[kolumni] Ylpeä optimisti

Kotimainen lasten- ja nuortenkirjallisuutemme on kansainvälistä laatutasoa. Sen todistavat lukuisat käännössopimukset monille eri teoksille kuvakirjoista nuorten aikuisten romaaneihin saakka. Kotimaisiin lastenkirjoihin pohjautuvat elokuvat (Risto Räppääjät, Me Rosvolat, Onnelit ja Annelit, Tatu ja Patu…) ja teatterisovitukset keräävät paljon katsojia. Kaiken järjen mukaan meidän tulisi olla superylpeitä hienoista lasten- ja nuortenkirjoistamme. Miksi näin ei kuitenkaan ole?salla

Olen seurannut varsin tarkkaan kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden maailmaa nyt viitisentoista vuotta. Koko ajan olen ollut toiveikas. Jospa tänä vuonna vihdoin herättäisiin olemaan ylpeitä? Jospa tänä vuonna vihdoin lasten- ja nuortenkirjoja arvioitaisiin lehdissä yhtä paljon ja yhtä pitkästi kuin aikuistenkirjoja? Jospa tänä vuonna yhdeltäkään lasten- ja nuortenkirjailijalta ei kysyttäisi: ”Milloin aiot kirjoittaa aikuisille?” Jospa tänä vuonna kirjallisuustapahtumissa ja kirjallisuuskeskustelussa ei sivuutettaisi lasten- ja nuortenkirjailijoita henkilöinä, joilla on vain hassuja anekdootteja kerrottavana lapsille? Jospa tänä vuonna kirjallisuudentutkimuksessa nähtäisiin aivan yhtä arvokkaana myös lasten- ja nuortenkirjoihin kohdistuva tutkimus?

Optimismini ei ole kadonnut, vaikka näiden viidentoista vuoden aikana olenkin nähnyt, ettei asenneilmasto ole kovin paljon muuttunut. Taustalla lienee ajatus siitä, että vaikka lasten ja nuorten asioista puhutaan mieluusti painavin sanankääntein, konkreettiset teot jäävät vähäisemmiksi. Monet aikuiset kokevat, etteivät lasten ja nuorten asiat ”kuulu heille”. Samaten ei lasten- ja nuortenkirjallisuuskaan ”kuulu heille”. Se on minusta surullista. Lasten- ja nuortenkirjallisuus kuuluu kaikille. Hyvälle kirjalle ei ole yläikärajaa. Hieno kirjallisuus on hienoa kirjallisuutta, riippumatta siitä, onko päähenkilö 9-vuotias vai 99-vuotias.

Kirjailijanurani alkupuolella ajattelin, että minun panoksekseni riittää kirjoittaa niin hyviä kirjoja kuin kykenen. Nykyään olen ymmärtänyt, ettei se riitä. Minun tehtäväni on myös puhua ei vain omien kirjojeni vaan kaikkien upeiden lasten- ja nuortenkirjojen puolesta. Ja tehdä tekoja, jotka omalta osaltaan nostavat tätä kirjallisuutta esiin. Olen ensi vuonna Tommi Kinnusen ja Siri Kolun kanssa vastuussa Turun kirjamessujen 2017 ohjelmakokonaisuudesta. Se on yksi paikka, jossa minulla on mahdollisuus tehdä konkreettisia tekoja. Tehkää kaikki muutkin. Jokainen teko on tärkeä.

Salla Simukka

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s