Puu ja sanattomat kirjat

Emmi Jormalainen

Joskus on hetkiä, jolloin minua kuvittajana kyllästyttää asetelma, jossa kuvittaja on alisteinen kirjailijalle. Perinteisestihän tarinat ovat olleet puhuttuja ja kirjoitettuja – ja kuvittaja, nimensä mukaisesti, kuvittaa tarinaa. Mikään työ ei voi olla hauskaa, jos ei välillä kokeile erilaisia työtapoja; riko totuttua, yhdistä eri genrejä, käännä paperia ylösalaisin tai aloita lukemista viimeiseltä sivulta.

Sarjakuvaa tehdessä tarinat saattavat syntyä yhtä lailla tekstien tai kuvaideoiden pohjalta. Ero varmaankin johtuu siitä, että monet sarjakuvien tekijät ovat aloittaneet piirtämällä ja siirtyneet kirjoittamiseen vasta myöhemmin. Sarjakuvissa kuvan ja tekstin takaa löytyy myös usein yksi ja sama henkilö. Tällöin teoksesta puuttuu tekijöiden välinen valtapeli tai turha diplomaattisuus. Kun tekstillä ja kuvalla on sama tekijä, uskaltaa kirjassa reippaasti jättää pois tarpeettomat rivit ja tarpeettomat kuvat. Saman rohkeuden huomaa myös joskus lastenkirjoissa, joiden tekijä on kuvittaja-kirjailija. Maurice Sendakin klassikossa Hassut hurjat hirviöt (alunperin Where the Wild Things Are, 1963) kirjan kohokohta, Maxin ja hirviöiden tanssi, toimii monen aukeaman ajan vain pelkkien kuvien varassa.

Sarjakuva-sanasta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen sanomalehtien kolmikuvaiset stripit tai perinteiset sarjakuva-albumit, kuten Tintit ja Asterixit. Niin sanotussa taidesarjakuvassa tai vaihtoehtosarjakuvassa ei taas koskaan ole ollut erityisen tärkeää sijoittaa kuvia perinteisesti ruutuihin tai repliikkejä puhekuplien sisään. Ruutujen sijasta jokainen kuva voi viedä kirjasta sivun ja juoni voi kulkea eteenpäin kuin kuvakirjassa. Tärkeintä teoksissa on aihe ja kerronta. Visuaaliset tyylikeinot ovat taidesarjakuvassa vapaita. Pohjimmiltaan suurin osa sarjakuvista onkin pitkälti kuvakerrontaa, jossa keinot ovat hyvin samanlaisia kuin elokuvissa: leikkauksia, rajauksia, siirtymiä.

Kuva3-EmmiJormalainen-Puu-Virikkeita-IBBY-small
Emmi Jormalainen

Tehdessäni maisteriopintoja Taideteolliseen korkeakouluun, koitin keskittyä kuvituksen opiskeluun. Opiskelin kuvitusta piirtämällä sarjakuvia Matti Hagelbergin kursseilla ja kuunnellen dramaturgi Tove Idströmin storytelling-luentoja. Näiden kurssien innoittamana aloin piirtää ensin sarjakuvaa sekä melko pian kuvallisia tarinoita, jotka sijoittuivat jonnekin kuvakirjan ja sarjakuvan välimaastoon. Joskus tarinoissani oli teksti, toisinaan ei. Usein kirjoitin tekstin luonnosvaiheessa, mutta piirtäessä huomasinkin, etten tarvinnut sanoja enää lopullisessa tarinassa; pelkät kuvat pystyivät hyvin kertomaan kaiken tarvittavan. Jotkut tarinoistani olivat myös lapsille, toiset tein suoraan aikuisille. Ja yhtäkkiä, huomaamatta, olin liukunut kuin salaa taiteilijakirjojen ja sanattomien kirjojen maailmaan – jonnekin kuvakirjan, vaihtoehtosarjakuvan ja taidekirjan välille. Tein kirjoja, joita on olemassa, mutta joille ei kirjastoista tunnu löytyvän sopivaa hyllypaikkaa ja joita ei kotimaisissa kirjakaupoissa myydä.

Kirjani Puu (omakustanne, 2013) on nelivärinen sanaton teos. Siinä on 32 sivua ja selkä kirjan yläreunassa. Se on omakustanteistani ainoa, joka on yhtä aikaa sekä taiteilijakirja että lastenkirja. Koko kirjan läpi jatkuu piirretty kuva puusta, joka muuttuu aukeamalta toiselle. Puun oksilla asuu lintuja, ihan tavallisia sinitiaisia sekä eksoottisia papukaijoja ja ketsaaleja. Kirjan voi lukea joko alusta loppuun (taivaasta maahan) tai aloittaa lopusta (juurakosta) ja nousta puun runkoa pitkin ylös taivaaseen. Kirjan ainoa sana, teoksen nimi Puu, ei ole merkityksellinen tarinan kannalta. Se on olemassa vain, jotta kirjan pystyisi luetteloimaan. Ja jotta kirjastani voisi puhua nimellä.

Omakustannekirjani ovat yksittäisten kuvien varaan luotuja hienovaraisia ja hiljaisia tarinoita. Koska useinkaan kirjoissani ei ole tekstiä kuin kannessa, voi kirjojani kuvailla termillä silent book, sanaton kirja. Vaikka minun tarinani ovat usein myös aiheiltaan hiljaisia, ei silent book viittaa kirjojen sisältöön. Sanaton kirjakin voi huutaa ja raivota, jos se on aiheelle tarpeellista.

Kuva1-EmmiJormalainen-Puu-Virikkeita-IBBY-small

Sanaton kuvakirja, silent book, luottaa kuvakerronnan voimaan ja antaa lukijoilleen vapauden tulkintaan. Riippuu siis täysin lukijasta, haluaako hän täydentää kuvia tekstillä, haluaako aikuinen sanoittaa kirjan kuvat lapselle, saako lapsi kertoa näkemänsä tarinan ääneen vai nauttiiko aikuinen kirjan ihan itsekseen. Olen kuullut, että Puu-kirjaani luetaan myös kaksikielisissä perheissä, jolloin lapsi voi lukea samaa kirjaa kummankin vanhemman kanssa heidän omilla äidinkielillään.

Tästä vapaudesta huolimatta sanattomuus ei tarkoita sitä, että jokainen meistä tulkitsisi tarinan samalla tavalla. Kuten kieleen ja eleisiin, myös kuviin liittyy paljon kulttuurisidonnaisuutta. Totta kai on mukavaa löytää omalle kirjalleen lukijoita Japanista, Italiasta tai Ranskasta. Silti suhtaudun hieman kriittisesti siihen oletukseen, että sanaton kirja toimisi tuosta vain yli kulttuurirajojen. Minun tarinani syntyvät oman kokemusmaailmani pohjalta ja linkittyvät helpoiten niihin kulttuurisiin viitekehyksiin, missä toimin. Vaikka tarinani ovat sanattomia, on myös kuvilla valtava voima. Vaikka tekisin mitä, en voi koskaan täysin tietää, kuinka kuvatarinaani toisessa kontekstissa ja kulttuurissa luetaan.

Kuva2-EmmiJormalainen-Puu-Virikkeita-IBBY-small
Emmi Jormalainen

IBBY Italia valitsi Puu-kirjan yhdeksi parhaista sanattomista kirjoista Bolognan lastenkirjamessuilla 2015.

Puu-kirjaa myy Helsingissä Lastenkirjakioski Toukka.

ibby_palluroita

IBBY:n Silent Books -projekti kerää tekstittömiä kuvakirjoja

Moni Eurooppaan pyrkivä pakolainen päätyy Lampedusan saarelle Välimerellä. Silent Books on IBBY:n vuonna 2012 käynnistämä projekti, jossa on kerätty tekstittömiä kuvakirjoja eri puolilta maailmaa pakolaislasten luettavaksi. Tekstittömiä kuvakirjoja voivat lukea kaikki lapset kielestä riippumatta.

Myös IBBY Finland on lähettänyt suomalaisia tekstittömiä kuvakirjoja Silent Books -projektiin. Vuonna 2015 IBBY Finlandin ehdokkaaksi nimeämä teos, Emmi Jormalaisen Puu (Studio Panama 2013) valittiin Silent Books. Destination Lampedusa. Second edition – tekstittömien kuvakirjojen kokoelman kunnialistalle.

Lisätietoa sanomattomista kuvakirjoista:

6/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s