[arvio] Satu Mattila-Laine: Parantola

parantola_markkinointiMattila-Laine, Satu
Parantola
Karisto 2015
ISBN 978-951-23-5957-8

Satu Mattila-Laineen esikoisteos Parantola vie lukijansa uudenlaiselle aikamatkalle. Kirjan päähenkilö, 15-vuotias Elisa, sairastaa epilepsiaa. Hän ei ole kertonut sairaudestaan kenellekään muulle kuin parhaalle ystävälleen ja perheelleen. Elisa pelkää, että häntä alettaisiin karttaa ja katsoa oudosti. Lisää tukea epäilyilleen Elisa saa, kun ollessaan uimarannalla ystäviensä kanssa, he saavat todistaa erään miehen epilepsiakohtausta. Elisa päättää, että hän ei halua koskaan joutua kohtauksen kouriin kenenkään nähden. Ilman lupaa ja kenellekään kertomatta Elisa päättää lopettaa lääkkeidensä syönnin, koska viimeisimmästä kohtauksesta on jo useita kuukausia aikaa.

Odottaessaan ystäväänsä vanhalla parantolalla Elisa saa epilepsiakohtauksen. Tullessaan tajuihinsa hän tajuaa, että lattiat ovat puhtaat, pinnat näyttävät uudelta ja hänen edessään seisoo omituisiin vaatteisiin pukeutunut tyttö, Anna. Elisa on luonnollisesti sekaisin ja ihmettelee, mitä on tapahtunut ja kestää hetken, ennen kuin hän tajuaa joutuneensa menneisyyteen 1930-luvulle. Annasta Elisa saa kuitenkin oppaan ja liittolaisen pyrkimyksessään päästä takaisin kotiin.

Parantola kurkistaa epilepsian tai kaatumataudin, kuten sitä aiemmin kutsuttiin, hoitoon 1930-luvulla sekä siihen, miten kaatumatautisia kohdeltiin. Nykyaikana eläneelle Elisalle ulkoa tuleva sääntely siitä, mikä on kullekin hyväksi ja kuinka tulisi käyttäytyä, on vierasta. Kaatumatautisilla ei ole samoja oikeuksia kuin muilla, ja parantolan lääkärillä on hyvin radikaaleja ehdotuksia siitä, mitä kaatumatautisille pitäisi tehdä, ennen kuin heidät voi ”vapauttaa” takaisin yhteiskuntaan. Teos haastaa miettimään historiaa ja suhtautumistamme erilaisiin ihmisiin. Siinä mielessä kirja on aina ajankohtainen, sillä jokaisella aikakaudella meillä on omat ”kaatumatautisemme”, olivat he sitten kehitysvammaisia, maahanmuuttajia tai HIV-positiivisia.

Parantola on tiivis ja sopivan pituinen kirja, jota voi rohkeasti suositella yläkouluikäisille. Kielellinen taso on pidetty maltillisena, joten myös he, joilla on vaikeuksia lukemisen kanssa, pystyvät kirjan lukemaan ja pysymään mukana juonessa. Tällaisia lyhyitä, juonivetoisia ja erilaisesta näkökulmasta aihetta lähestyviä kirjoja olisi mukava saada lisää. Esikoisteoksena tämä on todella onnistunut ja viimeistelty avaus Satu Mattila-Laineen uralle.

Suvi Oksanen

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s