Kuvia katsomalla kiinni kuvittajan signatuurityyliin

Adalmiina Jämbäck

Lapsille suunnattujen kuvakirjojen kuvissa toistuvat systemaattisesti tietynlaiset piirteet, jotka nähdään arvokkaina. Niissä on tärkeää olla toiminnallisuutta ja liikkeellisyyttä, rikasta värien käyttöä, ilmeikkäitä ihmis- ja eläinhahmoja sekä tuttuja ja samaistuttavia asioita. Menestyneillä kuvittajilla on usein omanlaisensa signatuurityyli, jonka tunnistettavuus näyttäytyy tärkeänä osana kuvittajan työllistymistä ja menestymistä. Moni tekee suvereenisti töitä lapsille ja aikuisille suunnattuihin julkaisuihin, mutta kuvien yleinen visuaalinen ilme pysyy samana kuvittajan signatuurityylin ansiosta.

Tässä artikkelissa arvioin kuva-analyyttisesti muutaman kotimaisen kuvittajan signatuurityylejä poimimalla heidän kuvistaan elementtejä, joihin kunkin kuvittajan tyylin tunnistettavuus perustuu. Valitsemani kuvittajat ovat Satu Kettunen, Elina Warsta, Mika Launis ja Matti Pikkujämsä, jotka tekevät kuvituksia ja graafista suunnittelua laaja-alaisesti. Huomioni kohteena ovat kuitenkin teokset, jotka on suunnattu lapsille. Keskityn kuvien visuaalisiin ratkaisuihin ja jätän pohdintojeni ulkopuolelle kuvan ja sanan väliset merkityssuhteet ja jännitteet. Artikkeli pohjautuu maisterin opinnäytetyöhöni Kuvitellen kuvia. Tutkielma signatuurityylin kehittelystä, jonka tein Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun keväällä 2017.

Kettusen satumaailma

Satu Kettunen sai vuonna 2015 Otso Aarnisen salaperäisestä seikkailusta lasten- ja nuortenkirjan kuvittajille jaettavan Rudolf Koivu -palkinnon, joka on Suomen merkittävimpiä kuvitustaiteen palkintoja. Kettusen signatuuri rakentuu pitkälle hänen käyttämänsä kuvitustekniikan varaan. Tyyli, jota Kettunen (2016) itse kuvailee digitaaliseksi kollaasiksi tai sekatekniikaksi, mahdollistaa rajattoman määrän erilaisten pintojen, tekstuurien ja tekniikoiden yhdistelyä. Erilaisilla piirtimillä tehty piirustusjälki on mahdollista yhdistää valokuviin kankaista, kasvillisuudesta ja paperipinnoista siten, että ne yhdistyvät toisiinsa saumattomasti tai osaset näyttävät olevan irtonaisia kollaasipaloja. Kettusen viivat kulkevat lennokkaasti erilaisten materiaalien läpi ja yli. Hän pelaa kuvissaan onnistuneesti peittävien ja läpikuultavien pintojen ja muotojen kanssa. Koska kuviin on yhdistetty maalattua, piirrettyä ja valokuvattua pintaa ja ääriviivaa, kuvissa on elinvoimaisuutta ja leikkisyyttä.

Kettunen 1.
Kuva 1: Kuu ja Raa leikkivät lepakoita Kettusen kuvittamassa Yökirjassa (2015).

Kuvat sijoittuvat selkeästi fantasian maailmaan ja niissä on satumaista kauneutta, joka syntyy eri tekstuurien ja materiaalien luovasta, mutta harmonisesta yhdistelystä. Koska kuvissa sekoittuvat eri elementit, kuten realistinen valokuva ja piirretty ja maalattu maailma, ne tuntuvat osittain värähtelevän tai soivan. Niissä ei ole tippaakaan sitä jäykkyyttä, jota usein näkyy tietokoneella tehdyissä kuvissa, joissa muodot on täytetty tasaisilla väripinnoilla. Kettusen tyylissä lähes jokaisella pinnalla on omanlaisensa tekstuuri, mutta silti kuvat eivät ole kaoottisia. Tähän vaikuttaa se, että Kettusen väripaletti on tarkkaan harkittu ja myös hallittu. Sama väri toistuu kuvien sisällä eri sävyissä usein pastelliksi taitettuna tai murrettuina sävyinä erilaisilla materiaalipinnoilla.

Kettusen muotokieli on pääosin pyöristettyä ja teräviä ja suoria kulmia on kuvissa niukasti. Luontoon liittyvät elementit ovat useimmiten soikeita tai pisaran mallisia. Myös henkilöhahmojen piirteet, kuten käsien ja jalkojen taipeet ovat pyöreitä mutkia. Hahmot ovatkin ruumiinkieleltään kuin kumiukkoja. Niin kuin satukirjoissa usein, henkilöhahmojen piirteet ovat mittasuhteiltaan liioiteltuja siten, että päät ovat suuria suhteessa vartaloon ja kädet ja jalat ovat pieniä.

Kettunen 2.
Kuva 2: Värikästä juhlahumua kirjassa Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu (2014)

Warsta ja viivan merkitys

Elina Warsta on tunnustettu graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 2016. Warstan kuvittamissa kuvakirjoissa viivalla on suuri merkitys. Viiva saattaa olla käsin tai koneella piirrettyä, mutta sen avulla kerrotaan valtava määrä yksityiskohtia. Kuvat, joihin Warsta on jättänyt lyijykynän piirustusjäljen näkyviin, ovat huomattavasti herkempiä kuin ne, joissa ääriviivat ovat mustia. Warstan käyttämät viivat näyttävät nopeasti tuotetuilta. Ne saattavat olla rosoisia ja katkonaisia ja ne kulkevat lukuisiin eri suuntiin, mikä tuo kuviin liikkeellisyyttä.

 

Kuvien värit tuntuvat tarkkaan harkituilta ja niissä on useimmiten joku pääväri tai pohjasävy, johon muut värit on soinnutettu. Warsta kertookin värien vaikuttavan häneen voimakkaasti ja esimerkiksi Koira nimeltään Kissa -kirjan kuvitus lähti liikkeelle väriteemojen löytämisellä. Värit toimivat sadussa esiintyvien tunnetilojen indikaattoreina. (Warsta 2016.) Warstan uudemmissa kirjoissa Koira nimeltään Kissa (2015) ja Rebekan rapupäivä (2016) värimaailmat ovat herkkiä ja niissä on paljon murrettuja sekä pastellisia sävyjä. Usein hän kuitenkin lisää kuvien yksityiskohtiin kirkkaita, puhtaita sävyjä, jotka virittävät kuvan tunnelmaa ja antavat pehmeämmille värisävyille ja väripareille tehoa.

Warstan hahmoilla on usein liioitellun kokoiset päät ja paksut kaulat verrattuna vartaloihin, mikä korostaa henkilöhahmojen ilmeiden merkitystä. Warstan hahmot ovat rakenteeltaan tukevampia kuin esimerkiksi Kettusen vieterihenkilöt, sillä niillä on lyhyet raajat, joissa on pienet kädet ja jalat. Hahmojen liikeradat ja asennot noudattavat luonnonlakeja.

Warsta 5
Kuva 5: Vaaleanpunaista Helsinki-tunnelmaa kirjassa Koira nimeltään Kissa (2015).

Launiksen salaperäinen kuvasto ja karikatyyrimainen henkilöhahmo

Mika Launis on mittavan uran tehnyt, Rudolf Koivu -palkittu graafinen suunnittelija ja kuvittaja. Hän on käyttänyt laajasti erilaisia tekniikoita kuvitustuotannossaan, mutta parhaiten hänet ehkä muistetaan Harry Potter -kirjasarjan suomenkielisten käännösten kansikuvista, jotka on toteutettu guassi- ja peiteväreillä, sekä pastelliliiduilla tehdyistä satukuvituksista. Pastelliliitu piirustusvälineenä tuo kuviin utuisen ja sadunomaisen tunnelman, mikä on jo omanlaisensa signatuurielementti, mutta myös Launiksen muilla tekniikoilla toteuttamat kuvat on tunnistettavissa hänen tekemikseen. Launiksen mukaan kuvittajan tärkein valinta onkin tekniikan valinta, sillä se määrittää koko kuvan tunnelman ja myös sen, mitä käytettävä väline mahdollistaa. Esimerkiksi pastelliliiduilla ei voi tehdä kuvaa, jossa on paljon tarkkoja ja pieniä yksityiskohtia. (Launis 25.11.2014 Miten kuvitukseni ovat syntyneet? -luento.)

 

Launiksen kuvien värimaailmat ovat usein pohjasävyltään tummia ja pastelliliiduilla tehdyt kuvat on usein piirretty värillisille papereille. Tummiin värisävyihin hän yhdistää monissa kuvissa erilaisia vaaleita turkoosin, keltaisen ja purppuran sävyjä. Kuvat ovat eri tavalla maalauksellisia kuin monet kuvituskuvat, sillä Launis ei käytä kuvissaan juuri ollenkaan ääriviivoja – poikkeuksena kuitenkin esimerkiksi piirretyt mustavalkoiset saturomaanikuvitukset. Värit sekoittuvat pastellikuvituksissa utuisesti toisiinsa ja elävät muotojen sisällä.

Launiksen tyylin tunnistaa myös hänen hahmojensa olemuksista ja hän onkin mestari erilaisten karikatyyrien luomisessa. Hänen henkilöhahmonsa ovat sympaattisia ja humoristisia. Liioitellut kasvonpiirteet, kuten valtavat nenät tai silmät, tekevät hahmoista persoonallisia ja hauskoja. Launiksen mukaan päähenkilöistä tulee usein stereotyyppisiä, sillä niiden on useimmiten oltava kivoja ja sympaattisia. Siksi hän nauttiikin sivuhahmojen kuvittamisesta, jolloin voi kuvantekijänä ladata kaiken luovuutensa peliin (Launis Lagströmin haastateltavana 2015). Hänen henkilöhahmoissaan toistuvia piirteitä ovat suuret nenät, korvat ja pyöreät silmät, joita voisi usein kutsua mulkosilmiksi. Kasvot ovat myös usein niin suuret, että itse pää jää tuskin näkyviin.

Hahmoilla on myös usein liian suuret kädet ja jalat suhteessa vartaloon, mikä korostaa hahmojen toiminnallisuutta ja liikettä. Isot kädet ja jalat on kuin tehty toimintaan tarttumista varten. Vaikka kuvat muistuttavat usein maalaustaidetta ja niissä on jopa taidehistoriallisia viittauksia, juuri henkilöhahmojen karikatyyrimaiset piirteet kiskaisevat työt tyyliltään nykyaikaiseksi ja tekevät niistä raikkaan oloisia. Kuvissa on usein jotain pohjavireeltään synkkää, joten henkilöhahmojen ilmeikkyys keventää kuvien maailmaa.

Launis 8.
Kuva 8: Launiksen hauskannäköinen hahmo lentää vessan ovella kohti seikkailuja (2014).

Pikkujämsän leikkisä väriloisto

Matti Pikkujämsä on palkittu Rudolf Koivu -palkinnolla vuonna 2013 ja hän sai kuvitustaiteen valtionpalkinnon vuonna 2016. Pikkujämsä on tullut tunnetuksi erityisesti akryyliväreillä maalatuista kuvituksista. Hänen tyyliinsä kuuluvat kirkkaat värit ja selkeiden väripintojen ja dekoratiivisten elementtien taitava yhdistely. Koska kuvat on toteutettu maalaamalla, muodoissa ei ole ääriviivoja. Selkeisiin ja kirkkaisiin värialueisiin ja muotoihin Pikkujämsä yhdistelee vaivattoman oloisesti erilaisia kuoseja ja pieniä yksityiskohtia. Akryyli välineenä mahdollistaa täysin peittävän väripinnan luomisen, mutta Pikkujämsä maalaa lapsekkaan huolettomasti jättäen siveltimensä vedot näkyviin. Kuvissa ei ole turhaa jäykistelyä ja niissä näkyy hauskalla tavalla käsin tekemisen jälki, kuten päällekkäin maalatut väripinnat ja maaliroiskeet.

Pikkujämsän henkilöhahmoilla on edellä mainittujen kuvittajien tapaan suuret päät. Aikuisilla hahmoilla päät ovat usein korkeat ja pitkulan malliset ja lapsilla pallomaiset. Hänen hahmojensa kasvonpiirteet ovat pelkistettyjä ja yksityiskohdat on kuvattu mahdollisimman konstailemattomina muotoina ja viivoina. Pelkistämisestä huolimatta Pikkujämsän tyyli on ilmaisuvoimainen ja kuvissa erottuvat niin tunnetilat kuin runsaasti viljelty huumorikin.

 

Pikkujämsän kuvakielessä näkyy hänen kiinnostuksensa kuoseihin ja vaikutteet, joita hän on saanut mm. Marimekolta. Teini-ikäisenä hän ihaili Armi Ratiaa ja Maija Isolaa ja luki Marimekko-aiheisia kirjoja sekä keräili kankaita (Martelius 2016). Pikkujämsän kuvissa vilkkuukin usein tuttuja kuoseja tai hahmoja esimerkiksi Jokapoika-paidat päällä. Hänen kuvissaan on kotimaisten design-elementtien lisäksi usein myös pohjoismaista kasvillisuutta, minkä vuoksi kuvat yhdistyvät voimakkaasti juuri suomalaiseen kuvitustaiteeseen. Vaikka Pikkujämsä kuvaa asioita pelkistäen, hän tekee sen tavalla, joka tavoittaa jotain olennaista kuvattavasta kohteesta.

Pikkujämsä 11.
Kuva 11: Pikkujämsän metsämaisema kirjassa Hipinäaasi apinahiisi (2013).

Kuvittajien kirjo

Lapsen tapa katsoa kuvaa otetaan huomioon kuvitustaidetta arvioidessa ja tehdessä. Kovin paljon ei silti osata sanoa lasten mieltymyksistä koskien kuvien visuaalisia, materiaalisia ja teknisiä valintoja. Jokainen lapsi katsoo kuvia omasta sisäisestä maailmastaan käsin, joten kuvitustaiteen kentälle mahtuu tyyliltään erilaisia toimijoita, joiden kuvat vetoavat lapsiin eri tavoin. Aikuiset ovat niitä ihmisiä, jotka määrittelevät kuvitusten arvon ja laadun. Kuvakirjojen kuvat ovat visuaalisuudessa suunnattu myös aikuiselle katsojalle, joka kasvattaa lasta; ovathan aikuiset myös vastuussa kuvakirjojen tuottamisesta, niiden aiheista ja niistä visuaalisista rakenteista, joita kuvakirjat pitävät sisällään.

Esittelemäni kuvittajat ovat kaikki vahvoja värien käyttäjiä, liikkeen ja toiminnallisuuden kuvaajia ja heidän kuvistaan löytyy ilmeikkäitä henkilöhahmoja ja lapselle tunnistettavia ja samaistuttavia kohteita. Kuvitustyyleissä näkyy kuitenkin selkeästi jokaisen taiteilijan oma persoonallinen kädenjälki ja kuvat tunnistaa nopeasti tietyn kuvittajan tekemäksi. Oman ilmaisullisen signatuurityylin kehittämisen voikin katsoa olevan merkittävä osa kuvittajan työtä.

6/2017

Lähteet

Verkkolähteet:

Painamattomat lähteet:

  • Launis, Mika  25.11.2014. Miten kuvitukseni ovat syntyneet? -luentosarja osana Tarinoiden puisto- lastenkirja- ja kuvitustapahtumaa.

Kuvalähteet:

  1. Kettunen, Satu 2015. Kuvitus teoksessa Yökirja. Teksti Inka Nousiainen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
  2. Kettunen, Satu 2014. Kuvitus teoksessa Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu. Teksti Satu Kettunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
  3. Warsta, Elina 2016. Kuvitus teoksessa Rebekan rapupäivä. Teksti Veera Salmi. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.
  4. Warsta, Elina 2008. Kuvitus teoksessa Aattojen Aatto. Teksti Elina Warsta. Helsinki: WSOY.
  5. Warsta, Elina 2015. Kuvitus teoksessa Koira nimeltään Kissa. Teksti Tomi Kontio. Porvoo: Bookwell Oy.
  6. Launis, Mika 2001. Kuvitus teoksessa Harry Potter ja viisasten kivi. Teksti J.K. Rowling. Suomentanut Jaana Kapari-Katta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
  7. Launis, Mika 2008. Kuvitus teoksessa Kummitukset kintereillä. Teksti Eija Timonen. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
  8. Launis, Mika 2014. Kuvitus teoksessa Teksti Annika Eräpuro. Porvoo: Bookwell Oy.
  9. Pikkujämsä, Matti 2016. Kuvitus teoksessa Vauvaperhe matkustaa. Teksti Ville Hytönen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
  10. Pikkujämsä, Matti 2010. Kuvitus teoksessa Tuulihattu ja mahdottomat mokat. Teksti Anna-Mari Kaskinen. Helsinki: Kirjapaja.
  11. Pikkujämsä, Matti 2013. Kuvitus teoksessa Hipinäaasi apinahiisi. Teksti Ville Hytönen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s