[arvio] Sanna Pelliccioni: Onni-poika saa uuden ystävän

Onni-poika saa uuden ystävän

Pelliccioni Sanna
Onni-poika saa uuden ystävän
Minerva 2012
ISBN 978-952-492-674-4

Onni-poika sarjassaan Sanna Pelliccioni tarttuu pienen pojan maailman isoihin asioihin. Mitä paremmin kirjoihin tutustuu, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että kirjailija-kuvittaja on onnistunut tavoittamaan jotakin hyvin olennaista alle kouluikäisten maailmasta. Sarjan seitsemännessä osassa Onni-poika saa uuden ystävän veljekset Onni ja Olavi seuraavat kerrostalon pihassa sinne ajavaa muuttoautoa. Autosta ilmestyy reppuselkäinen poika.

Veljesten uteliaisuus herää. Kerrostalon portaikkoon kantautuu uusien naapureiden puhetta. Äitikään ei tunnista, mitä kieltä tulijat keskenään puhuvat. Jo muuttopäivän iltana uusi poika tuo veljeksille kulhollisen vanukasta, hymyilee, mutta katoaa saman tien. Ehkäpä juuri näin on tapana toimia uuteen paikkaan muutettaessa siinä maassa, mistä naapurit tulevat.

Näyttökuva 2015-12-05 kohteessa 16.25.02

Onni ja Olavi haluavat puolestaan leipoa pullaa ja viedä sitä naapurin pojalle. Onnia alkaa ujostuttaa, mutta pikkuveli astuu reippaasti sisään. Iloisesti viittoen esittäydytään: Naapurin pojan äiti on nimeltään Bahar ja pojan nimi on Aram. Olli on Olli, Olavi on Olavi ja poikien äiti on Aino. Äidit puhuvat keskenään englantia, juodaan teetä ja maistellaan kakkua. Pojat alkavat leikkiä Aramin lasikuulilla. Veljekset saavat jatkaa leikkiä, kun äiti lähtee kotiin yläkertaan.

Illalla Olli pohtii, mitä tarkoittaa ´pakolainen´. Voiko Aram saada ystäviä, kun kukaan ei ymmärrä hänen kieltään? Isä sanoo, että Olli ja Aram ovat jo ystäviä, vaikkei heilläkään ole yhteistä kieltä.

Veljekset valmistautuvat pääsiäisen viettoon ja Aram `nowruziin´- persialaiseen uudenvuoden juhlaan. Yllättävästi näissä juhlissa on yhteneväisiä piirteitä: rairuohon kasvattamista, munien maalaamista, oksien koristelua ja virpomista.

Onni-poika saa uuden ystävän -kirjassa Pelliccionin luomat ”pallopääpojat” ovat ilmeikkäitä – muutamalla vedolla hän saa aikaan kolmikon, joista jokainen erottuu omaksi itsekseen. Kirjan puhtaat, selkeät väripinnat luovat levollisen kokonaisuuden. Iltayön sinisyys, joka kehystää Onnin ja isän keskustelua pakolaisuudesta, kietoo heidät turvalliseen suojaansa. Pienin keinoin Pelliccioni kuvissaan syventää ja myös laajentaa kerrontaansa.

Näyttökuva 2015-12-05 kohteessa 16.24.41

Pidän erityisesti aukeamasta, jossa muuttoauto on tullut pihaan. Ollin ja Olavin olemukset ovat täynnä uteliaisuutta, uusi poika on vielä hyvin lähellä autoa ja tarkkailee veljeksiä. Puiden vihreät silmut herättävät toivoa tulevasta. Viimeinen kuva-aukeama kertoo ystävyyden synnyttämästä läheisyydestä ja ilosta.

Nykyhetkestä kertoo myös valloittavasti kirjan kuva Aramin iranilaisesta ja Ollin suomalaisesta äidistä, jotka selvästi ystävystyneinä istuvat teemukiensa ääressä ja vaihtelevat ruokareseptejä.

Näyttökuva 2015-12-05 kohteessa 16.25.44

Sanna Pelliccioni kertoo saaneensa apua kirjan tekemiseen Bahar Mozaffarilta, joka monin tavoin edistää suomalaisten ja maahanmuuttajien tutustumista.

Maija Karjalainen

Arvio on julkaistu aiemmin Virikkeiden numerossa 1/2013.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s