pisteleviä neulasia, kasvoihin takertuvia hämähäkinseittejä ja tuijottavia pahantahtoisia olentoja. Vähitellen metsän olennot paljastuvat ja päähenkilö tapaa viulua soittavan Näkki Nykäsen ja soittoon heräävän vuorenpeikon nimeltään Gargatuula. Kun oppii tuntemaan pimeyden olentoja, ne tuntuvat vähemmän pelottavilta. Pimeyskään ei ole ainoastaan ikävää, sillä se näyttää myös monia kauniita asioita, kuten tähtiä ja tähdenlentoja. Vähitellen myös valo lisääntyy ja tuttu mökki lähenee.

Erilaisuuden ymmärrystä ja eksotiikkaa

8. toiveretki kansiVieraus muistuttaa monella tavalla pimeyttä. Se pelottaa, koska sitä ei tunne. Vierauteen kannattaa suhtautua uteliaasti ja avoimin mielin, kuten tehdään Katri Tapolan kirjoittamassa ja Sanna Pelliccionin kuvittamassa kuvakirjassa Toiveretki (Myllylahti 2016). Kirja jatkaa Pieni prinsessasatu (Tammi 2011) ja Pieni Prinssisatu -kirjoista (Tammi 2012) tutun Kaisa-prinsessan seikkailuja. Kirjan kuvitus on toteutettu pehmeän harmonisella kollaasitekniikalla, joka tuo väriä ja eloa yksinkertaisiin ihmishahmoihin. Piirroksiin on yhdistetty erilaisia kuoseja, valokuvia ja pieniä esineitä, kuten nappeja, avaimia ja koruja­. Värimaailmaltaan kirja on hempeä ja siinä on käytetty runsaasti kauniita murrettuja sävyjä, kuten erilaisia violetteja, vihreitä ja vaaleanpunaisia.

Verrattuna aiempiin teoksiin Toiveretkessä on mukana ripaus itämaista eksotiikkaa ja aimo annos kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kirjassa Kaisa lähtee metsäretkelle Pauli-prinssin ja Salaman kanssa. Salama on Paulin tapaan prinssi, mutta kotoisin muualta. Kun Pauli ja Salama kalastavat, Salama kertoo napanneensa kerran kelttikalan, joka on hänen kielellään Al-Buuri. Kun kaverukset löytävät metsästä kantarelleja, Salaman mielestä ne ovat samanvärisiä kuin tiikerit. Hän myös kertoo osaavansa ratsastaa kamelilla ja metsästää haukalla. Salama myös tuntee eksoottisen seitsemän mausteen reseptin, joka paljastetaan lukijallekin kirjan lopussa. Kirja käy lasten suulla kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kaisa, Pauli ja Salama opettavat toisilleen ennakkoluulottomasti asioita omista kulttuureistaan.

9. aurinkolinnut_kansi_kpMila Teräksen kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama runollinen kuvakirja Aurinkolinnut (Karisto 2016) kertoo yksinäisyydestä, ystävyydestä ja ennakkoluulojen voittamisesta. Natalia Nokkonen on äkäinen ja yksinäinen rouva, jota lasten äänekäs leikkiminen pihalla häiritsee. Tiskatessaan teeastiastoaan hänelle sattuu jotain merkillistä, joka osoittautuu hyvin merkitykselliseksi: ihan kuin lintu teekannun kyljessä liikahtaisi. Natalia säikähtää ja pudottaa teekannun, jonka kansi menee rikki.

Natalia päättää antaa rikki menneen teekannun lasten leikkeihin, ja kiitokseksi lapset kutsuvat Natalian mukaan juhliinsa. Juhlat eivät ole ihan tavalliset juhlat, sillä teekannuun maalatut kauniit linnut lehahtavat lentoon ja innoittavat koko porukan villiin tanssiin ja ilonpitoon. Samalla ennakkoluulot karisevat. Tässä lyyrisessä kuvakirjassa värikkäät ja koristeelliset aurinkolinnut edustavat elämäniloa. Kuvituksessa on vahvoja värejä ja eksotiikkaa: ihmiset ovat kaikki eri näköisiä ja eri värisiä ja heidän vaatteensa kirjavia. Lapset ovat väriltään violetteja, keltaisia ja luumunvärisiä. Erilaisuus on viety kuvituksessa äärimmilleen. Loppujen lopuksi kaikki ovat kuitenkin monella tavalla hyvin samanlaisia.

10. Sängynaluskansa MeksikossaEksotiikkaa ja kaukaisia kulttuureja löytyy myös Ella Brigatin kuvakirjasta Sängynaluskansa Meksikossa (Kulttuurikioski 2016). Kirja kertoo vihreistä olennoista, Vilkuista, jotka asustavat sängyn alla. Kirjassa pikkuvilkuille kerrotaan matkasta Meksikoon. Tarinaan sisältyy maantietoa, eksoottista viidakon eläimistöä, mayakulttuuria ja koti-ikävää. Kirjan kuvitus on räiskyvän värikäs ja täynnä toimintaa. Liikkuminen eri aikatasoilla tekee kuvakirjasta paikoitellen aavistuksen sekavan.

Pahaa mieltä ja muita tunteita

11. Millainen minäErilaiset tunteet ­­­– niin positiiviset kuin negatiivisetkin – ovat luonnollisia ja kuuluvat elämään. Tähän ajatukseen perustuu Jenni Erkintalon pieni kuvakirja Millainen minä? (Etana Editions 2016). Teos kuvaa erilaisia tunnetiloja ja niitä ilmaisevia kasvonilmeitä. Ilo kuplii poskilla, pelko valtaa vatsan ja paha mieli vie voimat. Tunnetiloja kuvaavat yksinkertaiset mutta ilmaisultaan rikkaat kasvot. Kasvot on piirretty vain muutamalla viivalla, mutta silti ne onnistuvat kuvaamaan myös sellaisia tunteita kuin nolous, uteliaisuus ja ylpeys. Myös vaihtelevat värivalinnat luovat merkityksiä: sininen kuvaa surullisuutta ja punaiset kasvot mustalla sivulla kiukkua. Millainen minä? auttaa tunnistamaan erilaisia tunteita ja rohkaisee kertomaan niistä ääneen. Kirja loppuu reippaaseen lausahdukseen: ”Niin tai näin. Kaiken koin tänään omin päin.” Omia tunteita ei tarvitse hävetä, vaikka ne joskus ovatkin ikäviä.

12. Päiväkoti heippakamuTunteita kuvitetaan myös kuvakirjassa Päiväkoti Heippakamu. Rebekan rapupäivä (Otava 2016), joka aloittaa uuden, päiväkodin vilkkaasta elämästä kertovan kirjasarjan. Kirjan on kirjoittanut Veera Salmi ja kuvittanut Elina Warsta. Aamulla Rebekalle ja hänen isälleen tulee kiire. Mustan pilven näköinen Paha Mieli kiemurtelee Rebekan kimppuun, eikä päästä irti koko päivänä. Se saa Rebekan mieleen ikäviä ajatuksia, ja aina kun sen luulee jo hävinneen, se ilmestyy taas jonnekin yllättävään paikkaan. Viimein kirjan lopussa Paha Mieli kaikkoaa, kun hakemaan tullut mummo keksii mukavaa tekemistä. Päiväkoti Heippakamu on värikäs ja monikulttuurinen paikka, jossa ei noudateta perinteisiä sukupuolirooleja. Hoitajina on Tson-Osman-niminen mies ja Ulla-niminen nainen. Rebekan isä on parturi ja äiti, jota ei kirjassa näy lainkaan, pelaa jääkiekkoa.

Kuka pelka¨a¨ naamarikoiraa-kannetVille Hytösen kirjoittama ja Mira Malliuksen kuvittama Kuka pelkää naamarikoiraa? (Savukeidas 2016) kertoo Maissi-nimisestä lapsesta ja hänen koirapelostaan. Pelkoa käsitellään toiston avulla: vaikka koirat tekisivät mitä, Maissi pelkää niitä edelleen. Vuorotellen perheenjäsenet ja tuttavat lohduttavat ja sanovat, että pelko on turhaa, mutta Maissi pelkää edelleen. Lopulta hänen vanhempansa keksivät pukea naapurin Bosse-koiralle naamarin, mikä vie Maissin koirapelon. Kirjan kuvitus on ilmeikästä tietokonegrafiikkaa, jossa on sarjakuvamaisia piirteitä. Osa tekstistä on aseteltu puhekupliin. Kuka pelkää naamarikoiraa? on rohkaiseva kirja kaikille koirapelosta kärsiville, ja muistuttaa, että pelosta on mahdollista päästä eroon.

14. Piki kansiMyös lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi yltänyt kuvakirja Piki (Lasten Keskus 2016) käsittelee erilaisia tunteita. Pikkuinen olento Piki haluaisi leikkiä muiden mukana majalla, mutta hänet torjutaan ja hänelle nauretaan. Se suututtaa ja surettaa. Teos kuvaa osuvasti jännitteistä ryhmädynamiikkaa, ulkopuolisuutta ja tunteiden myllerrystä. Lopulta Piki rakentaa oman majansa, löytää itselleen sinne ystävän ja joutuu pohtimaan, pääsisikö kiusaajakin mukaan leikkimään. Kirjan kuvitus on yhtä aikaa herkkää ja voimakasta. Sommittelu, värit ja kuvakoot luovat merkityksiä ja tukevat tekstiä.

Ulkopuolisuuden tunteista kertoo myös Elina Hirvosen kirjoittama ja Ville Tietäväisen kuvittama kuvakirja Näkymätön (Lasten Keskus 2016). Kirja kertoo pienestä Näkymätön-kansitytöstä, joka haluaa isona astronautiksi. Hän kutsuu itseään Kapteeniksi, joka johtaa Avaruustyyppejä. Tosielämässä kaikki on kuitenkin toisin. Tyttöä ei oteta päiväkodissa mukaan leikkeihin. Hänellä on niin paha mieli, että vatsaan sattuu. Tyttö kuitenkin esittää vanhemmilleen reipasta. Asiat lähtevät ratkeamaan, kun aikuiset puuttuvat tilanteeseen. Kirjan kuvituksissa henkilöhahmot ovat avaruusolentoja, mikä etäännyttää päiväkodin arkielämän kaukaisiin galakseihin ja tekee vaikeiden asioiden käsittelyn helpommaksi.

Kuinka surusta selvitään?

SET001 Siilin laulu kannet 5A AW1D.inddIsovanhemman kuolema on kipeä asia lapsen elämässä. Sanna Karlströmin ja Marika Maijalan kuvakirja Siilin laulu (S&S 2016) kertoo surusta ja menetyksestä ja samalla huolenpidosta, ystävyydestä ja ilosta. Kirja alkaa kuin kesken: Arvi on polvillaan maassa ja ojentaa siilille suljettuna nyrkkejään, joista toisessa on pähkinä. ”Siilin viileä kuono koskettaa kättä jossa pähkinä on.” Vasta myöhemmin selviää, että Arvin isoäiti on juuri kuollut. Poika suree, mutta saa pian myös muuta ajateltavaa, kun tuttu siili vaikuttaa sairaalta. Arvi hoivaa siiliä ja kertoo sille isoäidistään. Vähitellen siili paranee Arvin hyvän huolenpidon ansiosta. Siilin laulun tunnelmallinen kuvitus on maalattu akvarellitekniikalla. Kuvituksissa on lapsenomaisuutta, mikä korostaa lapsen omia tunteita, muistoja ja ajatuksia. Kuvissa näkyy rakkaita hetkiä isoäidin kanssa. Niissä korostuvat ihmisten ohella myös pienet asiat, kuten siili, kivet, hyönteiset ja punaherukat. Kirjan lopussa, kun Arvi alkaa päästä yli pahimmasta surustaan, isoäitiä ei enää näy kuvituksessa. Hän säilyy silti Arvin mielessä.

16. SuruposkiMyös Anna Härmälän kuvakirja Suruposki (alkuteos Burman, Schildts & Söderströms 2016) kertoo isomummon kuolemasta ja surutyöstä. Heimo on kovin surullinen ja takertuu isomummon asunnossa oleviin tavaroihin. Hän ei halua luopua niistä, vaan tunkee poskensa täyteen isomummon tavaroita: puuhaarukan, kukkasen, kumipallon, lankakerän ja kengät. Suruissaan hän lähtee ulos. Heimo kulkee ulkona posket pullottaen ja tapaa joukon sirkustaiteilijoita, jotka ovat hukanneet tärkeitä tavaroitaan. Hän on kuitenkin liian surullinen jäädäkseen ja piiloutuu metsään. Hetken asiaa ajateltuaan Heimo kuitenkin keksii, että isomummon tavarat pelastavat sirkustaiteilijoiden esityksen. Poskien tyhjentäminen tuntuu valtavan hyvältä. Kuvaannollisesti Heimo päästää irti ja onnistuu samalla auttamaan muita. Kirja antaa lohtua surunsa kanssa painiville: ajan myötä helpottaa. Hyvistä teoista voi myös olla hyötyä.

Suruposken kuvitukset täyttävät tekstin aukkoja ja luovat merkityksiä. Kuvituksesta esimerkiksi selviää, että Heimo on hamsteri. Isomummon talo ja sen pihapiiri näyttävät muutoin tavalliselta, mutta niissä on useita hamsterien tarvikkeita, kuten juoksupyörä, vesipullo ja suolakivi. Ulkona Heimoa seuraa kaukaisuudessa lentävä vaaleanpunainen kuumailmapallo, jossa salaperäinen henkilö vilkuttaa. Lopussa selviää, että se on Heimon isomummo. Hän on edelleen läsnä Heimon elämässä, tarkkaillen ja huolehtien.

Elämässä pitää osata hupsutella

17. Itä-BorneoSeuraavaksi siirrytään vakavammista aiheista kevyempiin. Lauri Ahtisen kirjoittama ja Anna Sofia Vuorisen kuvittama Itä-Borneo kertoo Karhulan isän ja jälkikasvun matkasta päiväkodista kotiin. Kirjassa on lämmintä huumoria ja lapsekasta mielikuvituksen lentoa. Kirja alkaa, kun Isä Karhula saa päiväkodin eteisessä vastaansa kysymyksen: mitä vauvat tekevät äidin vatsassa ennen syntymäänsä ja itkevätkö ne syntyessään siksi että siellä on ollut kamalan tylsää? Kekseliäs isä kertoo, että lapset seikkailevat Itä-Borneo-nimisessä paikassa, jossa on nallekarkkiviidakko, pussipiruja ja vaaleanpunaisia kääpiöelefantteja. Syntyessään vauvat itkevät, koska ne eivät viitsisi millään syntyä. ”Itä-Borneossa on yleensä hurjan lystikästä, toisin kuin sairaaloissa, joissa on vain pastellinsävyistä henkilökuntaa, napanuoranpätkiä ja hepuloivia karhuvanhempia.” Lapset uskovat selityksen, ja jopa yrittävät muistella aikaansa Itä-Borneossa. Kirjassa on vahva isänäkökulma: isät pääsevät tapaamaan vauvojaan Iä-Borneossa ennen kuin ne syntyvät.

17. Itä-Borneo kuvitus
Vauva karkaa Itä-Borneoon äidin vatsasta Lauri Ahtisen ja Anna Sofia Vuorisen kuvakirjassa Itä-Borneo (S&S 2016).

Itä-Borneo on Anna Sofia Vuorisen ensimmäinen lastenkirjakuvitus. Kuvitus pääsee kirjassa hienosti oikeuksiinsa, se on pystysuuntainen ja aukeamat avautuessaan lähes neliön kokoiset. Vuorisen kuvitus on monivärinen ja täynnä pehmeitä pastellisävyjä. Paitsi Itä-Borneossa sävyt ovat tummia ja jännittäviä, ja Haaparannassa, jonne vauvat joutuivat Itä-Borneon ollessa suljettu, on harmaa ja tylsä. Kirjan viimeisellä aukeamalla on vauvan oma täytettävä sivu, jonne voi täyttää tietoja uudesta vauvasta. Itä-Borneo on hyväntuulinen lastenkirja, jota suositellaan erityisesti perheisiin, jossa lapsiluku on kasvamassa.

18. Vauvaperhe matkustaaVille Hytösen kirjoittama ja Matti Pikkujämsän kuvittama Vauvaperhe matkustaa (Tammi 2016) on humoristinen ja anarkistinen kuvakirjakertomus neljän vauvan matkasta neuvolan pihamaan laidalla sijaitsevasta kodistaan Helsinkiin. Kirja leikkii termillä vauvaperhe, joka tavallisesti tarkoittaa perhettä, jossa on vauva. Tähän vauvaperheeseen sen sijaan kuuluu isävauva, äitivauva, teinivauva ja pikkuvauva. Helsingissä vauvat ihmettelevät kiireisiä ihmisiä, tapaavat hipsterin, ryömivät Tuomiokirkon portailla, käyvät Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja ruokailevat intialaisessa ravintolassa pinaattia perunoilla. Kuvituksesta voi tunnistaa muutamia Helsingin keskustan maamerkkejä, kuten eduskuntatalon ja Linnunlaulun huvilat Töölönlahden rannalla. Vauvaperhe elää kuten oikeatkin vauvat eli he tarvitsevat päiväunia, liikkuvat kontaten ja itkevät usein, mutta selviävät kuitenkin retkestään muiden ystävällisellä avustuksella.

19. Sehän on pikkuapinaMirva Niinisen esikoisteksti Sehän on pikkuapina! (WSOY 2016) koostuu kolmesta hyväntuulisesta tarinasta, joissa seikkailee pikkuapina ja sen oravakaveri. Pikkuapina on hieman hupsu mutta innokas ja sinnikäs, eikä luovuta ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Kirjan kantavana teemana on epäonnistumisista selviäminen – aina kannattaa yrittää uudelleen, vaikka ensimmäisellä kerralla ei onnistuisikaan. Sehän on pikkuapina! perustuu toistoon. Kaikissa kolmessa tarinassa toistuu sama kaava. Pikkuapina ryhtyy johonkin, puuhailee kaikenlaista, eksyy aiheesta ja lopulta onnistuu – ei ihan suunnitelmansa mukaisesti, mutta mainiosti kuitenkin. Hannamari Ruohosen kuvitukset pelaavat hienosti yhteen Niinisen tekstin kanssa. Pehmeäväriset kuvitukset on tehty sekatekniikalla, josta erottuu ainakin puuvärimäistä kynänjälkeä ja värikkäitä ja suttuisia sormenjälkiä. Tekniikassa on sopivasti liikettä ja tekemisen meininkiä. Onnistunut tekstin asettelu korostaa apinan puuhia. Kun apina roikkuu puissa keräten banaaneja, teksti kääntyy banaania tai loikkaa mukailevalle kaarelle. Löyhä taitto jättää tilaa kuvitusten yksityiskohdille ja niiden tutkimiselle.

Rakkaita pehmoeläimiä ja niiden elämää

20. Inka ja saunaflamingoLasten rakkaat lelut seikkailevat usein lastenkirjoissa. Lauri Hirvosen kuvakirja Inka ja saunaflamingo (Kustannus-Mäkelä 2016) kertoo kesälomasta mökillä. Kirjan alussa Inka herää mökillä ja huomaa, että hänen rakas jääkarhunallensa Höttö Nuoskanen on kadonnut. Kirjassa etsitään Höttöä, mutta myös rakennetaan terassia, kuunnellaan mummin kertomuksia, saunotaan ja uidaan. Kirjan kuvituksissa tapahtuu myös paljon sellaista, mitä ei todellisuudessa tapahdu: niissä esitetään vaihtoehtoisia todellisuuksia siitä, missä Höttö voisi olla, Inkan kuvitelmia ja mummin kertomuksia. Tehosteena näissä on käytetty poikkeavia kuvitustyylejä. Esimerkiksi mummin kertomukset on kuvitettu sarjakuvamaisella tekniikalla, jossa on muusta kuvituksesta poiketen mustat ääriviivat. Äidin sukeltaessa kuvitus muistuttaa tietokirjaa. Se kuvaa joukon järvessä eläviä elämiä, lintuja, kaloja ja hyönteisiä, joiden jokaisen kohdalla lukee lajin nimi.

21. Humpatti etsii kotiaHarri Mannerin kuvakirja Humpatti etsii kotia (Arktinen banaani 2016) kertoo Kalle Mäkisen leikkikalutehtaasta, joka valmistaa AEPL-leluja eli Aivan Erikoisen Pehmeitä Leluja. Erään kerran juuri valmistunut lelu alkaa yllättäen puhua Kalle Mäkiselle. Lelu on nimeltään Humpatti. Se pitää mansikoista ja etsii itselleen sellaista kotia, jossa joku ”pitäisi sylissä ja juttelisi kaikenlaista. Ja laulaisi laulun”. Loppujen lopuksi Humpatti löytää paikkansa ja ratkaisee samalla Minnan ja Niilon riidan. Kirja on tyyliltään ja taitoltaan vanhahtava. Aukeamalta toiselle taitto pysyy samanlaisena: vasemmalla sivulla on teksti ja oikealla akvarellikuvitus, joka on kehystetty valkoisella reunalla. Ajallisesti ja paikallisesti kirjan tapahtumia on vaikea ajoittaa. Kirjan kuvat ovat tarkasti viimeisteltyjä, viivat suoria ja perspektiivit täydellisesti kuvattuja. Hahmot ovat pyöreitä ja hauskasti tyyliteltyjä. Hahmoista ilmeikkäin on lempeäkatseinen Kalle Mäkinen, jonka näkökulma pysyy kirjassa vahvana loppuun saakka.

22. Päivä pulkassaHannu Hirvosen kirjoittama ja Virpi Pennan kuvittama kuvakirja Päivä pulkassa (Karisto 2016) kertoo pehmoeläinten talvesta. Kukkaishevonen Reima, pehmolammas Päkä ja mäyräkoira Eerik Eerikinpoika katselevat ulos ikkunasta ja ihmettelevät talvea ja ulkona leikkiviä lapsia. Talvella on kylmä, silloin nukuttaa eikä ole mitään tekemistä. Sitten lapset tulevat sisään ja ottavat pehmoeläimet mukaan leikkeihinsä. He juovat kaakaota, laskevat pulkkamäkeä, rakentavat lumilinnaa ja lumiukon, luistelevat ja saunovat. Saunasta pehmoeläimet löytävät kadonneen kaverinsa pehmolintu Allin. Se on saunonut syksystä saakka! Kirjan kuvitus on värikäs ja hyväntuulinen, ja innostaa nauttimaan talvesta.

Jo tästä artikkelista käy ilmi, että kuvakirjoja julkaisee Suomessa moni kustantaja. Moninaisuus lisää valikoimaa, mahdollistaa erilaisten aiheiden käsittelyn ja tuo esiin monia kiinnostavia tekijöitä. Kiitos siis kaikille vuonna 2016 kuvakirjoja julkaisseille kustantajille! Odotamme innolla taas uusia, koskettavia, elämyksellisiä ja innostavia lukuelämyksiä kotimaisten kuvakirjojen äärellä!

Vuonna 2016 ilmestyneet kuvakirjat

  • Ahtinen, Lauri: Itä-Borneo. Kuv. Anna Sofia Vuorinen. S&S 2016
  • Alhonen, Anssi: Pientä ja isoa väkeä. Kuv. Tytti Muurinen ja Elina Rannanjärvi. Salakirjat
  • Arenius, Päivi: Helminauhan arvoitus. Muumilaakson salapoliisit 4. Tammi
  • Arenius, Päivi: Matkalaukun arvoitus. Muumilaakson salapoliisit 3. Tammi
  • Bagge, Tapani: Pikku auton bändi. Kuv. Jusa Hämäläinen. Tammi
  • Bossart, Milja: Niuku-Naukulan kylässä Mallorcalla. Kuv. Milja Bossart. HD kustannus
  • Brigatti, Ella: Sängynaluskansa. Kiinan muuri. Kuv. Ella Brigatti. Kulttuurikioski osk
  • Brigatti, Ella: Sängynaluskansa Meksikossa. Kuv. Ella Brigatti. Kulttuurikioski osk
  • Cruz, Carlos da: Eläinten mitat. Kuv. Carlos da Cruz. Teos
  • Erkintalo, Jenni: Millainen minä. Kuv. Jenni Erkintalo. Etana editions
  • Erkintalo, Jenni & Kiraly, Reka: Talo kulman takana. Etana editions
  • Frölander-Ulf, Lena: Minä, Muru ja metsä. Kuv. Lena Frölander-Ulf. S&S
  • Happonen, Kaisa: Mur eli karhu. Kuv. Anne Vasko. Tammi
  • Harainen, Pirkko: Rohkeasti vaan, Empo. Kuv. Ulla Virkamäki. Mäkelä
  • Harjanne, Maikki: Santtu salopoliisina. Kuv. Maikki Harjanne. Otava
  • Harlin, Anttu & Utti, Joonas: Kikattava Kakkiainen ja jymyyllätys. Metelinappikirja. Otava
  • Havukainen, Aino & Toivonen, Sami: Tatu ja Patu etsivinä: tapaus Puolittaja. Otava
  • Hirvonen, Elina: Näkymätön. Kuv. Ville Tietäväinen. Lasten Keskus
  • Hirvonen, Hannu: Päivä pulkassa. Kuv. Virpi Penna. Karisto
  • Hirvonen, Lauri: Inka ja saunaflamingo. Kuv. Lauri Hirvonen. Mäkelä
  • Hollo, Teija: Ressukka. Kuv. Jenni Elo. Sanasato
  • Hurme, Vuokko: Leikkimään, teippi! Kuvat Suvi-Tuuli Junttila. S&S 2016
  • Hypen, Tuuli: Veikka ja talvi. Kuv. Tuuli Hypen. Arktinen Banaani
  • Hytönen, Ville: Kisupekka ja Kisulisu pormestareina. Kuv. Kivi Larmola. Savukeidas
  • Hytönen, Ville: Kuka pelkää naamarikoiraa? Kuv. Mira Mallius. Savukeidas
  • Hytönen, Ville: Vauvaperhe matkustaa. Kuv. Matti Pikkujämsä. Tammi
  • Härmälä, Anna: Suruposki. S&S
  • Jäntti, Riikka: Pikku hiiri saa vieraan. Kuv. Riikka Jäntti. Tammi
  • Kaarla, Riina & Sami: Muumipeikko yllättää. Luukkukirja. Tammi
  • Kaarla, Riina & Sami: Touhukas tahmatassu. Tammi
  • Kanala, Sari: Hissen joulu. Kuv. Ulv Daga.  Amusantti.
  • Kanto, Anneli: Perttu Virtanen ja varkaus. Kuv. Noora Katto. Karisto
  • Karjalainen, Merja: Essin ja Paavon tarinapuu. Kuv. Sallamari Rantala. Pieni Karhu
  • Karlström, Sanna: Siilin laulu. Kuv. Marika Maijala. S&S
  • Keränen, Anssi: Lossi-Lassin suuri sukellus. Kuv. Anssi Keränen. Tammi
  • Kirkkopelto, Katri: Piki. Minäkin haluan mukaan. Lasten Keskus
  • Koivisto, Jari: Miina ja Manu pääkaupungissa. Kuv. Jari Koivisto. Satukustannus
  • Koivukangas, Sari: Malaki pelkää sotaa. Terapeuttinen lastenkirja. OK-kirja
  • Konola, Hanna: Tuulen vuosi. Kuv. Hanna Konola. Etana Editions
  • Korolainen, Tuula: Kissa Killin villi lelupäivä. Kuv. Christell Rönns. Tammi
  • Koskinen, Juha-Pekka: Gabriel Hullo & hirveä Hekla. Kuv. Miranda Mord. Haamu
  • Kujanpää, Lotta: Kirjavan kissan tutkimusretki. Kuv. Ilma-Sofia Kuismanen. Maahenki
  • Kunnas, Mauri: Ammuu. Kuv. Mauri Kunnas. äänitehoste Otava
  • Kunnas, Mauri: Herra Hakkarainen harhateillä. Kuv. Mauri Kunnas. Otava
  • Kunnas, Mauri: Herää herra Hakkarainen. Kuv. Mauri Kunnas. äänitehoste Otava
  • Kunnas, Mauri: Hupsu vauhtikirja. Kuv. Mauri Kunnas. Otava
  • Kunnas, Mauri: Kling! Hyvää joulua. Kuv. Mauri Kunnas. äänitehoste Otava
  • Kunnas, Mauri: Krooh! sanoo Hakkarainen. Äänitehostekirja. Otava
  • Kunnas, Mauri: Slurp! äänekkäät popsijat. Äänitehostekirja. Otava
  • Kunnas, Mikko: Noksu urheilee. Kvaliti
  • Känkänen, Juhani: Ilo irti, Apo Apponen. Kuv. Juhani Känkänen. Teos
  • Linnovaara, Nina: Malla ja namigaattori. Kuv. Eero Huovinen. Myllylahti
  • Lohi, Tiina-Liisa: Taivaassa tavataan, Ella. Kuv. Anna Ratilainen. Suomen rauhanyhdistyksen kes..
  • Lähde, Kristiina: Arhippa: Nokka kohti etelää. Kuv. Julia Vuori. WSOY
  • Majaluoma, Markus: Hulda ja Jalmari avaruustiedemiehinä. Kuv. Markus Majaluoma. Kvaliti
  • Manner, Harri: Humpatti etsii kotia. Kuv. Harri Manner. Arktinen banaani
  • Markkula, Jonna: Katselen ja ihmettelen. Tactic
  • Marttinen, Tittamari: Iloiset lumipallot. Kuv. Jonna Markkula. Tactic Publishings
  • Merz, Laura & Aino Järvinen: Tuhat ja yksi otusta. Kuv. Laura Merz. Etana Editions
  • Niemi, Marjukka: Villami löytää värit. Marketiimi
  • Niininen, Mirva: Sehän on pikkuapina. Kuv. Hannamari Ruohonen. WSOY
  • Nopola, Tiina: Siiri ja Heppa Huoleton. Kuv. Mervi Lindman. Tammi
  • Nuotio, Eppu: Matkakuumetta. Kuv. Aino Louhi. Tämä vai tuo -sarja. Bazar
  • Olkinuora, Susanna: Allu & uusi paloauto. Kuv. Susanna Olkinuora. Mini Kustannus
  • Olkinuora, Susanna: Väpä Sorsa. Kuv. Julia Jusslin. Mini Kustannus
  • Palm, Santtu: Papu ja Kaija Myyräkoulussa. Kuv. Perttu Penttinen. Mironi.
  • Parikka Wahlberg, Salli: Hiiriukin synttäriomena. Salli Parikka Wahlberg
  • Pelliccioni, Sanna: Onni poika menee eskariin. Minerva
  • Pentti, Pipsa: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka. Otava
  • Pere, Tuula: Ketun kaupunki. WickWick
  • Pere, Tuula: Koivun vuosi. Kuv. Outi Rautkallio. WickWick
  • Pere, Tuula: Menninkäisen puutarha. Kuv. Outi Rautkallio. WickWick
  • Pietarinen, Pertti: Lucy-kissan joulu. Books on Demand (valokuvakuvitus)
  • Pirhonen, Nina: Brumbrum. Kuv. Nina Pirhonen. Otava
  • Pohjanen, Monika: Meän pikku kirja 4. Barents
  • Puranen, Tuula: Miina ja Manu ensiavussa. Kuv. Kristian Huitula. Satukustannus
  • Rakkolainen-Sossa, Satu: Mainio Matkatoimisto. Kuv. Sini Anttila-Rodriguez. Tarusola
  • Rubanovitsch, Mika D.: Papu ja Kaija Myyräkoulussa. Kuv. Perttu Penttinen. Mironi kustannus
  • Ruuska, Kerttu: Elsa ja Lauri juhlissa. Kuv. Nadja Sarell. Sanoma pro
  • Saarnio, Antti: Aavepoika Aapeli & Mörkölinna. Kuv. Cata Ahlbäck. Haamu Kustannus
  • Salmi, Veera: Päiväkoti Heippakamu. Rebekan rapupäivä. Kuv. Elina Warsta. Otava
  • Simola, Leea: Siri ja vedenpaisumus. Kuv. Leea Simola. Myllylahti
  • Suhonen Paola & Pirjo: Erikoiskoira Affe. Kevätreki kaupungilla. Tammi
  • Suvilehto, Pirjo: Pepi ja eläinpuiston Pritney. Kuv. Maria Rosso. N-Y-T-NYT
  • Tapola, Katri: Toiveretki. Kuv. Sanna Pelliccioni. Myllylahti
  • Teräs, Mila: Aurinkolinnut. Kuv. Ilona Partanen. Karisto
  • Tiilikka, Elina: Kun mummi katosi. Kuv. Elina Tiilikka.  Myllylahti
  • Tomi, Ilona: Suden lahja. Kuv. Anna-Liisa Tarvainen. Kunsti-kustannus kk
  • Vainio, Pirkko: Reino saa siivet. Kuv. Pirkko Vainio. Lasten Keskus
  • Vaismaa, Marketta: Vesikirja. Kuv. Carlos da Cruz. Lasten Keskus
  • Varpu, Maarit: Eläimet puuhissaan. Kuv. Jonna Markkula. Aurinko
  • Vasko, Anne: Jukolan seitsemän poikaa. Tammi
  • Vasko, Anne: Oma maa mansikka. Smultronstället. Tammi
  • Vehniäinen, Jarkko: Kamala luonto – Lapsuus. Kuv. Jarkko Vehniäinen. Arktinen Banaani
  • Vuori, Elina: Hei, vauva! Kuv. Kaisa Rekinen. Tactic Publishings
  • Vuori, Elina: Hyvä päivä. Kuv. Kaisa Rekinen. Tactic Publishings
  • Vuori, Elina:  Katselen ja ihmettelen. Kuv. Jonna Markkula. Tactic Publishings
  • Wallin, Elina: Tapleti arvotus. Kuv. Heli Laaksonen. Eks tykkää!-kirjoituksia ja kädentöitä
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s