Kuvista ja kuvittajuudesta kahden maan välillä – Linda Bondestamin haastattelu

Haastattelija Myry Voipio
Käännös Mats Holmqvis

Milloin ja miksi tarina ja kuvitus onnistuvat läpäisemään kulttuurisia ja maantieteellisiä rajoja? Näkyykö pohjoismaisuus tuotannossasi?

DiktaattoriUlf Starkin ja minun kirja Diktaattori (Teos & Schildts & Söderstöms 2009) kertoo pienestä uhmaikäisestä pojasta, joka haluaa määrätä kaikesta ja kaikista. Päätin tehdä kirjan neuvostoromanttisella tyylillä ja käytin siinä Venäjältä löytämiäni bussilippuja, karkkipapereita, lehtiä ja niin edelleen. Yksikään suomalainen kustantaja ei ensin halunnut kääntää kirjaa, sain kuulla että se on liian radikaali ja että pojan pitäisi olla tavallinen lapsi, ei pieni univormuinen poika irtoviiksillä. Lopulta kirja kuitenkin käännettiin monelle kielelle, ja etenkin maissa joissa on kokemusta diktaattoreista – se löytyy nyt mm. arabiaksi, venäjäksi, turkiksi ja valkovenäjäksi. Arvelen, että näissä maissa kirjaa lukevat monet aikuiset, kun Pohjoismaissa se on taas ollut enemmän lastenkirja. Kaikesta huolimatta kirja on kuitenkin hyvin pohjoismainen tarina hemmotellusta pojasta jonka vanhemmat tekevät kaikkensa jotta hän olisi tyytyväinen.

Millaista on tehdä kirjoja kahteen eri maahan – esimerkiksi yhteistyö Ulf Starkin kanssa – poikkeaako työ siitä, miten muuten mietit, suunnittelet ja työstät kuvituksia?

9789515237217-714x1024Työ ei itse asiassa poikkea juuri lainkaan tässä tapauksessa, kustantaja on kuitenkin ollut suomalainen, vaikka kirja on ilmestynyt samaan aikaan Ruotsissa. Joskus täytyy tosin jälkikäteen muokata kuvia tietylle maalle sopivaksi, kuten esim. kun Diktaattori käännettiin serbiaksi ja tähti pojan univormun hatussa oli liikaa, joten piirsin siihen mitalin tilalle. Kerran sain myös kuulla, että saksalaiset kustantajat eivät pidä hahmojeni silmistä.

Olisin toivonut, että ruotsalainen kustantaja olisi kiinnostunut viimeisimmästä kirjastani, Minna Lindebergin kirjoittamasta ja minun kuvittamastani Boggan och Kyösti Kekkonen (Schildts & Söderströms 2015), mutta heidän mielestään tarina oli liian suomalainen. Kirja kertoo pienestä Pielakoski-kylästä ja siitä, miten kyläläiset suhtautuvat uuteen perheeseen, joka vierailee paikkakunnalla. Valitettavasti suomalaisetkaan kustantajat eivät ole innostuneet tästä, se kertoo kuitenkin ajankohtaisesta aiheesta.

Millaisiin asioihin otat kantaa?

9789515228512-allan-och-udo-698x1024Minua lähellä olevia teemoja ovat suvaitsemattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden torjuminen. Lastenkirjallisuus on oiva keino vaikuttaa lapsiin ja minulla on ollut onni saada työstää sopivia tekstejä. Esimerkkinä Aimo ja Unto (Söderströms 2011), joka kertoo kahdesta vanhasta miehestä ja heidän rakkausongelmistaan.

Kuvittajillahan on aina mahdollisuus, melkein kirjasta riippumatta, valita miltä esimerkiksi katukuva näyttää kirjan maailmassa. Parasta on kuitenkin, jos mahdolliset kannanotot ovat hieman rivien ja kuvien välissä, en pidä liian selvästi saarnaavista kirjoista. Esimerkiksi Aimo ja Unto -kirjassa ei tehdä mitään numeroa siitä, että päähenkilöinä on kaksi miestä.

Mitkä teemat ja asiat ovat lastenkirjallisuudessa tärkeitä? Millä tavoin itsellesi tärkeät teemat nousevat esiin kuvituksissa?

Mielestäni lastenkirjoissa voi käsitellä melkein mitä vain, kunhan se tehdään hyvin. Ja mielellään sanoman pitää olla toiveikas. Omissa kuvissani toistuva teema on ehkä moninaisuus ja kaikkien oikeus olla oma itsensä, riippumatta siitä onko kirja tarkoitettu pienille lapsille vai vähän vanhemmille.

Onko sinulla kuvitusta työstettäessä mielessä jokin erityinen lukijaryhmä? Voisiko kirjallisuuden luokittelua lukijaryhmittäin, esimerkiksi lapset ja aikuiset, purkaa jotenkin?

Usein en juuri ajattele yleisöä kun kuvitan, paitsi jos kohderyhmä on hyvin pienet lapset – silloin täytyy olla vähän selkeämpi. Mielestäni nykypäivän lapsia ei tulisi aliarvioida, he ovat varsin hyviä lukemaan kuvia ja elävät todella visuaalisessa maailmassa, jossa esimerkiksi elokuvat ja iPadit ovat ihan arkea. Kuvien ei tarvitse olla söpöjä tai yksinkertaisia. Eivätkä lapset ole mikään homogeeninen massa, joten erilaisia kirjojakin täytyy olla. Kuvakirjat ovat usein uskomattoman konservatiivisia ja pelokkaita verrattuna esimerkiksi elokuviin. Juuri nyt kuvitan Ulf Starkin kirjoittamaa runokirjaa ja se voisi yhtä hyvin olla runohyllyssä kuin lastenosastolla. Kuvitan myös Peter Mickwitzin romaania, mikä on todella hauskaa, aikuisten kirjoissa voisi olla enemmän kuvia.

Osa kirjoistani on sellaisia, että aikuiset ostavat niitä aikuisille ja löytävät kirjat, vaikka ne ovat lastenosastolla. Ehkä pitäisi olla luokka, jossa on kaikille suunnattuja kirjoja – tässä hyllyssä saattaisi olla kirjoja joita luetaan pitkään.

Miten näet lasten- ja nuortenkirjallisuuden merkityksen ja aseman nykykulttuurissa, Suomessa ja Ruotsissa?

Ruotsissa kuvittajat keskustelevat paljon siitä, miten lapsia pitäisi piirtää. Mielestäni Konstfack-koulun kurssin käyneissä kuvittajissa voi nähdä trendin, jossa lapset näyttävät lapsilta ja ovat aika sukupuolineutraaleja – tyttöjä ja poikia ei välttämättä voi erottaa. Eli kaikki näyttävät vähän samanlaisilta, hieman kuin Steinernuket. Itse otan mielelläni koko paletin käyttöön ja piirrän kaikenlaisia ihmisiä, tyttötyttöjä, tyttöpoikia, poikapoikia, poikatyttöjä, ukkoakkoja jne.

Ruotsissa monet hienot kirjat ovat saman henkilön kirjoittamia ja kuvittamia, se ei ehkä ole yhtä yleistä Suomessa. Kirjat ovat todella kekseliäitä ja kauniita, en tiedä myyvätkö ne hyvin, mutta ainakin ne ovat näkyvästi esillä kaupoissa ja ovat palkittuja.

Minkä lasten- tai nuortenkirjan toivoisit kaikkien ihmisten lukevan? Entä mikä kuvitus kuuluisi jokaisen katsoa ja kokea?

Ajattelin heti Shaun Tanin kirjaa The Arrival, joka on tavattoman kaunis sanaton tarina joka ei sovi mihinkään ikäluokkaan vaan on todellakin kirja kaikille. Se kertoo miehestä joka pakenee rauhattomasta kotimaastaan, meren yli tuntemattomaan maahan jossa hän toivoo voivansa rakentaa paremman elämän itselleen ja perheelleen. Se antaa lukijalle mahdollisuuden ymmärtää, millaista on olla esimerkiksi pakolainen uudessa maassa. Miltä tuntuu kun ei ymmärrä eikä ole osallinen. On mielestäni nerokasta, että Tan on jättänyt tekstin pois kirjasta, koska päähenkilöllä ei myöskään ole mahdollisuutta käyttää uuden maan kieltä.

*Haastattelu oli alun perin tarkoitus toteuttaa IBBY Finlandin järjestämässä Mörkömatka kirjamaailmaan -seminaarissa 29.3.2016, mutta Linda Bondestam oli estynyt saapumasta paneelikeskusteluun ja vastasi kysymyksiin kirjallisesti.

11369-stark-ulf-736x1024
Ulf Starkin (1944-2017) muistoa kunnioittaen. Kuva: Cata Portin / S&S

6/2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s