[arvio] Pasi Lönn: Aavetanssi

aavetanssi

Lönn, Pasi
Aavetanssi
Tammi 2015
ISBN 978-951-31-8347-9

Kaverukset Jakke ja Make jatkavat seikkailujaan poliisin apulaisina Aavetanssissa. Poikien koulun talonmies ”Lapamake” on kadonnut, ja tuttu poliisi Veijo Muusi pyytää poikia apumiehiksi selvittämään tapausta. Rikosepäilyn ratkonta vie pojat Keiteleelle poliisiveneellä, rikospaikkatutkintaan Lapamaken mökkisaarelle ja hieman luvattomille yöretkille selvittämään, mikä ihme on tanssiva aave, joka ilmestyy erään mökkisaaren rantaan öisin.

Jakke ja Make saavat elää pikkupoikien unelmaa: tehdä oikeita poliisitöitä oikeiden poliisien kanssa. Matkan varrella he auttavat myös ystäväänsä, jonka polkupyörä on varastettu. Pojat tietävät hyvin, että poliisilla on niin paljon töitä, etteivät he välttämättä ehdi tutkia pyörävarkauksia, joten laillisuuden rajoissa pojat ottavat ohjat omiin käsiinsä. Rikosten ratkonnan lomassa Make yrittää myös saada selville, mikä Jakkea vaivaa: poika on välillä kovin hiljainen ja vetäytyy kuoreensa, asiasta kysyttäessä hän toteaa vain, ettei halua puhua siitä. Vähä vähältä asia paljastuu, ja Make saa selville, että Jakke aikoo muuttaa isänsä luokse ulkomaille. Äidillä on nimittäin uusi miesystävä, jonka kanssa hän on muuttamassa yhteen. Jakke tuntee olonsa hylätyksi ja turhaksi, eikä aio jäädä roikkumaan turhanpantiksi sellaiseen seuraan, joka ei häntä kaipaa.

Aavetanssi käsittelee poikien välistä ystävyyttä hienolla ja luonnollisella tavalla. Tunteita käydään läpi laidasta laitaan, ja Jaken tapauksessa Make yrittää saada pojan uskomaan, että ei häntä olla hylkäämässä, vaikka äiti uuden miesystävän luokse on muuttamassakin. Onneksi poliisihommat vievät poikien aikaa sen verran, että tunteista puhuminen ei ala ahdistaa. Lapamaken katoamisen selvittelyssä pojat huomaavat, että hylkäämisen pelko ja itsensä arvostamisen tärkeys eivät ole vain nuorten kasvavien poikien mielessä, vaan ne ovat asioita, joita ihmiset käsittelevät myös aikuisiällä. Toisten elämästä katoaminen ei yleensä helpota näiden ihmisten elämää, se ei vähennä sitä huolta, mitä toiset tuntevat kadonneesta. Kadonnut henkilö on saattanut uskotella itselleen, että muille ihmisille on helpotus, jos häntä ei enää ole.

Kirja on sivumäärältään varsin kohtalainen ja kirjoitustyyliltään helppolukuinen. Juonen aihe ja sen käsittely eivät kuitenkaan ole liian lapsellisella ja helpolla tasolla, joten kirjaa lukee mielellään. Lönnin toinen ammatti, poliisi, paistaa läpi, mutta hyvällä tavalla: se tuo tarinaan uskottavuutta esimerkiksi rikospaikkatutkinnan vaiheiden muodossa sekä asioiden käsittelyssä. Kirjassa käsitellyt teemat on myös kirjoitettu hyvin ja turhia dramatisoimatta. Jaken ja Maken elämä on varsin elämänmakuisesti ja luontevasti kirjoitettu.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s