Kuvakirjoilla rauhaa rakentamassa

Rauhankasvatusinstituutti ja Maailmankoulu ovat kuvakirjojen suurkuluttajia. Parhaimmat kirjat korostavat ihmisarvon jakamattomuutta ja karttavat stereotypioita.

Kuva: Ville Wittenberg
Kuva: Ville Wittenberg

Sanna Pelliccioni

Rauhankasvatusinstituutti pyrkii edistämään kasvatuksen avulla sellaisen kansalaismielipiteen syntymistä, joka mahdollistaa pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhantilan. Maailmankoulu on Rauhankasvatusinstituutin hanke, joka tarjoaa opettajille ja kasvattajille välineitä globaalikasvatukseen. Maailmankoulun matkalaukut ovat valmiita opetusmateriaalipaketteja kuvakirjoineen ja tuntisuunnitelmaehdotukseen. Matkalaukkuihin on koottu myös noin 50 kansalaisjärjestön materiaalia. Rauhankasvatusinstituutti toimii siis myös välikätenä koulujen ja järjestöjen välillä.maailmankoulu

Maailmankoulun verkkosivuilla on opettajien tueksi paljon rauhankasvatukseen liittyvää materiaalia, kuten musiikkia, nettipelejä, videoita ja aamunavauksia. Opetusmateriaalipaketit käsittelevät esimerkiksi ihmisoikeuksia, kehityskysymyksiä, rasismia, pakolaisuutta sekä rauhaa ja konfliktien ehkäisyä. Niitä käsitellään monipuolisesti satujen, draaman, käsillä tekemisen, keskustelun ja pelien keinoin. Materiaalit on koostettu eri ikäryhmille päiväkoti-ikäisistä lukioikäisiin. Rauhankasvatusinstituutin hankekoordinaattori, pitkään monikulttuurisessa koulussa työskennellyt Hanna Niittymäki kertoo, että opettajat ovat löytäneet materiaalit hyvin.

Suuri osa Rauhankasvatusinstituutin henkilökunnasta on opettajia tai erityisopettajia, joilla on kokemusta monikulttuurisen lapsiryhmän ohjaamisesta ja kansainvälisistä tehtävistä. Instituutti etsii jatkuvasti sopivaa suomalaista, ulkomaista tai suomeksi käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta, josta kehitetään sopivaa pedagogista materiaalia opettajien tueksi.

Pakolaisteema puuttuu vielä

Niittymäki kertoo, että Maailmankoulun materiaaleissa kuvakirjoilla on suuri merkitys erityisesti alakoulun ja varhaiskasvatuksen osalta. Kuvakirja koskettaa, herättää tunteita ja samaistumisen mahdollisuuksia. Kirjan avulla voi käsitellä vaikeitakin aiheita.

Rauhankasvatusinstituutin sivuille on koottu suosituksia myös nuortenkirjoista, joissa käsitellään vaikeita aiheita identiteetin etsimisestä homoseksuaalisuuteen ja rasismista sotiin.

Pakolaisuusteema ei Niittymäen mukaan vielä juuri suomalaisissa kuvakirjoissa näy. Löytyy kirjoja, joissa käsitellään muuttamista, kansainvälistä adoptiota tai kahta kotia, mutta ei suoraan pakolaisuutta. Esimerkkejä tällaisista kirjoista on esimerkiksi Cécile Eyenin Pikku suden kaksi kotia (Kustannus Mäkelä 2005) tai Päivi Franzonin ja Sari Airolan Muuttolintulapsi (Lasten Keskus 2007).

Usein kuvakirjoissa kerrotaan tarinoita eläinhahmojen avulla. Niittymäki toivoisi ihmishahmoihin enemmän moninaisuutta: kaikennäköisiä, -värisiä ja -nimisiä ihmisiä niin, että jokainen voisi tunnistaa itsensä kirjasta.

Hyvä lastenkirja karttaa stereotypioita

Välillä lastenkirjoissa kompastutaan stereotypioihin: valitettavan tyypillistä on esimerkiksi nähdä Afrikka eksoottisena paikkana, jossa kaikki tykkäävät soittaa rumpuja. Laajasti suositeltu lukudiplomikirja Bibi muuttaa Suomeen (Maggie Lindholm ja Katja Kallio, Otava 20015) on herättänyt kriittisen pedagogian piirissä pohdintaa länsimaisen elämäntavan esittämisestä tavoiteltavana normina. Pieleen Niittymäen mukaan mennään, kun toinen esitetään kummallisena ja eksoottisena tai jos kirjassa on stereotyyppistä kulttuurin esitystä ja tavoiteltavana elämänä vain länsimainen malli.

Minkälainen sitten on hyvä lastenkirja, joka käsittelee pakolaisuutta, konflikteja tai maahanmuuttoa? Yksi esimerkki kirjasta, joka ei kaadu stereotypioihin, on Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen. Siinä tunnelma maahanmuuttajaperheessä on kiva ja lämmin. Perheen isä avaa lapsentasoisesti sitä, mitä sota voi olla. Stereotypiat puuttuvat, Niittymäki kertoo.

Muita esimerkkejä hyvistä ulkomaisista kirjoista on esimerkiksi Desmond Tutun kirja Desmond and the very mean world. Kirja liittyy rasismiin. Tekstissä ei painoteta, että ollaan juuri Afrikassa. Se on tärkeää muodostuvan näkökulman kannalta. Eihän suomalaisissakaan kirjoissa korosteta sitä, että nyt ollaan nimenomaan Suomessa, Niittymäki huomauttaa.

Niki Dalyn ja Nicolaas Maritzin kirjassa Ashraf Of Africa (Songololo Books 1990) eteläafrikkalainen kaupunkilaispoika Ashraf-poika lukee kuvakirjoja Afrikasta. Hän ihmettelee kirjoissa esiteltyjä eksoottisia afrikkalaisia eläimiä, joita hän ei ole koskaan nähnyt. Tarinassa käsitellään herkullisella tavalla itse stereotypiaa. – Rauhankasvatusinstituutissa etsimme aina hyviä ulkomaisiakin kirjoja ja haemme apurahoja, jotta voisimme kääntää niitä, Niittymäki kertoo.

Uusia kirjoja näistä aiheista tarvitaan koko ajan enemmän. – ”Suvaitsevaisuutta” ei enää suvaita, Niittymäki kertoo ja jatkaa: – Ihminen ei voi antaa arvoa toiselle suvaitsemalla, koska arvo on automaattisesti olemassa. Toivoisin, että lastenkirjat välittäisivät kaikin tavoin tätä näkökulmaa ihmisarvon jakamattomuudesta.

rauhankasvatusinstituutti

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s