[arvio] Tuutikki Tolonen: Mörkövahti

mörkövahtiTolonen, Tuutikki
Mörkövahti
Kuv. Pasi Pitkänen
Tammi 2015
ISBN 978-951-31-8475-9

Möröillä on kansanperinteessä peloteltu lapsia, mutta myöhemmin toisenlaiset kasvatuskäytännöt ovat ottaneet vallan. Nykylapsille vakuutetaan, ettei mörköjä ole olemassa, ja näin on opetettu myös Hellemaan perheen lapsille. Siksi yllätys onkin suuri, kun kotiovelle ilmestyy karvainen mörkö lähettipojan saattelemana. Mukana on käyttöohje, jossa kerrotaan lyhyesti mörön luonteesta ja tavoista. Kyseessä on salainen erikoistesti, ja mörön on tarkoitus muuttaa Hellemaille auttamaan lasten- ja kodinhoitotöissä sillä aikaa kun äiti rentoutuu Lapissa. Äiti nikottelee, mutta lapset, Hilla (11 v.), Kaapo (9 v.) ja Maikki (6 v.), suhtautuvat mörköön suurella mielenkiinnolla.

Kun äiti on lähetetty matkaan ja isä jumittaa kaukaisella lentokentällä jossakin päin maailmaa, lapset keskittyvät tutkimaan mörköä ja selvittämään, miten sen kanssa ollaan. Apuna on kirjastosta löytynyt vanha mörkötietokirja ja Maikin puhuva kylpytakki. Se istuu ryhdikkäänä vessanpöntön päällä ja keskustelee äänettömästi Maikin kanssa samalla kun tämä kylpee. Kylpytakilta Maikki saa vinkkejä ja kuulee uutisia. Myös tiedemies Runar Kallin havainnoista on lapsille paljon apua ja hänen kirjoittamaansa tietokirjaa luetaan pala palalta läpi teoksen. Hitaasti kuva möröistä alkaa kirkastua. Asetelmassa voi nähdä yhtäläisyyksiä lasten isäsuhteeseen. Miten kohdata isä, joka osallistuu perheen arkeen vain puhelimen välityksellä ja jonka ulkonäkökin on jo alkanut haalistua lasten mielissä.

Lastenkirjallisuuden mörköhahmot eivät yleensä ole yksiulotteisen pahoja tai pelottavia ja näin on myös Hellemaiden mörön kohdalla. Mörkö osaa olla hurja ja uhkaava, mutta myös kiltti ja hellä. Ja vaikka se kommunikoi pääasiassa murahduksilla, avomielinen Maikki ymmärtää mörköä välittömästi. Maikin ja mörön välille syntyykin nopeasti luottamus, joka kasvaa niin lujaksi ystävyydeksi, että tyttö on valmis seuraamaan mörköä vaikka toiseen todellisuuteen. Maikin kohtalo ja moni muu asia jää Mörkövahdissa avoimeksi. Vaikka kirjassa on sivuja yli kolmesataa, tuntuu että lukija on saanut vasta pienen pintaraapaisun Tolosen fantasiamaailmasta ja sen omituisista otuksista. Mörköseikkailuille on varmasti luvassa jatkoa.

Pasi Pitkäsen mustavalkoiset kuvat keventävät lukukokemusta. Mörön sijoittaminen osaksi arkisia tilanteita tuo mukanaan huumoria ja absurdismia. Pelottavia näkymiä Pitkänen luo hyödyntämällä taitavasti kuvasommittelua sekä valoa ja varjoa, jotka sopivat temaattisestikin mörkökirjaan. Erilaisuus, vieraus ja toiseus, joita mörkö henkilöhahmona edustaa, tuntuvat käsin kosketeltavan ajankohtaisilta näinä muukalaisvihamielisyyden aikoina. Oppia voi ottaa Maikilta: Hän ei tee eroa sen suhteen, puhuuko hänelle isä, mörkö tai kylpytakki. Tärkeintä on kuunteleminen ja avoin mieli.

Emilia Kämäräinen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s