Buddha, enkeli, merirosvo ja irvistävä hirvi – katsaus vuoden 2016 lastenrunoihin

Marketta Könönen

Runovuosi 2016 oli runsas, hauska, arkinen ja arvoituksellinen. Vanhat konkarit saivat rinnalleen uusia riimittelijöitä ja mietiskelijöitä. Iltarunojen aikaan lastenhuoneista voi kuulua hihitystä, kikatusta, rallatusta, paukuttelua, rukouksia ja syvällisiä keskusteluja.

Vauvan kanssa loruillen – mansikoita, hipsukkatassuja ja onnen kuplia

Oma maa mansikka. Smultronstället on varsinainen pikkujättiläinen. Pienikokoinen paksulehtinen runokirja sisältää tuttuja kansanrunoja. Niiden rinnalla on Topeliuksen, Jaakko Juteinin, Immi Hellenin, Julius Krohnin, Runebergin, Eino Leinon ja Arvid Mörnen runoja. Kaikki runot ovat sekä suomeksi että ruotsiksi. Runoihin liittyy leikkiohjeita. Lisäksi esitellään Suomen kansalliseläin, -kivi, -puu, -hyönteinen, -kukka, -kala, -hevonen, -koira ja kansallislintu. Lopuksi kehotetaan vanhempia: Anna lapselle lukemisen lahja! ja esitetään yhteisen lukuhetken seitsemän hyvää vaikutusta. Kirjan värikkään, selkeän ja hauskan kuvituksen on tehnyt Anne Vasko: puhtaita kirkkaita värejä ja selviä muotoja.

Inkeri Karvosen runokirja Hupsuja hassuja hipsukkatassuja (Otava 2016) on kokeneen kirjoittajan kielileikkiä. Runot ovat suuhun sopivia, aiheiltaan arkisia ja läheisiä. Niitä lukee ilokseen, vauvoille, taaperoille ja isommillekin ihmisille. Kirjoittaja tuntee lapset, linnut, kasvit, luonnon ja suhtautuu kaikkiin lempeästi. Taitavasti hän houkuttelee lukijan hellittelyyn, kellittelyyn, venyttelyyn ja hymyilyyn. Emmi Jormalaisen upeat, tyyliltään vaihtelevat kuvat täydentävät lukukokemusta.

Onnenkupliarunoja aloittelijoille (S&S 2016) on Tittamari Marttisen suomennos Hanna Lundströmin alun perin ruotsiksi ilmestyneistä runoista. Pienen lapsen elonpiiri laajenee runoissa kotoa hiekkalaatikolle, niitylle, koivikkoon rantaan ja saunaan. Vauvasanomia luetaan niin monella tapaa kuin lapsi vain keksii. Ja lapsihan keksii. Välillä maistetaan mansikoita ja puhallellaan saippuakuplia. Runoissa liikutaan lapsen lähipiirissä, jossa ihmetystä herättävät puhuvat koneet ja topakka moppi ja se, miten paljon hammastahnaa mahtuu pieneen tuubiin. Maija Hurmeen naseva ja hellyttävä kuvitus antaa runoihin lisää sävyjä ja keskustelupohjaa.

Maatilalla, metsässä ja merellä

Elina Kynsijärven kirjoittama ja Benjamin Pöntisen valokuvin kuvittama Loruja kotieläimistä (Maahenki 2016) jatkaa parivaljakon aiemmin ötököistä, nisäkkäistä, liito-oravasta ja linnuista julkaisemaa eläinlorujen sarjaa. Lukija ja katsoja pääsevät pohjalaiselle maatilalle. Kuvaretki maatilalle on kuin aurinkoinen, verkkainen kesäpäivä. Kaikki on tyyntä ja idyllistä, ainoastaan karitsat pomppivat ja pääskysen pojat huutavat ruokaa. Runoissa kerrotaan maalaistalon arjen muuttumisesta, kotieläinten elämästä ja esitetään toiveita eläinten paremmasta kohtelusta. Runot ovat lämpöisiä ja lempeitä. Lasten lisäksi tätä kirjaa kannattaa suositella vanhuksille. Kuvat ja teksti ovat tarpeeksi suuria ja selviä ja sisältö kiinnostava.

Jukka Itkonen on ilahduttavasti rikastuttanut vuoden 2016 runosatoa kahdella kirjalla. Tiira tiiraa tiiraa (Lasten Keskus 2016) on kirjan nimi, joka huvittaa. Taas kerran Itkonen lyö lukijan ällikällä. Teksti riemastuttaa. Se on nasevaa, yllätyksellistä ja humoristista. Tiira tiiraa tiiraa on lintukirja, joka käy tietokirjasta. Talitintin kuvaus: ”Talitintin patalakki, / esiliina, / harmaa takki, / sammalenvihreät liivit. / Ja posket / kuin puhdasta lunta.” Ihminen ei voi lentää eli Itkosen sanoin: ”Huidoin taikka räpyttelin, / pompin taikka hiivin, / lentoon voin päästä / vain säkeiden siivin.” Kirjassa on Camilla Pentin puuvärikynäkuvitus.

Hirvi irvistää (Lasten Keskus 2016) on Itkosen runokirja metsäneläimistä. Matti Pikkujämsän hulvattomat, karikatyyrimäiset kuvat sopivat hyvin tekstiin. Pikkujämsä on myös tekstannut runot ja se antaa runoille lisäsäväyksen. Miksi Hirvi irvisti? ”Lehmä eksyi metsään. / hirvi irvisteli sille, / kun se tuli kutsumatta / hirven reviirille.”

Aki Ollikaisen ensimmäinen lastenkirja on runokokoelma Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen (Otava 2016). Morganin seikkailut ovat kolmen runon mittaiset. Muita sankareita on paljon. Kaksi pientä sikaa Fiktio ja Fakta, jotka törkyilevät muun muassa netissä. Lapsia pelkäävän mörön lisäksi runonsa saa Ritari Parsifal. Hän miettii, kannattaako prinsessa pelastaa, jos joutuu naimisiin? Uudenlaisissa runoissa on Silja-Maria Wihersaaren kiinnostava kuvitus.

Kakkia, tuhatjalkaisia ja kirjeenkatajia

Joskus kirjoittaja kuvittaa itse runonsa. Kuvitustekniikka tai kuvamateriaalit vaihtelevat paljon.

Jari Tammen kirjoittama, kuvittama ja kustantama Kakkikirja. Paukkuvia lastenrunoja ja haisevia eläinloruja! (Pikku-idis 2016) sisältää paljon muutakin kuin pottahuumoria. Loruista paistaa ilo, vaivattomuus ja lapsikeskeisyys. Tammi riimittelee vanhoista loruista uusia. Onnimannista tulee automanni, hiekkalaatikon hyvästä kakusta hyvä paukku ja virpojat oppivat uusia loruja. Itseäni viehätti erityisesti runot ”Varokaa!” ja ”Ei saa”. Tammen yksinkertaisia piirroksia virkistävät lasten vesivärityöt. Jari Tammi julkaisi ensin Nakkikirjan, sitten Kakkikirjan ja seuraavaksi Lakkikirjan.

Esikoiskirjailija Maarit Miettinen on myös kuvittanut runonsa. Avulias tuhatjalkainen ja muita loruja (Aurinko 2016) sisältää kahdeksantoista eläinaiheista runoa. Kuvituksena on Miettisen vapaalla kädellä kartongista leikkaamia ja sommittelemia eläinhahmoja ja maisemia. Kuvat tuovat mieleen Oili Tannisen Nunnu-kirjat ja kansakoulun piirustustunnit. Riimilliset runot ovat lämminhenkisiä. Sankarit vaihtelevat muurahaisesta karhuun ja siilistä pöllöön. Runoissa korostuu ystävyys, yhdessä tekeminen, suvaitsevaisuus ja auttavaisuus. Kirjan kuvat ja soljuva teksti sopivat hyvin isovanhempien ja lastenlasten yhteisiin lukuhetkiin.

Leena Krohnin kirja Kirje Buddhalle ja muillekin (Teos 2016) on kuvitukseltaan kiinnostava. Leena Krohn on rakentanut pienoismaisemia, jotka Katri Lassila on valokuvannut. Kirjan sankari on Hieronymus Boschin maalauksesta tehty hahmo, Posteljooni: kyttyräselkäinen länkisäärinen lintumainen hahmo, taikaluistimet jaloissaan. Posteljooni saa tehtäväkseen viedä kirjeen Buddhalle. Tehtävä on vaikea, sillä kirjeessä ei ole osoitetta. Urheasti posteljooni lähtee viemään kirjettä perille. Posteljooni tapaa Sielulinnun, Sauruksia, rikkaan Herra Hiirun, lukutaidottoman Kirjamiehen (Giuseppe Arcimboldon hahmo), kellon omistavan Pöllön, Ajattelijan, Faaraon, Ruusun, Soittimen (Hieronymus Boschin hahmo) ja Sammakon. Kun posteljooni on käynyt hautausmaalla ja kuussa eikä vieläkään löytänyt Buddhaa, hän palaa masentuneena kotiin. Kotona odottaa yllätys ja kirjan lopussa lukijaa vieläkin suurempi yllätys. Runomittainen teksti on hienoa, haastavaa ja punnittua. Ääneen lukiessa pitää olla valpas – lausujille sopivaa tekstiä.

Kortit ja vanhat kuvat runojen kuvituksena – Tove Jansson ja Rudolf Koivu

Taikavuosi. Runo joka kuukaudelle (Tammi 2016) on kahden taiturin yhteisteos. Hannele Huovi on runottanut kaksitoista Tove Janssonin postikorttia. Kortit ovat ilmestyneet 1940-luvulla. Huovi ei ole pelkästään sanoittanut kuvia, vaan sävyttänyt ja syventänyt. Jotkut ovat kuin lauluja, esimerkiksi lokakuun runo ”Ketkuja kettuja”.

Minerva Kustannus on julkaissut jo kuusi Ismo Loivamaan toimittamaa runokokoelmaa, joissa on kuvituksena Rudolf Koivun kuvia. Kirjoissa on kansanrunoja, lauluja, uudempia ja vanhempia lastenrunoja eri aiheista. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie (Minerva 2016) sisältää monipuolisen kokoelman enkelirunoja, lauluja ja muutaman rukouksen. Yksi kauneimmista runoista on Elmer Diktoniuksen ”Lapsen uni”. Se, jossa jumala sanoi: kuka siellä niin kauniisti laulaa?

Loivamaan kirjan rinnalla ilmestyi toinen, puhtaasti uskonnollinen lastenruno- ja rukouskirja Suuressa sylissä (Lasten Keskus 2016). Kirjan ovat kirjoittaneet Anna-Mari Kaskinen ja Pia Perkiö. Kuvituksen on tehnyt Virpi Penna. Mukana on ajankohtaisia ja koskettavia runoja mm. pakolaisuudesta.

Varsinaisten runokirjojen lisäksi ilmestyi kirjoja, joissa osa tekstiä on runomuodossa. Esimerkiksi Silja Sillanpään kirjoittama ja Kati Vuorennon riemukkaasti kuvittama, Tenho ja Ryske. Satuja soitosta (S&S 2016) on sekä satu-, runo- että tietokirja.

Vuoden 2016 lastenrunot

  • Aho, Irina: Tähtipölyä. Kuv. Päivi Peitsi. Väritettävä lorukirja. Basam Books
  • Huovi, Hannele: Taikavuosi. Runo joka kuukaudelle. Kuv. Tove Jansson. Tammi
  • Itkonen, Jukka: Hirvi irvistää. Kuv. Matti Pikkujämsä. Lasten Keskus
  • Itkonen, Jukka: Tiira tiiraa tiiraa. Kuv. Camilla Pentti. Lasten Keskus
  • Karvonen, Inkeri: Hupsuja hassuja hipsukkatassuja. Kuv. Emmi Jormalainen. Otava
  • Kaskinen, Anna-Mari ja Perkiö Pia: Suuressa sylissä. Kuv. Virpi Penna. Lasten Keskus
  • Krohn, Leena: Kirjeitä Buddhalle. Valokuvat Katri Lassila. Teos
  • Lundsröm, Hanna: Onnen kuplia. Runoja aloittelijoille. Kuv. Maija Hurme. S&S
  • Maan korvessa kulkevi lapsosen tie: Suomen lasten enkelirunoja. Kuv. Rudolf Koivu. Minerva
  • Miettinen, Maarit: Avulias tuhatjalkainen ja muita loruja. Kuv. Maarit Miettinen.  Aurinko
  • Ollikainen, Aki: Merirosvo Morgan ja matruusi Hulkkonen. Kuv. Silja-Maria Wihersaari. Otava
  • Perkoila, Mikko: Prinsessa ja viisauden portti. Kuv. Susanna Poukka. Kesuura
  • Pulli, Elina: Kukkuluuruu = Kuckeliku. Kuv. Karoliina Pertamo. Lasten Keskus
  • Roth, Seija: Lokko lamjaha : Kevein askelin. (romani- ja suomenkielinen runokirja) Opetushallitus
  • Väätäinen, Tuomas: Naurulokin runosulka: lastenrunoja. Valokuvat Tuomas Väätäinen. Books on Demand
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s