[arvio] Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey

Kinsella, Sophie
Kadonnut: Audrey
Otava 2015
ISBN 978-951-1-29173-2

Sophie Kinsella tekee uuden aluevaltauksen nuortenkirjallisuuden puolelle kirjoittamalla nuorten aikuisten romaanin. Kadonnut: Audrey käsittelee nuoren Audrey-tytön elämää koulukiusaamisen jälkeen. Audreyta kiusattiin koulussa niin rajusti, että hän on sairastunut paniikkihäiriöön ja ei ole poistunut kotoaan muuten kuin tapaamaan terapeuttiaan. Audrey pitää aurinkolaseja päässään jatkuvasti, koska hän ei halua katsoa ihmisiä silmiin. Ainoa, jota hän voi katsoa ilman laseja on hänen pikkuveljensä. Hänen seurassaan Audreylla on lähes normaali ja turvallinen olo.

Kaikki muuttuu, kun Audreyn äiti saa päähänsä, että Audreyn isoveli Frank on pelikoukussa ja heittää tämän tietokoneen toisen kerroksen ikkunasta katuun. Tähän asti Audreyn isoveljen kaveri Linus on käynyt vain Frankia tapaamassa, mutta tietokoneen hajottamisen jälkeen Linus lähestyy myös Audreyta. Audrey ei tiedä, kuinka suhtautuisi tähän. Samoihin aikoihin Audreyn terapeutti antaa Audreylle tehtäväksi kuvata elokuvaa omasta elämästään. Tarkoitus olisi rohkaista Audreyta puhumaan ihmisille ja pääsemään näin eroon ahdistuksestaan. Varovasti Linus ja Audrey ryhtyvät tutustumaan toisiinsa ja Linus muuttuu vähä vähältä vähemmän pelottavaksi Audreyn mielessä. Linus alkaa myös haastaa Audreyta, milloin koskettamalla, milloin lähtemällä kahville Starbucksiin.

Huolimatta rankasta aiheestaan kirja ei ole raskas lukea. Se on tarpeeksi kevyt, jotta sen voi ahmia. Uskon, että samankaltaisissa tuntemuksissa velloville nuorille tästä voi olla apua omien tunteiden käsittelyyn. On hyvä huomata, että vaikka välillä tuntuu pahalta ja ei halua nähdä ketään, olo voi muuttua, ja siihen ei välttämättä tarvita kuin yksi ihminen. Jotakin Jacqueline Wilsonin tyylistä tässä kirjassa oli. Perusaihe on hyvin traaginen, mutta kirjan toteutustapa lähestyy traagisuutta kevyen, toisinaan jopa humoristisen otteen voimin. En usko, että tässä lähestymistavassa on mitään vikaa, päinvastoin. Toisinaan aihetta on syytä hieman keventää, jotta sen viesti menee varmasti perille. Liian vakava käsittelytapa voi myös luoda vaikutelman saarnauksesta.

Kirjallisuus voi auttaa tunnistamaan omia tunteitaan ja ongelmiaan, koska niitä voi peilata hahmon tunteisiin ja ongelmiin. Tämän vuoksi myös vaikeista aiheista on tärkeää saada kirjallisuutta nuorille. Käsittelytapa on vain syytä valita huolella, jotta kirjoittajan ääni ei jyrää hahmon omaa ääntä, joka voi olla läheisempi lukijalle kuin muiden äänet.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s