Pari sanaa vuoden 2016 sarjakuvista, erityisesti niistä kotimaisista

Markku Kesti

voro-600x885Vuoden parhaat sarjakuvahetket

Janne Kukkosen Voro (Like 2016) kertoo Liljasta, joka tahtoo mestarivarkaaksi, mutta ei kelpaa duuniin, koska on liian nuori ja liian tyttö. Tästä seuraa ilmeistä pätemistä, kun Lilja haluaa osoittaa taitonsa varkaiden killalle ja ottaa vastaan uhkarohkean tehtävän. Epäonnekseen Lilja herättää varkaudellaan vuosisatoja uinuneet, unohdetut voimat. Pian hän on sotkeutunut keskelle muinaista valtataistelua ja tarinassa seuraa ennalta arvattavaa megalomaanista sössimistä ja kammottavaa tuhoa, väkivaltaa ja kansanmurhaa. Ei kuitenkaan liian pelottavassa paketissa tarjoiltuna. Lähinnä tulee mieleen Lloyd Alexanderin Hiidenpata ja siitä tehty Disneyn sovitus. Kerrassaan erinomaisen viihdyttävä paketti, jonka julistan vuoden parhaaksi nuorten sarjakuvaksi. Ei perheen pienimmille, mutta jos on pakko nimetä joku vuoden parhaaksi, niin tämä olkoon nuorten paras.sanni ja joonas

Kalle Hakkolan ja Mari Ahokoivun Sanni & Joonas: Hugo-serkku (Kumiorava 2016) taas on vuoden paras lastensarjakuva. Sanni ja Joonas seikkailevat Barcelonan kaduilla, puistoissa ja metrossa sekä viettävät aikaansa uimarannoilla sisarusten Hugo-serkun kanssa. Hugo tietää Barcelonan pikkukujat ja huomaamattomat oikopolut ja yhdessä Ahokoivun kuvituksen kanssa tarina etenee mukavan rennosti Ramblalta rannalle. Mukana ovat tietysti myös sisarusten äiti ja Susanna, joka odottaa sisaruksille uutta pikkusiskoa. Kahden äidin perhe ei vie huomiota itse tarinasta, vaan on luonteva ja arkinen osa tarinaa mistä vielä yksi plussa tarinalle. Sanni ja Joonas sopii myös perheen pienemmille lukijoille.

kullervoMarko Raassinan edellinen kansanperinnesovitus, Kalevala (Arktinen Banaani 2015), oli tyrmäävän hieno. Nyt Kullervo (Arktinen Banaani 2016) jatkaa samoilla linjoilla kuvaten lyhyiden strippien kautta kansalliseepostamme ja erityisesti Kullervoa. Aivan Tolkienin veroista myytin uudelleentulkintaa ei ole luvassa, mutta tässä on ihan opetuksen apuvälineeksikin sopivaa tarinaa, jonka jälkeen Kalevala saattaisi kiinnostaa koulukkaita jopa hieman pidempänä versiona. Ja Kalevala on sitten tästä tykänneille sitten ihan pakollista luettavaa!

Hyvät, pahat ja rumat eli haastajia kärjen takana ja hyviä yrityksiä

madteaparty3_01Tea Teen Mad Tea Party III (Daada 2016) on näistä bubbling under -osaston sarjakuvista lähinnä vuoden parhaita. Rehellisyyden nimissä, jos olisin listannut vuoden parhaita NA-sarjakuvia, tämä olisikin siellä. Nuoren aikuisen naisen elämäntuska, ulkonäköpaineet ja seurustelu ovat Tean käsittelyssä sen verran aikuisempia, että teos sopii vasta vähän vanhemmille. Mad Tea Partyn tyylilajina on ampua törkeästi yli. Finni on jalkapallon kokoinen ja huono iho tarkoittaa friikkisirkukseen liian pelottavaa naamaa. Läskiä ei ole vain hiukan, vaan se löllyy vuorina rintsikoiden raoista ja elämään tunkee ahdistusta ovista ja ikkunoista. Silti kokoelma on hervottoman hauska – tai ehkä juuri siksi. Kirja sopii niille, jotka ymmärtävät, mitä hauskaa on nuoren naisen maailmantuskassa. Myös tissit mainittu.

zombailutKai Vaalion Zombailut: Tummaa paahtoa (Johnny Kniga 2016) valittiin Mondo-lehden toimesta vuoden matkakirjaksi viime vuonna ja se on kieltämättä parempi matkakuvaus kuin sarjakuva. Hieman liian rehellinen, hieman liian aito, josta seuraa paikoin hieman hutiloiva ja homssuinen ulkoasu, mutta jonka toisaalta uskoo helposti siellä jossain piirretyksi. Kirjasta jäi mieleen, että raha voi todellakin haista ja, että matkalla tärkeintä ei ole päämäärä. Madventuresin faneille ja Väli- ja Etelä-Amerikan ystäville, jotka eivät säikähdä pientä likaa ja törkyä. Parhaimmillaan kiinnostava ja innostava, mutta jossain vaiheessa alkoi unohtaa, missä mitäkin oli tapahtunut kun samankaltaiset tapahtumat toistuivat vain pienin variaatioin. Suositellaan kaukokaipuusta kärsiville pieninä annoksina Reilun kaupan iltapäiväkahvin kera nautittuna.

Pauli Kallion ja Ville Pirisen Ornette Birks Makkonen sarjakuvasankarina (Suuri Kurpitsa 2016) ja Petteri Tikkasen Black Peider: Itse (Daada 2016) ovat kotimaista musiikkisarjakuvaa. Ne sopivat nuorille aikuisille – paino ehkä enemmän aikuisissa kuin nuorissa – ja erityisesti musadiggarivanhemmille.

JP Ahosen Belzebubs: to hell and back again (Kumiorava 2016) on pieni annos Satanistirokkiin ja vanhan kehnon palvontaan hurahtaneiden nuorten aikuisten lastenkasvatusongelmia eli mitä tehdään, kun lapsi pukeutuu siististi ja käyttäytyy hyvin. Mikä hänessä on vikana ja miksi hän käyttäytyy noin? Joku raja kapinoinnillakin pitää olla! Löytyy myös blogina netistä. Ei ihan pienille, josta pitää huolen jo englanninkielinen julkaisu.

Pari maininnan arvoista sarjakuvakäännöstä

Matthieu Bonhommen Mies joka ampui Lucky Luken (Egmont Kustannus 2016) on ihan parasta niille isommille tenaville ja nuorille aikuisille, jotka lukivat aikanaan kaikki Lucky Luket. Lucky Luken uudet seikkailut sarjassa on pääosin joutavia, turhia tai kauheita Morrisin ja Goscinnyn jälkeisten tekijöiden kirjoittamia Lucky Luke -tarinoita. Bonhomme on ottanut sankariin etäisyyttä ja tehnyt ikonisesta länttä parodioivasta sankarista hieman Morriccone-henkisen version sankarin 70-vuotisen taipaleen kunniaksi. Sävyt ovat tummempia ja tarina hiukan synkempi.  Tarinan Lucky Luke kantaa vanhoja sankaritekojaan taakkana harteillaan, sillä moni haluaisi olla mies, joka ampui Lucky Luken. Hieno tribuutti on yksi vuoden sarjakuvatapauksista.

mimmi-lehma-ja-varis-leikkivatJujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin Mimmi Lehmä ja Varis leikkivät (Kustannus-Mäkelä 2016) jatkaa tuttujen Mimmi Lehmän ja variksen seikkailuja sarjakuvamuodossa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kuvakirjaformaatti oli parempi.

Naruki Nagakawan Valkoinen noita –Jatkosota (Punainen jättiläinen 2016) on puolestaan toiseen maailmansotaan sijoittuva manga, jonka päähenkilönä on tarkka-ampuja Simo Häyhä. Tarinassa on poimittu tunnettuja henkilöitä ja tapahtumia Suomen jatkosodasta ja sotkettu totta ja tarua. Tämä on kai vähän kuin Trumpin näkemys rehellisestä historiankirjoituksesta eli vain mangafaneille.

Vuoden 2016 lasten ja nuorten sarjakuvat

  • Eronen, Jukka-Petteri & Vaskonen, Viljami: Tietäjän kirous. Omakustanne
  • Filppa, Harri: Vastarannan Siili unten mailla. Soiva Siili
  • Hakkola, Kalle & Mari Ahokoivu: Sanni & Joonas: Hugo-serkku. Kumiorava
  • Jansson, Tove: Muumit. Parhaat sarjakuvat väreissä. WSOY
  • Juba: Minerva: Sipulirengassuon vanki. Otava
  • Juba: Sikamainen selfie. Viivi ja Wagner 19. Otava
  • Kallio, Pauli: Huuhkaja lentää aurinkoon. Kuv. Pentti Otsamo. Suuri Kurpitsa.
  • Kallio, Pauli: Ornette Birks Makkonen sarjakuvasankarina. Kuv. Ville Pirinen. Suuri Kurpitsa
  • Kallio, Pauli: Lyhenevä kesä. Kuv. Reetta Niemensivu. Suuri Kurpitsa.
  • Kukkonen, Janne: Voro – kolmen kuninkaan aarre. Like
  • Nykänen, Anni: Mummo 4. Sammakko.
  • Raassina, Marko: Kullervo. Arktinen Banaani
  • Strömman, Kasper: Tallipiällikkö. Kuv. Kasper Strömman. WSOY
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s