[arvio] Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen

Sari Peltoniemi9789513187385_frontcover_final
Taivazalan joutsen
Tammi 2016

Elokuun toiseksi viimeisenä päivänä Kielisen kylään saapuu henkilö, jonka tuloa ei kukaan huomaa. Osaksi siksi, että hän saapuu lentäen korilla lintuparven keskellä – osaksi siksi, että kaikilla kyläläisillä on touhua puutarhoissa, grillatessa ja leikkiessä.

Taivazalan joutsen imaisee lukijan mukaansa ensimmäiseltä sivulta lähtien. Juonellisen alkukoukun lisäksi Peltoniemi luo silmien eteen muhevan, aistivoimaisen maiseman, jonka tuoksun voi melkein haistaa.

Omenapuut huokailivat raskaan taakkansa alla ja omenoitten tuoksu leijui pihoista tielle saakka. Kasvimaat kellersivät, porkkanat ja punajuuret olivat valmiita. Perunamaita myllättiin. Koivut vihersivät vielä, mutta vihreys ei enää ollut kirkasta vaan taittui harmaaseen. Muutama keltainen lehti vilkutti oksistoista ja odotti lisää keltaisia kavereita tuleviksi ihan pian. Tämä oli se lyhyt hetki, jonka kesä ja syksy saivat viettää yhdessä.

Korissa on Opri, joka on tullut Taivazalasta etsimään kadonnutta poikaansa ja hänet kaapannutta tietäjää. Meidän maailmamme rinnakkaismaailmasta tullut Opri tapaa ensimmäiseksi ystävykset Mirandan, Olavin ja Veeran, jotka ovat huomanneet kesän aikana Kielisen kylänkin muuttuneen jollain tavalla. Outoja tuoksuja, pahaenteisiä aavistuksia, ahdistavia paikkoja. Koulunkäynnistä on tullut lähes pelottavaa, kun rehtori muuttuu koko ajan julmemmaksi ja täytetyt eläimet käytävän lasikaapissa tuntuvat lisääntyvän itsestään, mutta miksi ihmiset eivät tunnu huomaavan mitään?

Jännittävän juonen lisäksi Taivazalan joutsen on pullollaan mielenkiintoisia henkilöitä ja muita hahmoja, joiden kuvaamiseen ja tekstuaaliseen lihottamiseen on nähty ihanasti vaivaa. Sivuhenkilöilläkin on omia luonteenpiirteitään, jotka tekevät heistä yksilöllisiä, ja kansanperinteestä mielikuvituksellisesti luodut muista maailmoista tulevat hahmot ovat rikkaita.

Kielisen kylän pelastaa lopulta erilaisuuksien hyväksyntä ja yhteisöllisyys. Mirandan isä on insinööri, jonka suuri haave on perustaa ravintola. Hän laittaa ruokaa rentoutuakseen, ja Olavin ja Veeran lisäksi syömään kutsutaan satunnaiset vieraat ja välillä kokataan koko kylällekin. Kielisen kyläyhdistys, johon kuuluu ihmisiä lähes joka talosta, pitää yllä ystävällistä, auttavaista ilmapiiriä ja huolehtii, ettei kukaan jää yksin.

Kaikki tunsivat toisensa ja kyläyhdistys piti visusti huolta, että kukaan ei joutunut kärsimään nälkää tai kylmää. Edes hylättyä kyläkissaa ei Kielisessä jätetty oman onnensa nojaan. Jos saatiin selville, kuka kissan oli hylännyt, yhdistys teki hänen luokseen virallisen vierailun. Sen aikana puhuttiin eläinten kohtelusta, muutamien ihmisten typeryydestä ja muista sellaisista asioista pitkään ja perusteellisesti.

Yhdistys kieltää toisten haukkumisen ja nimittelyn, auttaa Maahan, maahan- ja kyläänmuuttajia elämän alkuun ja on periaatteessa vastuussa myös kyläläisten sanattomasti muotoilemista sosiaalisista normeistakin. Se on heijastus toiveikkaasta kylä kasvattaa – mentaliteetista, joka perustuu yhteiseen hyvään ennemminkin kuin yksittäisiin sääntöihin ja itsekkääseen meidän suojelutarpeeseen.

Pahuus juurtuu kaikesta huolimatta kylään yhä syvemmälle, lapset alkavat sairastua vakavasti ja salaperäiset oliot tekevät hyökkäyksiään öisin. Nuoret tahtovat selvittää, mitä heidän rakkaalle kylälleen on tapahtumassa, ja samalla alkaa selvitä Oprin ja Taivazalan salaisuus…

Sari Peltoniemen kirjallinen ura on upea. Siihen kuuluu niin satuja aikuisille ja lapsille, romaaneja ja novellejakin. Peltoniemi on lyhyen muodon taitaja, mutta vakuuttaa lasten- ja nuortenromaaneillaankin.  Hänet sijoitetaan usein fantasiakirjallisuuden kategoriaan, mutta enemmän luen kirjailijaa suomi-kumman osaajana. Sinänsä realistisessa tarinassa on jotain pikkuisen vinksallaan, mikä saa lukijan katsomaan maailmaa uudella tavalla, kaksoisvalotuksen voimalla. Kauhu, vaihtoehtohistoriat sekä -maailmat ovat usein läsnä teoksissa – samoin kuin erilaisuus, ystävyys ja yhteisyyden kokemuksen etsiminenkin.

Avaimenkantaja-sarjan ensimmäinen osa koukuttaa ja saa lukijan odottamaan jatkoa. Onneksi sitä on tulossa nopeasti, sillä Allmaan vaskitsa ja Vattenporin simpukka ilmestyvät molemmat vuoden 2017 aikana.

Reetta Saine

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s