[m@ilaillaan] Kia ora!

Auckland 19. elokuuta 2016

978_951_23_5882_3
Kirsti Kuronen: Paha puuska

Tervehdys täältä planeetan toiselta puolen Uudesta-Seelannista, IBBY:n 35. maailmankongressista. Tänään oli ihmeellinen päivä: vastaanotin kunniakirjan, jonka sain nuortenkirjastani Paha puuska. Kirja edustaa Suomea neljän muun upean teoksen kanssa IBBY:n kansainvälisellä kunnialistalla 2016. Olin pökertyä onnesta juhlavassa seremoniassa, kun IBBY:n toiminnanjohtaja Liz Page ja presidentti Walle de Donker ojensivat käteeni Honour List -diplomin ja kauniin maori-kaulakorun. Mikä ilo ja kunnia!

Ja arvatkaa mitä, Paha puuska kiinnosti ihmisiä valtavasti, mikä oli hämmentävä mutta mukava yllätys. Vastailin tuntikausia kysymyksiin ja kerroin kaiken mahdollisen kirjan taustoista, synnystä ja vastaanotosta. Onneksi olin äkännyt teettää kirjan alusta pienen näytekäännöksen englanniksi, oli jotain mitä antaa kiinnostuneille.

Toki täällä maailmankongressissa kaikki päivät ovat ikimuistoisia. Toissapäivänä pääsin tutustumaan Aucklandin kirjastoihin. Vierailimme kolmessa koulukirjastossa, Devonportin julkisessa kirjastossa ja kansalliskirjastossa. Koulujen kirjastoissa haukoin henkeäni: perinteisten kirjojen rinnalla interaktiivisia screenejä, tarinan sisään kutsuvia sovelluksia, jos mitä kosketusnäyttöjä — ja joka härveliä saa räplätä, on lupa leikkiä ja ihmetellä. Kirjastot luovat koko ajan uutta, inspiroivat ja houkuttelevat lukemiseen. Westlaken yläkoulun kirjastossa seurasimme kirjastonhoitajan kiehtovaa kirjavinkkausta (book talk). Vartin vinkkauksen jälkeen luokallinen oppilaita ryntäsi kirjojen luo ja sanan mukaisesti tappeli niistä. Lopputunniksi sitten syventyivät lukemaan valitsemiaan kirjoja, hipihiljaa.

Tiesittekö muuten, että Uudessa-Seelannissa on kaksi kansalliskirjastoa? Toinen pääkaupungissa Wellingtonissa ja toinen täällä Aucklandissa. Perinteisten tehtävien lisäksi Auckland palvelee pikkukouluja, joilla ei ole omaa kirjastoa: koulut voivat lähettää kirjatoivelistoja kansalliskirjastoon, joka sitten kokoaa lukupaketit ja lähettää ne lainaan ympäri maan.

Ja yllätys-yllätys, kirjastokierroksella törmäsin tietokirjailija Niklas Bengtssoniin. Hauskaa, toinenkin suomalainen maailman laidalla. Niklas kertoi osallistuneensa jo moniin aiempiin kongresseihin. Täällä Aucklandissa hän esittelee huomenna pläräyskirjoja käsittelevän julisteensa.

Ai niin, tahdon vielä kertoa luennosta, jota menin kuuntelemaan tänään Honour List -juhlan jälkeen. Aucklandin yliopiston kirjastonhoitaja Helen O’Carroll kertoi säeromaaneista (verse novel). Myös Paha puuska on pieni sellainen, runon muodossa kerrottu tarina, näyttää runolta mutta on proosaa. Suomessa muotoa ei juuri tunneta, mutta maailmalla se vaikuttaa olevan suosittu, erityisesti nuorten aikuisten vaikeissa aiheissa. O’Carrolin mukaan säkeissä kulkeva tarina on ylivertainen tunteiden ilmaisemisessa, piilottelevien ajatusten välittämisessä ja intiimiydessään, se antaa mahdollisuuden mennä suoraan nuoren pään sisään. Niinpä. Kun kirjoitin itsemurhaa käsittelevää Pahaa puuskaa, yritin ensin perusproosaa, mutta se oli väkinäistä ja teeskentelevää, päähenkilöt juoksivat pakoon minkä ehtivät. Pääsin henkilöiden sisäiseen maailmaan vasta kun tajusin asetella tekstin runon näköiseksi. Siinä samassa tuli vapaus. Tarina sai siivet ja sydämen. Mikä mainio muoto.

Vielä on pari kongressipäivää edessä, mutta ymmärrän jo nyt matkan ainutlaatuisuuden. On ravitsevaa ja ravistelevaa tavata kerralla näin paljon samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ympäri maailman. Kirjailijoita, kirjastoväkeä, opettajia, kustantajia, kuvittajia, kääntäjiä, tutkijoita. Jokaisen intohimona lasten- ja nuortenkirjallisuus.

Nyt jo aika painaa pää tyynyyn, huomenna seitsemältä kirjailija-aamiainen, jossa täkäläiset tekijät juttelevat työstään. Ostin jo ennakkoon Gavin Bishopin ja Kate De Goldin kirjat, pyydän niihin aamulla signeeraukset. ZZZZZZ… toisinaan vieläkin tuntuu unelta, että IBBY Finland valitsi kirjani kunnialistalle. Olen siitä ikikiitollinen. Yhtä suurella lämmöllä muistan Kirjallisuuden edistämiskeskusta ja kustantajaani Karistoa, jotka tukivat taloudellisesti tätä unohtumatonta matkaa. Elämä tuo ihmeitä. Hyvää yötä, ilo myötä.

Onnen läikässä,
Kirsti Kuronen

Ps. Tämä on ensimmäinen IBBY:n maailmankongressini, mutta ei takuulla viimeinen. Seuraava kongressi järjestetään 2018 Istanbulissa…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s