[arvio] Elina Lappalainen: Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee?

Nakki lautasella kansi

Lappalainen, Elina
Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee?
Kuvittanut Christel Rönns
Tammi 2015
ISBN 978-951-31-8197-0

Toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen voitti Tieto-Finlandia-palkinnon 2012 aikuisten tietokirjallaan Syötäväksi kasvatetut: Miten ruokasi eli elämänsä (Atena Kustannus 2012). Nyt hän on tarttunut samaan aiheeseen, kotieläintuotantoon, ja kirjoittanut siitä lapsille kuvakirjan Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee?. Kirjan kuvituksesta vastaa Finlandia Junior -palkittu kuvittaja ja lastenkirjailija Christel Rönns. Tuloksena on tasapainoinen tietokirja.

Kirjassa kotieläintuotantoon tutustutaan Aleksi-pojan ja hänen Emilia-serkkunsa näkökulmasta. Emilian isä on eläinlääkäri ja lapset lähtevät mukaan, kun hän käy hoitamassa maatilojen eläimiä. Ohjelmassa on vierailu maitotilalla, sikalassa, kanalassa ja broileritilalla. Kirjan alussa Aleksi on epäileväinen koko reissusta: ”Minä en todellakaan lähde minnekään haisevaan sikalaan!”, hän uhoaa.

Kirjassa kierretään erilaisilla, nykyaikaisilla maatiloilla, tutustutaan eläimiin ja niiden oloihin ja tavataan tilojen emäntiä ja isäntiä. Lapset tutustuvat esimerkiksi lypsyrobottiin ja pieniin porsaisiin. Tietolaatikot selittävät tarkemmin, mistä on kyse: mitä tapahtuu poikavasikoille ja millaisessa pesässä kana viihtyy. Eri eläimistä on lisäksi yksityiskohtaiset aukeamat, joilla eläinlääkäri-isä kertoo vielä lisää siitä, millaisia eläimet ovat ja mitä ne kaipaavat. Kuvituksissa kuvataan eläinten anatomiaa ja niiden oloja realistisesti. Eläimet esitetään kuitenkin myös sympaattisina hahmoina, joilla on myös inhimillisiä piirteitä. Niistä näkee, ovatko ne tyytyväisiä vai ei.

Usein lastenkirjoissa romantisoidaan maaseutua. Nakki lautasella pyrkii realistisuuteen: lanta haisee, lypsyrobotti lypsää ja broilerit asuvat valtavassa hallissa. Kuvituksissa esitetään eläimet ja maatilat yksityiskohtineen. Kirja näyttää sekä epäkohtia että sen, että on tiloja, joilla eläinten olot ovat ihan kohtuulliset. Muutama epäkohta esitetään itse maatilan emännän suusta, mikä on hyvä ratkaisu. Toki tilallinen itsekin haluaa eläintensä voivan hyvin. Munatilan emäntä antaa lapsille mukaan kananmunia ja toteaa: ”Nämä ovat niiden ulkokanojen munia. Annan teille mukaan mieluummin niitä kuin noita häkkimunia. Tulee niin hyvä mieli, kun katselee kanojen puuhia laitumella”.

Kotieläintuotanto ei todellakaan ole mikään helppo aihe lastenkirjalle. Nakki lautasella onnistuu yllättävän hyvin kertomaan kotieläintuotannosta kaunistelematta mutta samalla kuitenkaan syyllistämättä tai kauhistelematta. Se antaa lukijalle tilaa ajatella itse ja muodostaa oma näkemyksensä aiheesta. Eläimet esitetään arvokkaina olentoina, joiden hyvinvointi on ihmisten vastuulla. Lihansyönnistä luopumista ei pidetä ainoana vaihtoehtona, mutta lihaa ei tarvitse syödä joka aterialla. Epäsuorasti kirja korostaa kuluttajien vastuuta siinä, millaista kotieläintuotanto on. Tuottajat tuottavat sellaista lihaa, mitä kuluttajat valitsevat. Kuten Emilian äiti vakuuttaa: ”Meillä syödään vain hyvinvoineiden eläinten lihaa”.

Jutta Setälä

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s