[arvio] Kallioniemi, Tuula: Pako

Vaikka Tuula Kallioniemen Pako on ohut ja pieni, se pitää sisällään suuria, massiivisia aiheita ja suunnattoman määrän ahdistusta. Keskiössä on neljä lasta: Matilda, jonka äiti reissaa ympäriinsä työn takia ja joka jättää 12-vuotiaan tytön päiväkausiksi yksin kotiin; Samuel, jonka vanhemmat ovat liian kiireisiä kiinnittääkseen poikaan mitään huomiota ja jotka muuttavat isän työn perässä pahimmillaan useita kertoja vuodessa; Anders, jonka äidin rahat kuluvat heti tukipäivänä olueen sekä Carita, jonka tähänastinen elämä on sijoittunut lukkojen taakse Raamatun jakeita siteeraavan isoisän talossa.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Matilda joutuu kaapatuksi samaan taloon, jossa Carita asuu. Caritan vaari, Alarik, kaappaa Matildan ystäväksi Caritalle. Matilda on onneksi neuvokas ja hän onnistuu pakenemaan Caritan kanssa. Kotiin päästyä hän kertoo asiasta äidille tapahtuneesta. Äiti ei kuitenkaan usko tytön tarinaa, vaan kutsuu Alarikin hakemaan Caritan pois. Tytöt jatkavat pakomatkaa. He pakenevat kaupunkiin, jossa asuvat Samuel ja Anders.

Samuel karkaa öisin kotoa tutkimaan kaupunkia ja lähialueita. Hän varastaa, mitä haluaa, koska se tuo jännitystä hänen elämäänsä. Hänellä on metsässä piilomökki, johon hän asettuu öisin syömään varastamiaan eväitä. Samuel ei kuitenkaan aavista, että Anders on seurannut hänen tekemisiään jo pidemmän aikaa, ja on seurannut häntä myös mökille. Kaikki neljä lasta kohtaavat siinä vaiheessa, kun Matildan ja Caritan pakomatka tuo heidät tälle piilomökille.

Vanhempien välinpitämättömyys lapsiaan kohtaan sattuu syvälle sydämeen, eikä kirjaa ole helppo lukea loppuun. Ahdistus jää vellomaan sisälle ja omien voimien riittämättömyys turhauttaa. Se, miksi tunnereaktio on niin voimakas, johtuu siitä, että tällaisia kohtaloita on olemassa. Lapset ovat aina aikuisten armoilla, oli tilanne mikä tahansa, ja välinpitämättömyys on pahimpia asioita, mitä maa päällään kantaa.

Pako jatkaa samaa teemaa, mitä monet tämän vuoden alussa ilmestyneet nuortenkirjat ovat edustaneet: kiusaamista, pelkoa, ahdistusta, pärjäämistä. On tärkeää, että näitä teemoja käsitellään kirjallisuudessa, mutta tämän kirjan kohdalla jäin miettimään todella pitkäksi aikaa sitä, kenelle tämä kirja on kirjoitettu. Kirjan päähenkilöt ovat 12-vuotiaita, mutta käsiteltävät aiheet ovat niin rankkoja ja ahdistavia, että alakoululaisten käsiin en välttämättä tätä kirjaa antaisi. Yläasteikäisille tämä olisi parempi, mutta karsastavatko he nuorempia päähenkilöitä? Pako on hyvin kirjoitettu, rakenteeltaan ja juoneltaan loogisesti etenevä teos, joka jättää lukijaansa jäljen pitkäksi aikaa.

0DWM kansi.indd

Otava 2015
ISBN 978-951-1-28767-4

Suvi Oksanen

Julkaistu Virikkeitä-lehden numerossa 2/2015

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s