[arvio] Magdalena Hai: Haiseva käsi

Hai, Magdalenahaiseva_kasi
Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta
Karisto 2016
ISBN 978-951-23-6201-1

Gigi ja Henry – sarjasta tuttu Magdalena Hai hyppää tällä kertaa kauhun maailmaan. Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta esittelee lukijalle eriskummallisen Uhriniituntakaisen, pienen kylän jossain päin Suomea. Uhriniituntakaisessa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, ja myös matka sinne voi olla täynnä vaaroja. Kylällä on varsin kauhuntäyteinen historia, ja monet ihmiset ovat menettäneet henkensä kylän pahuuden sitomiseksi.

Novellikokoelman tarinat ovat suurimmalta osin hyytävän kauheita. Varsinkin kokoelman alkuosa on täynnä rankoilla aiheilla ja pelottavalla tunnelmalla lastattuja tarinoita. Loppupuolella on mukana muutama kevyempi tarina, ja erityisesti kokoelman nimikkonovelli, ”Haiseva käsi”, on hersyvän hauska zombiekertomus. Toisenlaista kevyempää, mutta pohjavirroiltaan mustaa tarinaa kertoo ”Herra Pörrö ja hänen ritarikuntansa”. Pehmolelujen kanssa nukkumisella voi olla yllättävää hyötyä.

Novellikokoelman tarinat ovat enimmäkseen erillisiä kohtauksia eri aikakausilta, mutta muutamaa novellia yhdistää Rukoilija-Sirkka, nainen, jolla on yllättäviä voimia. Kaikkien muiden novellien tapahtumapaikkana on Uhriniituntakainen paitsi novellin ”Pikajuna 214 Uhriniituntakaiseen”, jossa ollaan nimen mukaisesti matkalla Uhriniituntakaiseen.

Vaikka novellikokoelman taso on hyvin tasainen ja korkealaatuinen, muutama novelli nousi helminä esiin tästä huolimatta. ”Pahanukke uudisti elävän nuken tarinaa onnistuneesti ja oli tunnelmaltaan hyvin painostava ja pelottava. Tätä novellia ei välttämättä olisi kannattanut lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa. ”Poika portilla” jätti lukijan arvailemaan, mitä lopussa oikein tapahtui, samoin ”Takapulpetin tyttö. Molemmissa novelleissa yhdistävänä tekijänä oli henkilö, jonka vain tietty ihminen näki. Molemmat novellit myös päättyivät avoimesti, ja jättivät kutkuttavan tunteen lukijalle. Mitä oikein tapahtui ja ennen kaikkea, miksi? Huikeaa!

Namusetä vei minut takaisin lapsuuteen. Vähän samantyyppistä pelkoa silloin kylvi lasten keskuudessa Viikatemies: jos et uskonut Viikatemieheen, se tuli yöllä kotitalosi pihaan odottamaan sinua. Luultavasti jokaisella sukupolvella on oma mörkönsä, jolla nuorempia pelotellaan, on se sitten Namusetä, Viikatemies tai Slender Man.

Hai uudistaa perinteisiä kauhukertomuksia onnistuneesti, ja siirtää niitä moderneina versioina uudelle sukupolvelle. Hän ei ole pelännyt tarttua vaikeisiin aiheisiin, kuten itsemurhaan, koulukiusaamiseen tai kouluampumisiin, ja yhdistää näiden aiheiden aiheuttamia tunteita kauhua tuoviksi elementeiksi. Huolimatta vaikeista aiheista, kokonaisuus on tasapainoinen ja sopivan hyytävä.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s